Sosialistinen opiskelijaliitto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee suomalaista opiskelijajärjestöä. Katso lyhenteen SOL muut merkitykset täsmennyssivulta.
Sosialistisen opiskelijaliiton logo.

Sosialistinen Opiskelijaliitto (SOL) (1965–1990) oli Suomen kansan demokraattisen liiton opiskelijajärjestö ja yhteisöjäsen. 1970-luvulla liitosta kasvoi tuhansien radikaalien opiskelijoiden joukkojärjestö. SOL vaikutti näkyvästi ylioppilaskuntien hallituksissa ja ainejärjestöissä halliten monin tavoin niiden keskusteluja. SOL sai lisäksi erityishuomiota Suomen kommunistisen puolueen opposition liittolaisena ja taistolaisiksi nimetyn liikkeen keskeisenä edustajana. Kansandemokraattisen liikkeen hajottua SOL oli perustamassa Demokraattista vaihtoehtoa (Deva) 1986. SOL lopetti toimintansa lokakuussa 1990.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sosialistinen Opiskelijaliitto (ruots. Förbundet for Socialistiska Studerande, FSS) perustettiin 23. tammikuuta 1965 SKDL:n opiskelijajärjestöksi, kun Helsingin, Tampereen, Turun, Oulun ja Jyväskylän akateemiset sosialistiseurat yhdistivät voimansa maanlaajuiseen organisaatioon. 6. helmikuuta SOL hyväksyttiin SKDL:n yhteisöjäseneksi Helsingin Akateemisen Sosialistiseuran (ASS) tilalle. Muiden kaupunkien sosialistiseurat olivat aiemmin kuuluneet SKDL:ään perusjärjestöinä. Keväällä 1965 opiskelijaliittoon liittyi Helsingin Sosialistinen Teiniyhdistys. Vuoden loppupuolella SOL:n kuuteen jäsenjärjestöön kuului noin 700 opiskelijaa.[1]

SOL oli alkuaikoina aatteellisesti lähellä SKDL:n sosialisteja ja liiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin sosialisti Ele Alenius, jonka vetämänä SOL asettui kansandemokraattisen liikkeen uudistajien puolelle. SOL ajautui kuitenkin syrjään vasemmistolaistuneen opiskelijanuorison liikehdinnästä ja järjestö pysyi pienenä.[2] SOL:n tärkein jäsenjärjestö oli alusta asti Helsingin ASS ja järjestöä johdettiin pääkaupungista.

Aktiivisuus kasvaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ASS:n toiminnallisuus oli vähäistä 1960-luvun lopussa, mutta kiinnostus seuraa kohtaan alkoi kasvaa vuoden 1968 aikana. Enemmistön ASS:n johdossa saivat tuolloin Helsingin marxilais-leniniläisen seuran (HMLS) maolaiset opiskelijat[2] – välillä myös Nalle Puh-seuran anarkistit[3]. Viidennessä liittokokouksessa 1969 SOL päätettiin maolaisten aloitteesta liittää Suomi–Kiina-seuraan heti Ussurijoen selkkauksen jälkeen.[2] 1960-luvun lopussa maolaiset hallitsivat ASS:n lisäksi Jyväskylän ja Oulun jäsenjärjestöjä. SKP:tä kannattaneet kävivät kuitenkin vastaiskuun ja maolaiset ajettiin 1970-luvun alussa marginaaliin. Helmikuun 1970 liittokokouksessa maolaiset jäivät vähemmistöksi äänin 50–33. Liiton johtoon valituista suurin osa oli SKP:n opposition linjoilla, mutta mukana oli myös SKP:n ja SKDL:n enemmistölinjan edustajia.[4] Kevään 1970 hallintouudistuslakkojen jälkeen ASS:ään liittyi runsaasti uusia jäseniä, jotka pistivät SOL:n asetelmat uusiksi.[5]

SKP:n Opposition liittolaiseksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keväällä 1971 pidettiin SOL:n 7. liittokokous Virroilla. Kokouksesta alkoi kansandemokraattisen opiskelijaliikkeen kymmenen vuotta kestänyt kahtiajako. SKP:n opposition liittolaisekseen valinneet saivat SOL:n haltuunsa mahdollisimman pienellä erolla (42–38). Enemmistön ASS:n linjalle takasivat Jyväskylän opiskelevat sosialistit (JOS) ja Socialistiska Åbo Studenter (SÅS), sosiaalidemokraateista hieman aiemmin SOL:n riveihin siirtynyt Åbo Akademin jäsenjärjestö. Liittokokousvähemmistö jättäytyi tapahtuneen jälkeen pois SOL:n toiminnasta ja järjestäytyi Yhteisrintama-lehden ympärille. Vähemmistö ei osallistunut vuoden 1972 kokoukseen ja se perusti kesällä 1972 Kansandemokraattisten opiskelijoiden maata käsittävän neuvottelukunnan (KOMN), josta vuonna 1974 muodostettiin Kansandemokraattiset opiskelijajärjestöt (KOJ).[5][6]

