Suomen Pakolaisapu

Suomen Pakolaisapu ry on vuonna 1965 perustettu asiantuntijajärjestö, jonka tärkeimpänä tavoitteena on edistää pakolaisten, maahanmuuttaneiden ja paluumuuttajien oikeuksia. Järjestö on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton ja YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n virallinen tiedotuskumppani Suomessa. Suomen Pakolaisapu on SOSTEn ja Fingon jäsenjärjestö. Suomen lisäksi Pakolaisapu toimii Itä-Afrikassa Ugandassa, Etiopiassa ja Etelä-Sudanissa ja Kaakkois-Aasiassa Myanmarissa.

Toiminta

Järjestö tekee Suomessa työtä maahanmuuttaneiden kotoutumisen ja työllistymisen sekä hyvien väestösuhteiden edistämiseksi. Pakolaisapu tarjoaa myös maksutonta tukea ja tietoa monikulttuuristen yhdistysten perustamiseen ja pyörittämiseen Järjestöhautomo-toiminnan kautta.

Vuonna 2025 käynnissä on viisi hanketta kotimaassa: jengiytymistä ja radikalisoitumista ehkäisevä Sawian-hanke, maahanmuuttaneille naisille uraohjausta järjestävä Omalle uralle -hanke, tukea rasismia kokeneille tarjoava Rinnakkain-hanke, kunniaan liittyvän väkivallan uhreja auttava Irada-hanke ja Ukrainasta paenneita kotikuntaan siirtymisessä auttava Ridne misto -hanke. Lisäksi vakituisina toimintoina Pakolaisapu järjestää työperäisen hyväksikäytön uhreja tukevaa Reilu työelämä -toimintoa, nuorille maahanmuuttaneille neuvontaa ja ohjausta tarjoavaa Kurvi-toimintoa ja Sauma-työelämävalmennusta. Lisäksi järjestö koordinoi vapaaehtoistoimintaa, jonka turvin pyöritetään esimerkiksi suomen kielen oppimiseen tarkoitettuja kieliryhmiä sekä kouluttaa vertaisohjaajia.

Kehitysyhteistyöhankkeet keskittyvät erityisesti aikuislukutaitoon ja muuhun aikuiskoulutukseen sekä talous- ja yrittäjyystaitojen vahvistamiseen. Järjestö tekee myös humanitaarista työtä, kuten jakaa käteisavustuksia ja välttämättömiä elintarvikkeita ja hygieniatarvikkeita sekä järjestää sukupuolittunutta väkivaltaa ehkäisevää toimintaa. Toimintaa on sekä pakolaisleireillä että vastaanottavien yhteisöjen keskuudessa. Tavoitteena on vahvistaa pakenemaan joutuneiden itsenäistä toimeentuloa ja mahdollistaa elämän uudelleenrakentaminen kriisin jälkeen. Hankkeita on Ugandassa, Etiopiassa, Etelä-Sudanissa ja Myanmarissa.

Järjestön henkilöstöstä Suomessa työskenteli vuoden 2024 lopussa 56, Ugandassa 147, Myanmarissa 33, Etiopiassa 34 ja Etelä-Sudanissa 6 henkilöä. Yhteensä työntekijöitä oli 275. Maatoimistojen henkilöstö on paikalta palkattua lukuun ottamatta Ugandan ja Etelä-Sudanin maajohtajia.

Vuodesta 1998 lähtien järjestö on jakanut Vuoden pakolaisnainen -tunnustuksen. Vuonna 2016 järjestö jakoi tämän lisäksi myös ensimmäistä kertaa tunnustuksen Vuoden pakolaismiehelle. Vuodesta 2023 lähtien on jaettu yksi Vuoden pakolaisen tunnustus.

