Kalevi Kivistö

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kalevi Kivistö

Kalevi Johannes Kivistö (s. 25. maaliskuuta 1941 Kurikka) on suomalainen poliitikko. Hän toimi Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL) kansanedustajana 1972–1983 ja ministerinä 1975–1976 ja 1977–1982.[1] Hän oli SKDL:n puheenjohtaja 1979–1985. Kivistö oli presidenttiehdokkaana 1982 ja 1988.[1] Eduskunnasta hän siirtyi Keski-Suomen läänin viimeiseksi maaherraksi (1985–1997).[2]

Kivistö edustaa nykyisin Vasemmistoliittoa. Hänet valittiin Espoon kaupunginvaltuustoon kunnallisvaaleissa 2008.[3] Hän uusi paikkansa vuoden 2012 kuntavaaleissa.[4]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kivistö valmistui ylioppilaaksi Kurikan yhteiskoulusta 1960, humanististen tieteiden kandidaatiksi 1963 ja kasvatustieteiden kandidaatiksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 1966. Valtiotieteen lisensiaatiksi hän valmistui Helsingin yliopistosta vuonna 1969.[1] Hän työskenteli vuosina 1964–1984 tutkijana ja opettajana Jyväskylän yliopistossa, muun muassa kasvatussosiologian lehtorina 1968–1984 sekä vt. apulaisprofessorina 1970–1971.

Kivistö valittiin ensimmäisen kerran eduskuntaan vuoden 1972 vaaleissa SKDL:n listalta Keski-Suomen vaalipiiristä. Hän kuului SKDL:n liittoneuvostoon vuosina 1970–1973 ja liittohallitukseen vuosina 1973–1979.[1] Puolueen puheenjohtajana hän toimi vuodet 1979–1985. Kivistö lukeutui SKDL:n maltilliseen enemmistöön, ja kuului SKDL:n sosialisteihin. Kivistö ollessa presidenttiehdokkaana vaaleissa 1982 ja 1988 (ks. Liike 88), vähemmistökommunistit vastustivat hänen valintaansa.lähde?

Kivistö toimi kulttuuriministerinä vuosina 1975–1976 (Miettunen II) ja 1977–1982 (Sorsa II/Koivisto II) sekä opetusministerinä vuonna 1982 (Sorsa III).[2] Kivistön ajamaan kulttuuripolitiikkaan kuului niin sanottu Pasila-projekti, joka tarkoitti Taideteollisen korkeakoulun, Teatterikorkeakoulun ja Suomen elokuva-arkiston yhteisen toimitilan rakentamista Pasilan kaupunginosaan Helsingissä, josta sille oli katsottuna tontti. Hanke ei kuitenkaan toteutunut.lähde?

Vuonna 1983 Kivistö valittiin eduskuntaan Helsingistä. Hän luopui kansanedustajuudesta vuonna 1984 kun hänet nimitettiin seuraavan vuoden alusta kotilääninsä Keski-Suomen maaherraksi. Vuoden 1997 lääniuudistuksessa Keski-Suomen lääni lakkautettiin ja Kivistö siirtyi opetusministeriön kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osaston ylijohtajaksi.[2] Tästä virasta hän jäi eläkkeelle 2004.[5]

Luottamustehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kivistö aloitti Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajana vuonna 1999. Hänet valittiin kolmen vuoden jatkokaudelle 1. syyskuuta 2002.[6] Kivistö toimi SPR:n puheenjohtajana kesäkuuhun 2008, jolloin hänen tilalleen valittiin Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen.

Kivistö oli sanomalehti Keskisuomalaisen lukija-asiamies vuosina 1999–2005. Tasavallan presidentti myönsi Kivistölle ministerin arvonimen toukokuussa 2005. Kivistö on ollut Sibelius-Akatemian hallituksen jäsen sekä Jyväskylän yliopiston hallituksen varajäsen.

Elokuussa 2005 Kivistö valittiin Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajaksi. Hän erosi luottamustehtävästä 24. syyskuuta 2007 närkästyttyään Yleisradion A-studio-ohjelmasta, jossa käsiteltiin kriittisesti Kivistön yhteyksiä sosialistimaihin 1970- ja 1980-luvuilla. Kivistö käsitti ohjelman kostoksi JSN:n A-piste-ohjelmalle antamasta langettavasta päätöksestä.[7]

Kivistö toimi Eläkeläiset ry:n hallituksen puheenjohtaja kaudella 2012–2015.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jokinen, Pertti: Kivistö: Nykypolitiikka ei ole minun hommiani. Kansan Uutiset, 16.3.2007, s. 16, 17.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Kalevi Kivistö Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. a b c Kivistö, Kalevi (Arkistoitu sivu) Finnica. Viitattu 26.3.2016.
  3. Kalevi Kivistö meni Espoon valtuustoon Metro.fi. 27.10.2008.
  4. Uudenmaan vaalipiiri – Espoo – Uusi valtuusto Kuntavaalit 2012 tulospalvelu. 6.11.2012. Yle. Viitattu 16.12.2013.
  5. Ylijohtaja Kalevi Kivistö siirtyi eläkkeelle Etusivu. 9.12.2004. Viitattu 22.10.2010.
  6. Rusanen, Markku: Mitä Missä Milloin 2004, s. 13. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2003. ISBN 951-1-18590-X.
  7. Paakkanen, Mikko: Televisio-ohjelmasta närkästynyt Kalevi Kivistö erosi Julkisen sanan neuvoston johdosta (Arkistoitu sivu) HS.fi. 24.9.2007. Viitattu 26.3.2016.
  8. Hallitus Eläkeläiset ry. Viitattu 16.12.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Leppänen, Veli-Pekka: Kivistö, Kalevi (1941 - ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 21.3.2005 (päivitetty 26.8.2015). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Edeltäjä:
Ele Alenius
SKDL:n puheenjohtaja
1979–1985
Seuraaja:
Esko Helle
Edeltäjä:
Marjatta Väänänen
(ei ministeriä)
Suomen II opetusministeri (kulttuuriministeri)
1975−1976
1977−1982
Seuraaja:
(ei ministeriä)
Kaarina Suonio
Edeltäjä:
Pär Stenbäck
Suomen opetusministeri
1982
Seuraaja:
Kaarina Suonio