SKDL:n yhteisöjäsenyys korosti SOL:n merkitystä SKP:n opposition liittolaisena. SKP ja SKDL eivät sulattaneet linjanvaihtoa ja esimerkiksi SOL:n toimisto sai siirtyä pois Kulttuuritalolta.[7] SOL pidettiin vuoden 1971 jälkeen tiukasti luokkakantaisissa käsissä, eikä liittokokousvähemmistöllä ollut mahdollisuutta vallata järjestöä takaisin. Osapuolet tosin neuvottelivat yhtenäisyydestä. Tosiasiassa kiistat vain syvenivät ja molemmat osapuolet perustivat omia osastoja paikkakunnille, joilla olivat jääneet tappiolle. KOJ:n hallussa olivat mm. Turun akateeminen sosialistiseura (TuASS), Tampereen opiskelevat sosialistit (TOS) ja Oulun sosialistiset opiskelijat (OSO). SOL myöhemmin erotti nämä ja otti rinnakkaisjärjestönsä jäsenikseen.

SOL oli etenkin nuortaistolaisuuden keskus Suomen demokraattisen nuorisoliiton (SDNL) pysyttyä enemmistöläisessä ohjauksessa. SOL:n lehdissä Soihtu (teoria) ja Soihdunkantaja (agitaatio) ilmestyivät liikkeen tärkeimmät kannanotot teoreettisiin ja ajankohtaisiin kysymyksiin.[8]

Uusi politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähes ensimmäisenä tekonaan uudistunut SOL peruutti Tšekkoslovakian miehityksen tuominneen lausuntonsa vuodelta 1968.[8] SOL oli aikanaan pahoitellut tapahtunutta SKP:n ja SKDL:n esimerkkiä noudattaen, mutta asenteet opiskelijamaailmassa muuttuivat; 1960-lukulainen uusvasemmistolaisuus tuomittiin ja alettiin etsiä "todellisia liittolaisia", jotka voisivat vaikuttaa Vietnamin sodan kaltaisiin kriiseihin. Proletaarisena käänteenä tunnettu kehitys johdatti opiskelijat leniniläisen anti-imperialismin pariin, jolloin luonnollisiksi liittolaisiksi nousivat sosialistiset maat, Suomen tapauksessa etenkin Neuvostoliitto. Sosialistisen maailmanjärjestelmän voimakkaimpana tukijana Suomessa esiintyi SKP:n oppositio.

Suunnanmuutoksen jälkeen SOL voimisti aatteellista taistelua revisionisteja vastaan ja puhdisti riveistään esimerkiksi neuvostokriittiset maolaiset (ks. Marxilais-leniniläiset ryhmät). Toimillaan SOL saavutti neuvostoliittolaisten luottamuksen ja se alkoi rakentaa suhteita varsinkin Neuvostoliiton kommunistisen puolueen nuorisojärjestö Komsomoliin. SOL:sta alettiin rakentaa (Komsomolin mallin mukaista) marxilais-leniniläistä puolueen ja työväenliikkeen uskollista reserviä[9]. Suhteet länsieurooppalaisiin opiskelijoihin olivat huomattavasti vähäisempiä, sillä SOL:n tiukka brežneviläisyys ei muualla ollut opiskelevan nuorison suosiossa.

”Hegemonia”[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylioppilaskuntien
edustajistovaalit[10]
Vuosi Edustajat Äänet
1969 16 7,7 %
1970 47 15,2 %
1971 62 18,2 %
1972 80 20,8 %
1973 65 15,6 %
1974 76 16,8 %
1975 82 17,1 %
1976 81 16,5 %
1977 79 16,3 %
1979 67 13,9 %
1981 51 11,1 %

Toiset opiskelijajärjestöt tukivat 1970-luvun alussa SOL:n ajamia tavoitteita ja olivat valmiita yhteistyöhön sen kanssa, mutta ajan mittaan taistolaiset osoittautuivat varsin hankaliksi yhteistyökumppaneiksi. SOL toteutti ylioppilaspolitiikassa käsitystään "yleisdemokraattisesta rintamasta", mikä tarkoitti vasemmiston ja keskiryhmien yhteistyötä tarkoituksena äärioikeiston eristäminen.[11] Äärioikeistolla tarkoitettiin lähinnä kokoomuksen Tuhatkuntaa. SOL pyrki eristämään myös KOJ:n ylioppilaskuntien hallituksista. Oppilaskuntien hallitusyhteistyö toimi muutaman vuoden, mutta SOL:n yhä kiivaammin vaatiessa itselleen johtavaa roolia rintamassa eivät muut enää halunneet lähteä mukaan.