Historia

Järjestön perustaminen

Historian ensimmäinen naispuolinen YK:n apulaissihteeri Helvi Sipilä perusti Suomen Pakolaisavun joulukuussa 1965. Järjestö perustettiin alun perin keräämään varoja YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:lle sekä tuomaan yleiseen keskusteluun tietoa pakolaiskysymyksistä. Pakolaisavun ensimmäisen toimintavuoden päätehtävänä oli osallistua yhdessä 16 muun Euroopan maan kanssa Pakolainen 66 -kampanjaan, jolla kerättiin varoja UNHCR:n työhön. Silloinen tasavallan presidentti Urho Kekkonen lupautui tärkeänä pitämänsä kampanjan suojelijaksi.^lähde?

Kehitysyhteistyön alkuvuodet 1990- ja 2000- luvuilla

Pakolaisavun ensimmäinen ulkomaanhanke sijoittui Malawiin vuonna 1991. Luwanin ja Chifungan pakolaisleireillä tuettiin Mosambikin sisällissotaa paenneita, vaikeista sotatraumoista kärsiviä naisia ja lapsia. Malawin projekti loppui vuonna 1994 Mosambikin tilanteen rauhoituttua Etelä-Afrikan apartheid-hallinnon kaatumisen myötä. Työ kuitenkin jatkui Mosambikissa paluumuuttajien parissa.

Vuonna 1997 alkoi Pakolaisavun kehitysyhteistyö Ugandassa. Pakolaisavun koulutushanke käynnistettiin kuudella eri pakolaisasutusalueella sekä pääkaupungissa Kampalassa. Vuonna 2025 Uganda on järjestön suurin toimintamaa, ja pakolaisia tuettiin 13 eri pakolaisasutusalueella ympäri maata. Koulutuksiin osallistui vuoden 2024 aikana lähes 130 000 henkilöä. 71 prosenttia koulutetuista oli naisia.

Vuonna 1999 alkoi toiminta Liberiassa ja jatkui siellä kahdenkymmenen vuoden ajan, aina vuoteen 2018 saakka. Heti toiminnan aloitusvuonna Liberiassa puhkesi sisällissota. Sodan seurauksena sadat tuhannet liberialaiset joutuivat pakenemaan kodeistaan, ja järjestön työ keskittyi tukemaan sisällissotaa paenneita ihmisiä. Työ Liberiassa alkoi paluumuuttajien tukiprojektilla. Hankkeidemme avulla parannettiin pakolaisten ruokaturvaa jakamalla siemeniä ja viljelytarvikkeita. Yhteisöä kehitettiin aktivoimalla erilaisia talkoo- ja naisryhmiä, jotka rakensivat itselleen tuhansia ekoliesiä sekä koulun lapsille. Vuonna 2001 järjestö rakennutti myös ammatillisen koulutuskeskuksen vähävaraisille nuorille Liberian pääkaupunkiin Monroviaan.

Vuosien 1999-2006 aika Pakolaisapu työskenteli Kosovossa ja Bosnia-Hertsegovinassa. Järjestö tuki Kosovon sodan seurauksena paenneita albaaneja lahjoittamalla hätäapuun jo aikaisempina vuosina, mutta vuonna 1999 tilanne Kosovossa muuttui katastrofaaliseksi ja yli miljoona ihmistä joutui pakenemaan väkivaltaa. Pakolaisapu aloitti oman hankkeessa Kosovossa yhdessä paikallisen naisjärjestön kanssa, jonka vahvistaminen oli yksi projektin keskeisistä tavoitteista. Hankkeessa tuettiin heikossa asemassa olevien kouluttamattomia naisia tarjoamalla heille koulutusta sekä mahdollisuuksia valmistaa ja myydä perinteisiä käsityöläistuotteita. Syksyllä 1999 järjestön toiminta ulkomailla laajeni Bosnia-Hertsegovinaan, kun se avasi pakolaisten neuvonta ja -avustuskeskuksen Mostarin kaupunkiin. Toiminta keskittyi psykososiaaliseen ja lainopilliseen tukeen pakolaisten ja paluumuuttajien keskuudessa.

