Proletariaatin diktatuuri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Proletariaatin diktatuuri on marxilaisen liikkeen käyttämä käsite, jolla viitataan kommunistista yhteiskuntaa edeltävään siirtymävaiheeseen, jossa valtio on työväenluokan (eli proletariaatin) hallitsema. Käsitteen ottivat ensi kertaa käyttöön ranskalaiset sosialistit 1840-luvulla.

Karl Marx puhui proletariaatin diktatuurista erityisesti vuonna 1875 kirjoittamassaan kritiikissä Gothan ohjelman arvostelua. Proletariaatin diktatuuri on Marxille erottamattomasti valtioon kytkeytyvä käsite. Koska valtio edustaa Marxin näkemyksen mukaan aina hallitsevaa luokkaa, on kapitalistisessa yhteiskunnassa valtiokin porvariston luokkaherruuden väline. Vastaavasti sosialismiin/kommunismiin siirryttäessä on työväenluokan tehtävänä kaataa porvarillinen valtio, joka on korvattava työläisten vallalla, eli proletariaatin diktatuurilla.

Proletariaatin diktatuuri ei Marxin käsitteistössä varsinaisesti viitannut diktatuuriin sanan nykymerkityksessä. Malliksi diktatuurilleen Marx julisti Pariisin kommuunin, jonka johdossa oli paikallisesti vaaleilla valittu ja kilpailevia poliittisia suuntauksia edustava hallitus. Marxin työtoveri Friedrich Engelsin mukaan ”työväenluokka voi nousta valtaan ainoastaan demokraattisen tasavallan muodossa. Tämä on […] proletariaatin diktatuurin erityinen muoto.”

Vladimir Leninin johtaman Neuvostoliiton kommunistisen puolueen noustua valtaan Venäjällä lokakuun vallankumouksen (1917) seurauksena perustelivat nämä Marxin teorialla perustuslakia säätävän kansalliskokouksen hajottamisen. Leninin mukaan työläisten ja talonpoikien neuvostojen valta oli proletariaatin diktatuuria, eikä porvariston edustajille ollut tarpeen antaa äänioikeutta. Bolševikkien komento kehittyi kuitenkin nopeasti poikkeustilahallinnoksi, joka käytännössä tukahdutti toisinajattelun ja vapaat vaalit myös työläisneuvostoissa, jolloin proletariaatin diktatuuri täytti kaikki diktatuurin tunnusmerkit. Yksipuoluediktatuuri vakiintui Josif Stalinin noustua valtaan.

Marxilais-leniniläinen neuvostoteoreetikko Otto Wille Kuusinen ehdotti 1950-luvulla luopumista käsitteestä proletariaatin diktatuuri, mikä ei kuitenkaan tuolloin toteutunut vanhoillisten noustua vastustamaan mielestään vaarallista Marxin teorioiden revisiontia. Käsite kuitenkin poistettiin Neuvostoliiton vuoden 1977 perustuslaista, jossa valtion julistettiin olevan ”koko kansan valtio”, koska porvaristo luokkana oli hävinnyt.

Myös monet kommunistiset puolueet, kuten Suomen kommunistinen puolue (SKP), luopuivat käsitteen käytöstä pitäessään sitä harhaanjohtavana. SKP:ssa virisi asiasta keskustelua 1960-luvun lopussa, jolloin ehdotettiin käsitteen korvaamista sanalla työväenvalta. Keskustelu liittyi puolueen alkavaan hajoamiseen ”luokkatietoiseksi” vähemmistöksi ja ”revisionistiseksi” enemmistöksi.