Vaikka joskus on puhuttu SOL:n hegemoniasta yliopistoelämässä 1970-luvun alussa, ei se ollut suurinta kannatusta nauttiva poliittinen opiskelijajärjestö. SOL kuitenkin oli toiminnallisesti tehokas ja pystyi hallitsemaan keskustelujen aihepiirejä. Taistolaisuus leimasi vahvasti aikakauden kieltä ja visuaalista yleisilmettä.[12]

SKP:n apulaiseksi ja reserviksi itsensä asemoinut ja SKP:n vähemmistöosapuolta tukenut Sosialistinen Opiskelijaliitto julkaisi vuonna 1973 Taisteluohjelman, jossa "marxismi-leninismi" mainittiin peräti 50 kertaa.[13]

Musta kirja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sosialistinen opiskelijaliitto julkaisi vuonna 1974 korkeakoulupoliittisen Mustan kirjan, joka oli "todistusaineisto imperialismin ja äärioikeiston vaikutuksesta Suomen korkeakouluopetuksessa". Monisteessa oli noin 70 sitaattia yliopistoissa käytetyistä kurssikirjoista. Siinä syytettiin korkeakouluja YYA-sopimuksen ja Pariisin rauhansopimuksen vääristelystä, sosialistisen tieteen syrjimisestä, antikommunismista ja neuvostovastaisuudesta. Musta kirja sai julkisuutta, ja hallitus joutui vastaamaan eduskuntakyselyyn.[14]

Kriisi ja kannatuksen lasku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970-luvun lopussa SOL:n kannatus alkoi nopeasti laskea ja taistolainen liike kriisiytyä. Uudet opiskelijat eivät enää liittyneet kansandemokraattisiin tai muihinkaan poliittisiin järjestöihin. Uusia ajatuksia alkoi syntyä SOL:n sisällä ja monet SKP:n niin sanotut kolmaslinjalaiset tulivat SOL:sta.

SOL ja KOJ yhdistyivät SKP:n 19. edustajakokouksen jälkeen 1981. Seuraavana vuonna perustettiin uudeksi yhteiseksi lehdeksi Punaiset sivut ja alettiin osallistua SDNL:n kanssa Uusi valta-lehden toimittamiseen. Kannatus ei kuitenkaan lähtenyt nousuun.

SKP:n erotettua oppositionsa 1980-luvun puolivälissä SOL lähti vähemmistöön jääneiden mukaan ja oli 1986 mukana perustamassa Demokraattista vaihtoehtoa (Deva).

Lokakuussa 1990 SOL piti liittokokouksen, jossa järjestön toiminta päätettiin lopettaa. Opiskelijatoiminta haluttiin järjestää uudelleen Vasemmistoliiton perustamisen myötä. Lopettamiseen vaikutti myös järjestöön vahvasti liitetty taistolainen imago.[15]

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SOL:n korkein päättävä elin oli vuosittain kokoontunut liittokokous, joka valitsi järjestölle hallituksen. Hallituksessa oli työvaliokunta ja erilaisia jaostoja. Liittokokouksessa 1971 uudistunut johto rakensi SOL:sta mittavan nelitasoisen (liitto-, piiri-, järjestö- ja osastotaso) verkoston leniniläistä järjestöoppia soveltaen.[16]

SOL:n kannatus oli suurimmillaan niin yliopistovaaleissa kuin jäsenmäärällä mitaten oli 1970-luvun puolivälissä. Järjestöön kuului tuolloin noin 3 000–5 000 "aktiivista" jäsentä.[17] Varsinkin taide- ja valtiotieteiden opiskelijat olivat jäsenistössä hyvin edustettuina.