Vuonna 2003 Pakolaisapu alkoi työskentelemään Sierra Leonessa sisällissodan päätyttyä. Toimintaa järjestettiin 14 vuoden ajan, vuoteen 2017 asti. Ensimmäisen hankkeen tavoitteena oli tukea paluumuuttajia heidän elintasonsa nostamisessa sekä parantaa heidän osaamistaan ja omanarvontuntoaan lukutaitokoulutuksen ja yhteisökehitystoimintojen avulla. Sierra Leonea runnelleen sisällissodan jäljiltä peräti 75–80 % aikuisista oli lukutaidottomia. Toimintavuosien aikana toteutettiin useita köyhyyden vähentämiseen, yhteiskunnalliseen vakauteen sekä koulutukseen keskittyvää hanketta. Vuonna 2015 Pakolaisapu teki tiedottamis- ja koulutustyötä ehkäistäkseen ebolaepidemian leviämistä.

Työn laajentuminen Kaakkois-Aasiaan 2009-

Pakolaisavun toiminta laajeni Afrikasta Kaakkois-Aasiaan. Vuonna 2009 alkanut työ Thaimaassa keskittyi myanmarilaisten pakolaisten tukemiseen ja kouluttamiseen Myanmarin raja-alueilla. Järjestimme vaikeissa oloissa eläville pakolaisille muun muassa lukutaidon koulutuksia burman ja karennin kielillä sekä tuimme pakolaisten toimeentuloa pienyrittäjyyskoulutusten avulla. Toiminnan keskiöön koulutuksen rinnalle nousi myös paikallisten järjestöjen tukeminen. Järjestö toimi Thaimaassa vuoteen 2014 saakka, ja jatkoi siellä aloittamaansa työtä kareniyhteisöjen parissa Myanmarissa vuonna 2015. Myanmarin työn tavoite on sen ensihetkistä lähtien ollut hauraan rauhantilan vahvistaminen sosioekonomista kehitystä ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvien nuorten ja naisten osallisuutta sekä osaamista tukemalla.

Pakolaisapu toimii Myanmarissa edelleen. Työtä tehdään nyt kahdessa osavaltiossa, Kayahissa ja Kachinissa, joissa järjestö tarjoaa muun muassa maatalouden ulkopuoliseen työllistymiseen tähtääviä ammatillisia lyhytkursseja nuorille. Suurin osa opiskelijoista tulee köyhistä perheistä ja vaikeasti tavoitettavilta syrjäseuduilta. Lisäksi järjestö tekee Myanmarissa työtä myös sukupuolittuneen väkivallan kitkemiseksi: se kouluttaa aiheesta eri alojen ammattilasia, kuten järjestötyöntekijöitä ja viranomaisia. Sukupuolittuneen väkivallan uhrit voivat järjestön kautta saada myös oikeusapua ja psykososiaalista tukea. Toimintaan kuuluu myös auttavan puhelimen ja turvatalon ylläpitäminen. Vuonna 2024 toiminnalla tuettiin 26 330 ihmistä ja annettiin humanitaarista hätäapua 18 700 ihmiselle.

Toiminta Itä-Afrikassa 2020-

Pakolaisavun humanitaarinen työ laajeni merkittävästi vuonna 2020, kun se sai ensimmäistä kertaa myös ulkoministeriön humanitaarista rahoitusta. Rahoituksen turvin järjestö aloitti aikuiskoulutushankkeen Etelä-Sudanin pakolaisille ja vastaanottavien yhteisöjen jäsenille Gambelassa, Etiopiassa. Suurin osa Etiopiassa elävistä pakolaisista on kotoisin Etelä-Sudanista, ja heistä valtaosa on lukutaidottomia. Hankkeisiin kuuluvissa opintoryhmissä harjoiteltiin luku- ja kirjoitustaidon lisäksi myös muita arkielämän kannalta elintärkeitä asioita, kuten terveyteen, hygieniaan, ravintoon ja tasa-arvoon liittyviä asioita. Työ Etiopiassa jatkuu edelleen. Vuonna 2024 työ tavoitti noin 47 540 ihmistä eri puolilla maata muualta paenneiden, maansisäisten pakolaisten ja vastaanottavien yhteisöjen keskuudesta.

