Soihtu (opiskelijalehti)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Soihtu oli vuosina 1931–1991 Helsingissä ilmestynyt vasemmistolainen opiskelijalehti. Sitä julkaisi alkuun Akateeminen Sosialistiseura (ASS) ja 1960-luvun lopusta alkaen Sosialistinen Opiskelijaliitto (SOL), jonka jäsenjärjestö ASS oli. 1930-luvulla Soihtu edusti Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) päälinjasta eronnutta vasemmistososialismia ja tuolloinen ASS:n johto tunnettiin sen mukaan ”soihtulaisina”. 1970-luvulla Soihtu oli Suomen Kommunistisen Puolueen opposition linjauksia seuranneen taistolaisen opiskelijaliikkeen äänenkannattaja.

Lehden näytenumero ilmestyi marraskuussa 1931 ja sen ilmestyminen vakiintui seuraavan vuoden aikana.[1] Nimenä oli alun perin Soihtu: sosialidemokraattinen aikakauslehti.[2] Ensimmäisessä numerossa lehden tarkoitukseksi ilmoitettiin marxilaisen sosiaalidemokratian tuntemuksen parantaminen ja syventäminen ajankohtaisia ja teoreettisia aiheita käsittelemällä.[1] Lehden keskeisiä toimittajia 1930-luvulla olivat Mauri Ryömä, Cay Sundström ja Raoul Palmgren. Siihen kirjoittivat myös Ahti Myrsky, Kaisu-Mirjami Rydberg, Maija Savutie ja Elvi Sinervo. Soihtu sai salaista rahoitusta Neuvostoliitosta.[3] Lehden vasemmistososialistista linjaa edustanut sisältö vaikutti siihen, että koko ASS erotettiin SDP:stä vuonna 1937.[4] Lehden ilmestymistiheys oli suurimmillaan vuosina 1937–1939, jolloin se ilmestyi noin 20 kertaa vuodessa.[2] Talvisodan alla Soihdussa ilmestyneet Ryömän Neuvostoliiton kantoja myötäilleet kirjoitukset tarjosivat viranomaisille riittävän perusteen lehden lakkauttamiselle.[5] Päätoimittajaa Aimo Rikkaa vastaan nostettiin painokanne välirauhan aikana vuonna 1940 ja ilmestyminen keskeytyi kokonaan jatkosodan ajaksi 1941–1944.[1]

Soihdun ilmestyminen alkoi uudelleen vuonna 1945. Ilmestymistahti ja sisällön painotukset vaihtelivat paljon ASS:n kulloisenkin tilanteen mukaan.[1] Järjestö julkaisi lehteä vuoteen 1967. Seuraavana vuonna Soihtu ei ilmestynyt lainkaan, mutta aloitti vuonna 1969 uudelleen. Julkaisijaksi vaihtui SOL ja alaotsikoksi ”Sosialistisen opiskelijaliiton lehti”.[2] 1970-luvulla Soihdusta tuli SOL:n linjan mukaisesti taistolaisen opiskelijaliikkeen äänitorvi. Yli satasivuisessa lehdessä julkaistiin liikkeen keskeisimmät teoreettiset kannat. Ajankohtaisempiin asioihin keskittyi liiton agitaatiolehti Soihdunkantaja (1971–1981).[6] SOL päätti lopettaa toimintansa lokakuussa 1990[7] ja Soihtu lakkasi ilmestymästä vuonna 1991. Viimeisessä vaiheessa julkaisijana toimi hetken aikaa Soihdun Tuki -yhdistys.[2]

Päätoimittajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Soihtu-lehti (Arkistoitu – Internet Archive) Kansan arkisto. Viitattu 2.11.2012.
  2. a b c d Soihtu[vanhentunut linkki] Fennica-tietokanta. Viitattu 2.11.2012.
  3. Jyrki Juusela: Suomalaiset Espanjan sisällissodassa 1936–1939, s. 102–104. Atena, Jyväskylä 2003.
  4. Veijo Berg: Takana loistava menneisyys Ylioppilaslehti 15.12.1995. Viitattu 2.11.2012.
  5. Ryömä, Mauri (1911 - 1958) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  6. Hyvärinen, Matti: Viimeiset taistot, s. 27. Vastapaino, 1994. ISBN 951-9066-80-2.
  7. SOL hautaa itsensä[vanhentunut linkki] (Helsingin Sanomat 10.10.1990)
  8. Kimmo Sarje: ”Pertti Rovamo kulki kolmatta linjaa”, Kulttuurivihkot 3–4/2020, s. 44.