Demokraattinen sentralismi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Demokraattinen sentralismi on eräiden kommunististen puolueiden noudattama periaate, jonka mukaan puolueen jäsenet voivat käydä vapaata keskustelua. Kun aiheesta on järjestetty sitova äänestys, keskustelun tulee päättyä ja puolueen jäsenten tulee sitoutua siihen ehdottomasti.[1][2] Alemman portaan tulee noudattaa puoluejohdon päätöksiä.[2] Demokraattisen sentralismin teorian loi Vladimir Lenin. Hänen mukaansa puolue oli vallankumouksen etujoukko, mikä edellytti äärimmäistä kurinalaisuutta ja tiukkaa järjestäytymistä. Vapaa keskustelu johtaisi kuppikuntaiseen ja riitelyyn, mutta toisaalta tiukka keskusjohtoisuus tukahduttaisi rivijäsenten oma-aloitteisuuden. Demokraattisessa sentralismissa yhdistyivät siten demokratia, joka mahdollistaa uusien ajatusten esittämisen, sekä sentralismi, joka mahdollistaa yhtenäisyyden ja kurin.[1]

Demokraattinen sentralismi pohjautuu sille, että kun kansa ei jakaudu yhteiskuntaluokkiin, joilla olisi toisistaan poikkeavat intressit, on mahdollista tehdä päätöksiä, jotka sopivat kaikille kansalaisille. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että eri yhteiskuntaluokille ei tarvita erillisiä kyseisten yhteiskuntaluokkien vastakkaisia etuja ajavia puolueita, vaan yhteiskuntaluokattomassa yhteiskunnassa politiikkaa voidaan harjoittaa yhden puolueen turvin siten, että se edustaa koko kansan etua. Marxilaisuudessa tätä kansalaisten yhteistä etua ajavaa yhtä puoluetta kutsutaan proletariaatin diktatuuriksi. Tällöin valtio on ”koko kansan valtio”, koska porvaristo luokkana on hävinnyt. Tällöin ei enää ole tarvetta porvarilliselle demokratialle, jonka Lenin näki kaikkein tehokkaimpana diktatuurin muotona, joka alistaa työväenluokkaa, puolustaa porvaristoa ja antaa etuoikeuksia porvaristolle riistäjäluokkana.[3]

Marxilais-leninistisessä poliittisessa järjestelmässä ei ole muuta kuin yksi puolue. Kilpailevia puolueita ei siis ole. Siten päätökset on muodostettava yhden puolueen sisällä, eikä useampien puolueiden yhteisenä kompromissina. Leninin mukaan puolueen sisällä on vapaus keskustella päätettävistä asioista. Venäjän kommunistinen puolue (bolševikit) omaksui demokraattisen sentralismin 10. puoluekokouksessa vuonna 1921. Myöhemmin samaa periaatetta ovat noudattaneet myös Kiinan kommunistinen puolue sekä lukemattomat pienemmät puolueet.[1]

Käytännössä demokratia on toteutunut yksipuoluejärjestelmissä heikosti, ja puolueen rivijäsenten osaksi on jäänyt hyväksyä johdon tekemät päätökset. Neuvostoliitossa näin kävi erityisesti Josif Stalinin kaudella vuodesta 1928 alkaen, jolloin puoluekokouksia järjestettiin harvakseltaan.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Dagger, Richard: Democratic centralism. Encyclopædia Britannica. Viitattu 12.6.2021. (englanniksi)
  2. a b democratic centralism. Merriam-Webster. Viitattu 12.6.2021. (englanniksi)
  3. https://en.internationalism.org/ir/100_theses.htm

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]