François-Noël Babeuf

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
François-Noël Émile Babeuf

François-Noël Émile Babeuf[1] [babö'f] (23. marraskuuta 1760 Saint-Quentin27. toukokuuta 1797 Vendôme) eli Gracchus Babeuf oli ranskalainen vallankumousmies, siviiliammatiltaan maanmittari[1]. Babeuf oli käytännön sosialismin edelläkävijä, joka vaati täydellistä tasa-arvoa ja maareformia.[2] Hän sai lisänimen Gracchus Babeuf, koska hän ehdotti samantapaista maareformia kuin roomalaiset 100-luvulla eaa. vaikuttaneet Gracchuksen veljekset.[3] Ranskan suuren vallankumouksen puhjetessa Babeuf kävi innolla käsiksi sosiaalisiin kysymyksiin. Hänen pyrkimyksenään oli muuttaa Ranskan vallankumous poliittisesta taistelusta sosiaaliseksi, ja hän vaati omaisuuksien ja tuotannon saattamista yhteiseen omistukseen sekä niiden jakamista kullekin tarpeitten mukaan[1].

Babeuf oli veroviljelijän poika, ja hän työskenteli 1780-luvulla feodaalilain asiantuntijana pitäen kirjaa talonpoikien veloista ja maksuista. Babeuf tunsi suurta vastenmielisyyttä epäoikeudenmukaista järjestelmää kohtaan, ja se sai hänet aloittamaan aktiivisen uran poliittisena toimittajana. Vuonna 1789 hän kirjoitti verouudistusta koskevan pamfletin ja lähti Pariisiin toivoen pääsevänsä toimittajaksi. Hän palasi kotiseudulleen Picardiaan, jossa hänet pidätettiin ja vangittiin lyhyeksi aikaa vuonna 1790.[3]

Vapauduttuaan Babeuf perusti Le Correspondant picard -nimisen lehden. Babeuf ajoi radikaalia maareformia, joka sisälsi muun muassa feodaalimaksujen poistamisen ja maan jakamisen uudelleen. Babeuf palasi Pariisiin helmikuussa 1793, jossa Maximilien Robespierren johtama terrorin aika oli valloillaan. Babeuf vangittiin ja hän pääsi vapaaksi vasta kun Robespierre oli syösty vallasta. Babeuf perusti uuden sanomalehden, Le Journal de la liberté de la presse, heinäkuussa 1794. Pian lehti sai uuden nimen Le Tribun du peuple. Babeuf puolusti aluksi thermidorilaisia ja hyökkäsi jakobiinien kimppuun. Kun Babeuf alkoi hyökätä thermidorilaisia vastaan, hänet pidätettiin 12. helmikuuta 1795, ja hän joutui vankilaan Arrasiin.[3]

Babeuf perusti niin sanotun tasa-arvoisten eli Panthéonin klubin[1]. Sen jäsenet muodostivat niin sanotun "tasa-arvoisten salaliiton",[4][a][5] He järjestivät 8. toukokuuta 1796 yleiskokouksen, jossa valmisteltiin 17 000 miehen kokoamista vallankaappausta varten, joka syrjäyttäisi Direktorion ja palauttaisi vuoden 1793 perustuslain voimaan. Salaliittolaiset pidätettiin kuitenkin 10. toukokuuta, kun ilmiantaja oli paljastanut heidät valtiovallalle. Laaja huomiota herättänyt oikeudenkäynti pidettiin 20. helmikuuta – 26. toukokuuta 1797, jonka jälkeen muut salaliittolaiset vapautettiin, mutta Babeuf ja Augustin Darthé tuomittiin teloitettaviksi giljotiinilla.[3][5].

Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet 1800- ja 1900-luvun vallankumoukselliset kunnioittivat Babeufia sankarina, koska hän kannatti kommunismia ja oli vakuuttunut siitä, että pieni eliitti voi kaataa epämieluisan hallinnon salaliitton avulla.[3]

Babeufin oppi oli puhdasta, omaisuuden yhteisyyttä tavoittelevaa kommunismia. Sitä sanotaan bahouvismiksi ja sen kannattajia babouvisteiksi. Se on jossakin määrin vaikuttanut myöhempään ranskalaiseen sosialismiin. Hän esitteli oppia lehdessään Le Tribun du Peuple.[5] Kommunismi-sanaa ei Babeufin elinaikana tunnettu, kuten ei myöskään anarkisti- ja sosialisti-nimityksiä, mutta näitä kaikkia kolmea on myöhemmin käytetty kuvaamaan Babeufin ajatuksia ja toimintaa. Englannin kielessä kommunismi-sana esiintyi mahdollisesti ensimmäisen kerran John Goodwyn Barmbyn kuvatessa Babeufin opin kannattajia vuonna 1840.lähde?

Huomautuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jaakko Forsman nuor. käyttää nimitystä yhdenvertaisten tasavalta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nenonen, Kaisu-Maija ja Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Aubry, Octave: Ranskan suuri vallankumous II: Tasavallan aika, s. 572. Helsinki: WSOY, 1962.
  2. Nenonen ja Teerijoki 1998, s. 659
  3. a b c d e François-Noël Babeuf Encyclopedia Britannica. Viitattu 18.5.2021. (englanniksi)
  4. Karl Kautsky (toim.), Sosialismin historia II, 1895 Marxists.org
  5. a b c J. F. (=Jaakko Forsman nuor.): Babeuf, François Noël, Tietosanakirja osa 1, palsta 778–779, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1909

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Advielle (1884): Histoire de Gracchus Babeuf et du Babouvisme
  • Sencier (1912): Le Babouvisme après Babeuf
  • A. Prigožin (1924): Grakkh. Babeuf
  • Ilja Ehrenburg (1928): Die Verschwörung d. Gleichen
  • Ph. Buonarroti (1957): Conspiration pour l'égalité dite de Babeuf etc.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]