On väitetty taistolaisen SOL:n olleen ylemmän luokan lasten niin sanottua "isäkapinaa". Sen jäsenistö ei kuitenkaan poikennut sosioekonomiselta taustaltaan merkittävästi opiskelijoiden valtavirrasta.[18]

SOL sai nuorisojärjestöille tarkoitettua valtionapua vuosittain 8 000 – 11 000 markkaa vuosina 1967–1971, 24 600 markkaa vuonna 1972 ja 44 000 vuonna 1973. Vuonna 1974 tuki nousi (lakiuudistuksen myötä) sataan tuhanteen, ja vuosina 1975–1978 se oli 125 000 – 135 000.[10]

SOL oli Kansan Sivistystyön Liiton (KSL) jäsenjärjestö vuosina 1966–1990.

Puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääsihteerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arto Laakso 1985–19xx[20]

Jäsenjärjestöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perusjärjestö Lyhenne Oppilaitos SOL:n jäsenyys Toimintavuodet
Akateeminen Sosialistiseura[21] ASS[21] HY 1965– 1925–
Espoon Sosialistiset Kauppaopiskelijat[21] ESOKA[21]
Helsingin Kansandemokraattiset Tekniikanopiskelijat[21]
Helsingin Sosialistinen Teiniyhdistys 1965–
Helsingin Sosialistiset Sairaanhoitoalan Opiskelijat[21] HeSSO[21]
Hämeenlinnan Opiskelevat Sosialistit[21] HOS[21]
Imatran Opiskelevat Sosialistit[21] IOS[21]
Joensuun seudun Sosialistiset Opiskelijat[21] JOSO[21]
Jyväskylän Opiskelevat Sosialistit[21] JOS[21] JY 1965– 1963–
Jyväskylän Sosialistiset Tekniikan Opiskelijat[21] JST[21]
Kajaanin Sosialistiset Opiskelijat[21] KaSO[21]
Kemijärven Sosialistiset Opiskelijat[21] KeSO[21]
Kemin Sosialistiset Opiskelijat[21] KemSO[21]
Kotkan Sosialistiset Opiskelijat[21] KSO[21]
Kouvolan Opiskelevat Sosialistit[21] KOS[21]
Kuopion Sosialistiset Opiskelijat
–Kuopion korkeakoulun osasto (KuoSO/KUKKO)
–Kuopion teknillisen oppilaitoksen osasto (KuoSO/teku)
–Kuopion sairaanhoito-oppilaitoksen osasto (KuoSO/sairaanhoito-oppilaitos)[21] 		KuoSO[21] KY
Lahden Opiskelevat Sosialistit[21] LaOS[21]
Lappeenrannan Opiskelevat Sosialistit[21] LOS[21]
Lohjan Sosialistiset Opiskelijat[21] LOSO[21]
Mikkelin Opiskelevat Sosialistit[21]
Musiikkialan Opiskelevat Sosialistit[21] MUOS[21]
Mäntän Sosialistiset Opiskelijat[21]
Otaniemen Kansandemokraatit[21] OKA[21] TKK 1971– 1969–
Oulun Marxilaiset Opiskelijat[21] OuMO[21] OY 1973– 1972–
Oulun Sosialistiset Opiskelijat OSO OY 1965–1974 1963–
Porin Opiskelevat Sosialistit[21] POS[21]
Porvoon Sosialistiset Opiskelijat[21] PSO[21]
Raahen Sosialistiset Opiskelijat[21] RaSO[21]
Rauman Opiskelevat Sosialistit[21] ROS[21] 1973 1973–
Riihimäen Sosialistiset Opiskelijat[21] RSO[21]
Rovaniemen Marxilaiset Opiskelijat[21] RoiMO[21]
Savonlinnan Sosialistiset Opiskelijat
–SaSO:n Opettajakoulutuslaitoksen osasto
–SaSO:n keskiasteen osasto[21] 		SaSO
Seinäjoen Opiskelevat Sosialistit[21] SeOS[21]
Socialistiska Åbo Studenter[21] SÅS[21] ÅA 1971–
Socialistiska Ekonomiestuderande vid svenska handelshögskolan[21] SES[21] Svenska handelshögskolan
Socialistiska Socionomstuderande[21] SoSoS[21]
Socialistiska Vasastudenter[21] SoVaS[21]
SOL:n Turun kieli-instituutin osasto[21] Turun kieli-instituutti
Sosialistiset Taloustieteen Opiskelijat[21] SOTO[21]
Suolahden Opiskelevat Sosialistit[21] SuOS[21]
Suomen Taideakatemian Koulun Opiskelevat Sosialistit[21] STAKOS[21] Suomen Taideakatemian Koulu
Taideaineiden Opiskelevat Sosialistit[21] TAOS[21]
Tampereen Kansandemokraattiset Tekniikan Opiskelijat[21] TAKTO[21]
Tampereen Lastentarhaseminaarin Sosialistiset Opiskelijat[21] Tampereen Lastentarhaseminaari
Tampereen Opiskelevat Sosialistit TOS TaY 1965–1974, 1981– 1960–
Tampereen Sosialistiset Kauppaopiskelijat[21] TASKO[21]
Tampereen Sosialistiset Terveydenhoitoalan Opiskelijat[21] TASTO[21]
Tampereen Teknisen Oppilaitoksen Sosialistiset Opiskelijat[21] TASO[21] Tampereen Tekninen Oppilaitos
Tampereen Yliopiston Marxilaiset Ryhmät[21] TYMR[21] TaY 1973– 1971–
Teatterialan Opiskelevat Sosialistit[21] TEOS[21]
Turun akateeminen sosialistiseura TuASS TY 1965–1974, 1981– 1946–
Turun Marxilaiset Opiskelijat[21] TuMO[21] TY 1973–1981 1972–
Turun Sosialistiset Sairaanhoito-opiskelijat[21] TSS[21]
Turun Sosialistiset Taloustieteiden Opiskelijat[21] TuSTO[21]
Turun Sosialistiset Tekniikanopiskelijat[21] TST[21]
Vaasan Sosialistiset Opiskelijat[21] VaSO[21]

Tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hyvärinen, Matti: Viimeiset taistot. Vastapaino, 1994. ISBN 951-9066-80-2.
  • Kontula, Anna: Taistolaisuus puberteettikapinasta takinkääntöön. Historiallinen aikakauskirja 2/2004, 2004. ISSN 0018-2362. pdf

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ J-A. Hentilä (toim.): Kansan tietokirja 1966 (SKDL 1965), s. 242–243.
  2. ↑ a b c d Kalevi Haikara: Isänmaan vasen laita. SKDL 30 vuotta piikkinä isänmaan lihassa (Otava 1975), s. 319–321.
  3. ↑ Reijo Viitanen: Punainen aate, sininen vaate – SDNL 50 vuotta (SDNL 1994), s. 492.
  4. ↑ a b Martti Mellais: Sosialistinen opiskelijaliike Suomessa 1905–1975 (osa I) Yhteisrintama 1/1975
  5. ↑ a b Kalevi Haikara: Isänmaan vasen laita. SKDL 30 vuotta piikkinä isänmaan lihassa (Otava 1975), s. 340–343.
  6. ↑ Martti Mellais: Sosialistinen opiskelijaliike Suomessa 1905–1975 (osa II) Yhteisrintama 2/1975
  7. ↑ Hyvärinen 1994, s. 260.
  8. ↑ a b Hyvärinen 1994, s. 27.
  9. ↑ Hyvärinen, 24-25, 264-274, 316.
  10. ↑ a b Tapio Bergholm (toim.): Punaisista apostoleista opiskelijaradikalismiin, s. liitteet 1 ja 2. SONK, 1983. ISBN 951-9120-01-7.
  11. ↑ Hyvärinen 1994, s. 39, 294.
  12. ↑ Laura Kolbe: Eliitti, traditio, murros (Otava 1996), s. 496.
  13. ↑ SOL:n taisteluohjelma Suomen opiskelijoille. Helsinki: Sosialistinen Opiskelijaliitto, 1973. Teoksen verkkoversio.
  14. ↑ Tarkka, Jukka: Karhun kainalossa. Suomen kylmä sota 1947-1990, s. 335-336. Otava, 2012. ISBN 978-951-1-25796-7.
  15. ↑ Heikkinen, Martti: SOL hautaa itsensä Helsingin Sanomat. 10.10.1990.
  16. ↑ Hyvärinen 1994, s. 27-29.
  17. ↑ Hyvärinen 1994, s. 31.
  18. ↑ Kontula 2004, s. 3.
  19. ↑ CV (Arkistoitu – Internet Archive) www.yrjohakanen.fi 2010
  20. ↑ a b c d Haudanhiljaistako – Ei!. Uusi Valta, , 1985. vsk, nro 6–7, s. 23.
  21. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap aq ar as at au av aw ax ay az ba bb bc bd be bf bg bh bi bj bk bl bm bn bo bp bq br bs bt bu bv bw bx by bz ca cb cc cd ce cf cg ch ci cj ck cl cm cn co cp cq cr cs ct Järjestöpalsta – Liity SOL:oon!. Soihdunkantaja, , 1976. vsk, nro 7, s. 13.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sosialistinen_opiskelijaliitto&oldid=22267690”