Vuonna 2024 Pakolaisapu aloitti työn Etelä-Sudanissa vastauksena maan epävakaisiin oloihin ja Sudanissa käytävään sisällissotaan. Järjestö käynnisti työn yhteisellä hankkeella paikallisen kumppanimme kanssa tavoitteenaan parantaa Etelä-Sudanin Akobo Eastin alueelle palaavien haavoittuvien paluumuuttajien sekä paikallisten asukkaiden kykyä selviytyä ruokaturvattomuudesta ja käynnissä olevasta humanitaarisesta kriisistä jakamalla käteisavustuksia sekä tarjoamalla talouslukutaidon koulutusta. Lisäksi järjestö tarjosi humanitaarista apua pakenemaan joutuneille. Työ Etelä-Sudanissa sai jatkoa myös vuodelle 2025.

Organisaatio

Järjestön toiminnanjohtajana on vuodesta 2014 saakka toiminut Annu Lehtinen. Pakolaisavun hallitus päättää järjestön suurista linjoista. Puheenjohtajan lisäksi hallituksessa voi olla 8–12 jäsentä. Hallitus ja puheenjohtaja valitaan kahdeksi vuodeksi kerrallaan, ja hallitus kokoontuu noin kymmenen kertaa vuodessa. Vuonna 2025 hallituksen puheenjohtajana toimii Liisa Jaakonsaari.

Talous

Vuonna 2024 Suomen Pakolaisavun kokonaisrahoitus oli 9 835 856 euroa. Suurimpia institutionaalisia rahoittajia olivat Ulkoministeriön myöntämä ohjelmatuki (2 296 000 euroa) ja humanitaarinen avustus (1 517 746 euroa), Maailman ruokaohjelma WFP:n myöntämä tuki (1 771 230 euroa) ja Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA:n tuki (1 564 046 euroa). Lisäksi järjestö sai rahoitusta erilaisilta EU-rahastoilta, kuten Sisäisen turvallisuuden rahasto ISF:ltä (333 351 euroa), turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahasto AMIF:lta (489 174 euroa) ja Euroopan sosiaalirahasto plussa ESR+:lta (115 015 euroa). Tämän lisäksi järjestöllä on myös yksityisvarainhankintaa, jonka tuotto oli 337 137 euroa vuonna 2024.

Vuoden 2024 lopussa Pakolaisavulta leikattiin useita rahoituksia. Satojentuhansien eurojen suuruiset leikkaukset johtivat järjestössä käytyihin muutosneuvotteluihin, joissa irtisanottiin kuusi työntekijää ja lomautettiin kymmenen työntekijää.

Vuoden pakolainen -palkinto

Pakolaisapu myönsi vuosina 1998–2022 Vuoden pakolaisnainen -tunnustuspalkinnon Suomessa asuvalle pakolaisnaiselle. Vuosina 2016–2022 palkittiin myös Vuoden pakolaismies. Vuodesta 2023 lähtien on sukupuolesta riippumatta valittu Vuoden pakolainen. Palkinnon myöntämiskriteerinä on ehdokkaan aktiivinen ja myönteinen toiminta arjessa ja yhteiskunnan jäsenenä Suomessa. Vuoden pakolainen -tunnustuspalkinnon tarkoituksena on auttaa pakolaistaustaisia ihmisiä pääsemään mukaan julkiseen keskusteluun ja vaikuttamaan yhteiskunnan rakenteisiin sekä tukea henkilöä saavuttamaan unelmiaan uudessa kotimaassaan.

Vuoden pakolainen 2025 -tunnustuspalkinto myönnettiin Afganistanista kotoisin olevalle Homaira Qadarelle. 37-vuotias Qadare työskentelee varhaiskasvatuksen opettajana ja on aktiivisesti vapaaehtoistoiminnassa mukana. Hän tahtoo Vuoden pakolaisena olla osaltaan mukana lisäämässä tietoisuutta Afganistanista ja afganistanilaisten naisten heikosta ihmisoikeustilanteesta.