François-Noël Babeuf

François-Noël Émile Babeuf

François-Noël Émile Babeuf [babö'f]; (23. marraskuuta 1760 Saint-Nicaise, Saint-Quentin, Ranskan kuningaskunta – 27. toukokuuta 1797 Vendôme, Ranskan ensimmäinen tasavalta) eli Gracchus Babeuf oli ranskalainen vallankumouksellinen, siviiliammatiltaan maanmittari.

Babeuf oli käytännön sosialismin edelläkävijä, joka vaati täydellistä tasa-arvoa ja maareformia. Hän sai lisänimen Gracchus Babeuf, koska hän ehdotti samantapaista maareformia kuin roomalaiset 100-luvulla eaa. vaikuttaneet Gracchuksen veljekset.

Ranskan suuren vallankumouksen puhjetessa Babeuf kävi käsiksi sosiaalisiin kysymyksiin. Hänen pyrkimyksenään oli muuttaa Ranskan vallankumous poliittisesta taistelusta sosiaaliseksi, ja hän vaati omaisuuksien ja tuotannon saattamista yhteiseen omistukseen sekä niiden jakamista kullekin tarpeitten mukaan.

Elämä

Babeuf oli kruunun veroviljelijä Claude Babeufin ja Marie Catherine Ancherelin poika. 12-vuotiaasta lähtien hän työskenteli maansiirtomiehenä Picardien kanavatyömaalla. 17-vuotiaana hän onnistui saamaan itsensä oppipojaksi feodaalinotaarin luokse Flixecourtiin. Hän työskenteli 1780-luvulla feodaalilain asiantuntijana pitäen kirjaa talonpoikien veloista ja maksuista. Vuonna 1781 hän alkoi työskennellä itsenäisesti Royessa maanmittarina. Hän toimi siellä myös maanomistajana. Babeuf tunsi suurta vastenmielisyyttä epäoikeudenmukaista järjestelmää kohtaan, ja se sai hänet aloittamaan aktiivisen uran poliittisena toimittajana. Vuonna 1789 hän kirjoitti verouudistusta koskevan pamfletin ja lähti Pariisiin toivoen pääsevänsä toimittajaksi. Hän palasi kotiseudulleen Picardieen, jossa hänet pidätettiin ja vangittiin lyhyeksi aikaa vuonna 1790.

Vapauduttuaan Babeuf perusti Le Correspondant picard -nimisen lehden. Babeuf ajoi radikaalia maareformia, joka sisälsi muun muassa feodaalimaksujen poistamisen ja maan jakamisen uudelleen. Babeuf palasi Pariisiin helmikuussa 1793, jossa Maximilien Robespierren johtama terrorin aika oli valloillaan. Babeuf vangittiin ja hän pääsi vapaaksi vasta kun Robespierre oli syösty vallasta. Babeuf perusti uuden sanomalehden, Le Journal de la liberté de la presse, heinäkuussa 1794. Pian lehti sai uuden nimen Le Tribun du peuple. Babeuf puolusti aluksi thermidorilaisia ja hyökkäsi jakobiinien kimppuun. Kun Babeuf alkoi hyökätä thermidorilaisia vastaan, hänet pidätettiin 12. helmikuuta 1795, ja hän joutui vankilaan Arrasiin.

Babeuf perusti niin sanotun tasa-arvoisten eli Panthéonin klubin. Sen jäsenet muodostivat niin sanotun "tasa-arvoisten salaliiton", He järjestivät 8. toukokuuta 1796 yleiskokouksen, jossa valmisteltiin 17 000 miehen kokoamista vallankaappausta varten, joka syrjäyttäisi Direktorion ja palauttaisi vuoden 1793 perustuslain voimaan. Salaliittolaiset pidätettiin kuitenkin 10. toukokuuta, kun ilmiantaja oli paljastanut heidät valtiovallalle. Laaja huomiota herättänyt oikeudenkäynti pidettiin 20. helmikuuta – 26. toukokuuta 1797, jonka jälkeen muut salaliittolaiset vapautettiin, mutta Babeuf ja Augustin Darthé tuomittiin kuolemaan.

Molemmat yrittivät itsemurhaa, heidät teloitettiin vakavasti haavoittuneina 27. toukokuuta 1797 giljotiinilla Vendômessa. Hänet haudattiin juokkohautaan vanhalle Grand Faubourgin hautausmaalle Vendômeen Loir-et-Cherissä. Félix Lepeletier ja Louis Turreau adoptoivat hänen lapsensa Émile, Camille ja Caïus Babeufin.

Avioliitto ja lapset

Hän avioitui 13. marraskuuta 1782 Dameryssä (Somme) Marie Anne Victoire Langletin (n. 1757–1840 jälkeen) kanssa, joka oli amiensilaisen rautakaupan omistajan ja entisen kamaripalvelijan tytär.

Heille syntyi viisi lasta:

• Catherine-Adélaïde-Sophie (1783–1787); kuoli nelivuotiaana
• Robert, tunnettiin nimellä Émile (1785–1842), kirjakauppias ja toimittaja
• Catherine-Adélaïde-Sophie (1788–1795); kuoli 7-vuotiaana
• Jean-Baptiste-Claude, tunnettiin nimellä Camille (1790–1815), suljettiin laitokseen hulluna vuonna 1808, kuoli heittäytymällä alas neljännestä kerroksesta talosta, jossa asui ja työskenteli kultaseppä Lirot'n luona;
• Caïus Gracchus (1797–1814), sai surmansa harhaluodista kuudennen liittokunnan sodan maihinnousun aikana.

Vaikutus

Monet 1800- ja 1900-luvun vallankumoukselliset kunnioittivat Babeufia sankarina, koska hän kannatti kommunismia ja oli vakuuttunut siitä, että pieni eliitti voi kaataa epämieluisan hallinnon salaliiton avulla.

Babeufin oppi oli puhdasta, omaisuuden yhteisyyttä tavoittelevaa kommunismia. Sitä sanotaan bahouvismiksi ja sen kannattajia babouvisteiksi. Se on jossakin määrin vaikuttanut myöhempään ranskalaiseen sosialismiin. Hän esitteli oppia lehdessään Le Tribun du Peuple. Kommunismi-sanaa ei Babeufin elinaikana tunnettu, kuten ei myöskään anarkisti- ja sosialisti-nimityksiä, mutta näitä kaikkia kolmea on myöhemmin käytetty kuvaamaan Babeufin ajatuksia ja toimintaa. Englannin kielessä kommunismi-sana esiintyi mahdollisesti ensimmäisen kerran John Goodwyn Barmbyn kuvatessa Babeufin opin kannattajia vuonna 1840.^lähde?

Lähteet

• Nenonen, Kaisu-Maija ja Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.

Kirjallisuutta

• Advielle (1884): Histoire de Gracchus Babeuf et du Babouvisme
• Sencier (1912): Le Babouvisme après Babeuf
• A. Prigožin (1924): Grakkh. Babeuf
• Ilja Ehrenburg (1928): Die Verschwörung d. Gleichen
• Ph. Buonarroti (1957): Conspiration pour l'égalité dite de Babeuf etc.

Aiheesta muualla

• Tasa-arvoisten salaliitto