J. W. Keto
Jaakko William (J. W.) Keto (alk. Liukku, 19. joulukuuta 1884 Laihia – 21. lokakuuta 1947 Kööpenhamina, Tanska) oli suomalainen toimittaja ja vasemmistolainen poliitikko, joka toimi kansanedustajana ja ministerinä sekä Helsingin apulaiskaupunginjohtajana.[1]
Kedon vanhemmat olivat maanviljelijä Mikko Keto ja Anna Hartvik. Hän pääsi ylioppilaaksi 1904 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1910. J. W. Keto toimi osuustoimintaliikkeessä. Hän oli Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan (SOK) kirjallinen sihteeri ja osuuskauppakurssien johtaja 1913–1916 sekä Kulutusosuuskuntien Keskusliitossa (KK) Kuluttajain Lehden vastaava toimittaja 1917–1919, opinto-osaston hoitaja 1920–1923, osuuskauppakoulun johtaja 1920–1925, Konsumentbladetin toimittaja 1921–1922 ja päätoimittaja 1925–1927, Yhteiskunnallisen Korkeakoulun osuustoimintaopin opettaja 1925–1933 ja KK:n toinen johtaja 1926–1931.[2][1]
Keto oli sosialismin teorian asiantuntija ja toimi SDP:n kansanedustajana 1919–1931, Helsingin sosiaali- ja opetustoimen apulaiskaupunginjohtajana vuodesta 1931, sosiaaliministerinä Cajanderin hallituksessa 1937[2] sekä vuodesta 1946 puheenjohtajana Suomen Kansan Demokraattisessa Liitossa (SKDL) sekä siihen kuuluneessa Sosialistisessa Yhtenäisyyspuolueessa (SYP). Keto oli Parlamenttienvälisen liiton Suomen osaston johtokunnan varapuheenjohtajana 1927–1931 ja Parlamenttienvälisen liiton neuvoston jäsenenä 1929–1931. Hän oli hallituksen edustajana Moskovan asevarustelun supistamiskonferenssissä 1921–1922, Kansainliiton konferensseissä 1925, 1927 ja 1929 sekä taloudellisessa maailmankonferenssissä 1926.[1]
Vielä ministerikaudellaan vuonna 1937 Ketoa pidettiin tannerilaisena sosialidemokraattina, mutta jatkosodan aikana hänen poliittinen asenteensa jyrkkeni ja hän alkoi toimia sodanvastaisen Rauhanopposition riveissä. Sodan päätyttyä hän erosi SDP:stä ja vuonna 1946 hänet valittiin SKDL:n puheenjohtajaksi. Puheenjohtajakausi katkesi kuitenkin lyhyeen, kun Keto kuoli lokakuussa 1947.[3]
Keto oli naimisissa 1913–1932 Julia Natalia Järviluoman (k. 1932) kanssa,[1] Elokuussa 1934 Kedon poika, ylioppilas Jaakko Viljam Keto loikkasi Suojärvellä rajan yli Neuvostoliittoon aikoen aloittaa siellä uuden elämän. Neuvostoliiton oloihin pettynyt Keto palautettiin jo kuitenkin syyskuussa 1934 takaisin Suomeen, missä hän sai 5 kuukauden vankeustuomion luvattomasta rajanylityksestä.[4][5][6]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kotimainen teollisuus ja osuuskauppaväki. Suomen Osuuskauppojen Keskusosuuskunta, Helsinki 1914
- Sotilaskysymys ; puoluekokoukselle alustanut J. V. Keto. Tampere 1919
- Kulutusosuustoiminnallinen tuotanto : sen tarkoitusperät ja mahdollisuudet. Kulutusosuuskuntien keskusliitto, Helsinki 1926
- Osuuskaupallisen tuotannon järjestäminen. Kulutusosuuskuntien keskusliitto, Helsinki 1926
- Osuuskunnat ja verot : polttavan päivänkysymyksen selvittelyä. Kulutusosuuskuntien keskusliitto, Helsinki 1926
- Propaganda, reklaami ja ammattikasvatus osuuskauppaliikkeessä : alustukset Tukholmassa v. 1927 pidetylle propagandakonferenssille ; kirj. Onni Toivonen ja J. W. Keto. Kulutusosuuskuntien keskusliitto, Helsinki 1928
- Osuuskauppain järjestömuoto-kysymyksiä. Kulutusosuuskuntien keskusliitto, Helsinki 1930
- Osuuskauppain työehtopolitiikka. Kulutusosuuskuntien keskusliitto, Helsinki 1930
- Ehdotus ensi vuoden tullien muutoksiksi ; kirj. J. W. Keto, W. A. Lavonius ja W. Lindgren. Helsinki 1931
- Pula-aika ja osuuskauppaliike. Kulutusosuuskuntien keskusliitto, Helsinki 1931
- Marxin sosiologian peruspiirteet. Työväen sivistysliitto, Helsinki 1946
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- J. W. Keto Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Aikalaiskirja 1934
- ↑ a b Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 4, p. 851
- ↑ Uola, Mikko: Unelma kommunistisesta Suomesta 1944-1953, s. 54–55. Helsinki: Minerva Kustannus, 2013. ISBN 978-952-492-768-0.
- ↑ Katoamistapaus Suojärvellä. Helsinkiläinen ylioppilas katosi aivan rajaviivalla, Laatokka 23.08.1934, nro 98, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Jaakko Keto on myöntänyt menneensä tahallisesti Neuvostolaan, Laatokka 22.09.1934, nro 111, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Katselimme..., Laatokka, 16.10.1934, nro 121, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| Edeltäjä: Toivo Janhonen |
Suomen sosiaaliministeri 1937 |
Seuraaja: K.-A. Fagerholm |
| Edeltäjä: Cay Sundström |
Suomen Kansan Demokraattisen Liiton puheenjohtaja 1946–1947 |
Seuraaja: Kusti Kulo |
| ||||||||||||||
