Kansan Raittiusliitto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kansan Raittiusliitto (KRL, 1948–1956 Kansan Raittiustyön Keskus, KaRaKe) on vasemmistolainen raittiusjärjestö, joka perustettiin vuonna 1948 Suomen Kansan Demokraattisen Liiton päihdepoliittiseksi järjestöksi. 1970-luvulla Suomen kommunistisen puolueen opposition kannattajat saivat liitossa enemmistön, jolloin kansandemokraattinen raittiusliike hajosi ja SKDL:n enemmistön kannattajat perustivat Kansandemokraattisen Raittiusliiton (KDRL). KRL jatkaa nykyään pienimuotoista toimintaansa sitoutumattomana raittiusjärjestönä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansandemokraattinen raittiustoiminta aloitettiin SKDL:n perustamisen myötä, mutta erillinen raittiusjärjestö KaRaKe perustettiin vasta 1948. Vuonna 1955 perustettiin KaRaKen varhaisnuorisojaostoksi 10–15-vuotiaille suunnattu Sammon Takojat. Turun liittokokouksessa 1956 KaRaKen nimi vaihdettiin Kansan Raittiusliitoksi. Vuonna 1958 liittoon kuului yli 700 jäsenjärjestöä, joista suurin oli helsinkiläinen Raittiusyhdistys Koitto. KRL:n toiminta oli tuolloin pääasiassa työväestölle suunnattua päihdevalistusta, jonka tavoitteena oli mahdollisimman vähäinen alkoholinkulutus.[1]

KRL:n 1970-luvulla voimassa olleen ohjelman mukaan päihteiden käyttö palvelee yhteiskunnallista taantumusta ja jarruttaa työväenliikkeen edistyksellisten päämäärien toteuttamista. KRL:n tarkoituksena olikin välittää raittiustietoutta erityisesti työläisten keskuuteen. Liitto vaati tuolloin muun muassa alkoholimainonnan kieltämistä, alkoholijuomien valmistuksen siirtämistä valtion yksinoikeudeksi sekä päihdevalistuksen voimakasta lisäämistä. 1970-luvun alussa KRL:ään kuului noin 100 raittiusjärjestöä ja 800 raittiusjaostoa eri kansalaisjärjestöistä. Liitossa oli tuolloin yli 80 000 jäsentä.[2]

Vuonna 1964 KRL oli mukana perustamassa Kansan Sivistystyön Liittoa (KSL).[3] Elokuussa 1993 KRL oli yksi yhteistyöjärjestö Suomen Elämäntapaliitto ry:n perustajista.[4] Elämäntapaliiton perustivat vasemmistolaiset raittiusjärjestöt, kun perinteinen työväenliikkeen raittiustoiminta hiipui ja valtion tukipolitiikkaa muutettiin.[5] KRL kuitenkin erosi elämäntapaliitosta keväällä 2006 poliittisten erimielisyyksien kärjistyttyä.[6]

KRL:n äänenkannattaja oli aluksi vuonna 1949 ilmestymisensä aloittanut Uusi Liekki ja vuodesta 1967 Raittiussanomat, jonka nimi muutettiin vuonna 1984 muotoon RS. Raittiussanomat. 1988 nimeksi vaihdettiin Hyvä olo. Lehti lakkautettiin 1992. KRL:n varhaisnuorisolehti oli Sammon Soihtu (1968–?).[7]

Puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Työväen raittiustoiminta. Teoksessa Kansan tietokirja 1959 (SKDL 1958), s. 86.
  2. Markku Henriksson (toim.): Työväenliikkeen tietokirja (Tammi 1974, s. 219–220.
  3. Kansan Sivistystyön Liitto ry 1964- (www.ksl.fi)
  4. Elämäntapaliiton virstanpylväitä (Myötäote 4/2003)
  5. Vesa Karvinen: 4 näkökulmaa elämäntapaliitosta (Myötäote 4/2003)
  6. Elämäntapaliiton vuosikokous Oulussa (Elamantapaliitto 22.5.2006), aiemmin toiminut linkki http://elamantapaliitto.fi/060522.html (luettu 16. maaliskuuta 2007)
  7. ks. Linda - yliopistokirjastojen yhteistietokanta
  8. Demokraattisen kansan kalenteri 1954 (SKDL 1953), s. 211.
  9. Aleksi Kiviaho Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  10. Veikko I. Rytkönen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  11. Ensio Laine Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  12. Esittelyssä kansanedustajehdokas Antti Holopainen (www.vasemmistoliitto.fi), aiemmin toiminut linkki http://www.vasemmistoliitto.fi/organisaatio/antti_holopainen/fi_FI/esittely (luettu 16. maaliskuuta 2007)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]