Sininauhaliitto
Sininauhaliitto ry on 1936lähde? perustettu runsaan sadan jäsenyhteisön yhteistyöverkosto, joka auttaa vaikeaan tilanteeseen joutuneita ihmisiä. Sininauhaliitto ja sen jäsenyhteisöt muodostavat kristillisen diakoniatyön verkoston.[1]
Sininauhaliitto on Sosten jäsenjärjestö.lähde?
Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sininauhaliiton ja sen noin sata jäsenyhteisön erityisosaamista ovat päihde- ja pelihaitat, riippuvuudet, mielenterveysongelmat, pitkäaikaisasunnottomuus sekä sosiaalinen työllistäminen. Ne toimivat päihdehaitoista kärsivien, peliongelmaisten, asunnottomien, mielenterveysongelmaisten ja laajasti ymmärrettynä huono-osaisten ihmisten parissa. Jäsenyhteisöt sijaitsevat ympäri Suomea, ja ne työllistävät, järjestävät päiväkeskustoimintaa, ruoka-apua, asumispalveluja, palveluohjausta ja vertaistoimintaa. Moni tarjoaa myös hengellistä toimintaa.[1]
Sininauhaliitto on myös kehittäjäorganisaatio. Se kehittää apua ja vertaistukea päihteidenkäyttäjien läheisille ja vahvistaa marginaaliin jäävien ihmisryhmien, kuten päihteitä käyttävien ikääntyneiden ja vammaisten oikeutta saada tasavertaisesti tukea ja palveluita. Sininauhaliitto kehittää ja tarjoaa myös digitukea sitä vaille jääville ihmisille ja on auttanut toistuvasti lyhyitä vankeustuomioita suorittavia pääsemään pois rikoskierteestä.[1]
Sininauhaliitto on ollut valtakunnallinen edelläkävijä peliongelmien aiheuttamien haittojen korjaamisessa, ehkäisemisessä ja yleiseen tietoisuuteen tuomisessa.[2] Sininauhaliiton pelihaittapalvelut muodostuvat Peluurin sähköisistä palveluista ja tieto- ja tukipiste Tiltin kasvokkaisen kohtaamisen palveluista. Palvelut tuotetaan yhdessä A-klinikkasäätiön kanssa.[1]
Sininauhaliiton keskustoimisto sijaitsee Helsingin Pasilassa. Toiminnanjohtaja on Pekka Lund.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sininauhaliiton syntyyn vaikutti Sininauha-aate, jonka juuret ovat 1800-luvun lopun Yhdysvalloissa. Sininen nauha merkitsi kantajilleen sitoutumista raittiuteen, joka perustui kristilliseen vakaumukseen. Ajatus sinisestä nauhasta kristillisen raittiuslupauksen merkkinä levisi Suomeen ja Sininauhaliitto perustettiin muutama vuosi kieltolain kumoamisen jälkeen, 1936.[2] Yhdistyksen tarkoituksena oli alun perin "kristillisellä pohjalla toimia ehdottoman raittiuden edistämiseksi erityisesti omistaen huomiota juoppoudesta kärsivien auttamiseen.”[3]
Sininauhaliiton varhaisen työn ydintä olivat kristillinen raittiusjulistus, ehkäisevä raittiustyö sekä raittiuskoti. Raittiuskoti, päihdeongelmaisten asuntola, luovutettiin vuonna 1957 Sininauhaliiton perustamalle Raittiuskotisäätiölle, nykyiselle Sininauhasäätiölle. 1970-luvun lopulla alkoi kehitys, jonka myötä Sininauhaliitosta muodostui kristillistä päihdetyötä tekevien järjestöjen keskusliitto vuonna 1983. Jäsenyhteisöt ovat siirtyneet 1980-luvun hoitokotikeskeisyydestä asumisen palveluihin, päiväkeskuksiin ja työllistämistoimiin. Emojärjestönä Sininauhaliitto on kasvanut 1980-luvun muutaman hengen toimistosta noin kolmenkymmenen hengen organisaatioksi, joka toimii jäsentensä edunvalvojana ja tukijana, yhteiskunnallisena vaikuttajana ja viestijänä, kehittäjänä, kouluttajana, arvioijana ja tutkijana.[2]