Komsomol

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
VLKSM:n logo
Komsomol-aiheinen postimerkki vuodelta 1966
Komsomolin kokous 1987.

Komsomol (ven. Всесоюзный Ленинский коммунистический союз молодёжи, Vsesojuznyi Leninski kommunistitšeski sojuz molodjoži[1], lyh. ВЛКСM, VLKSM), Yleisliittolainen Leninin kommunistinen nuorisoliitto, oli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen nuorisojärjestö. Se perustettiin 28. lokakuuta 1918, ja 1980-luvun alkupuolella sen jäsenmääräksi arvioitiin noin 40 miljoonaa. Samoihin aikoihin se julkaisi 234 nuorisolehteä, joiden yhteislevikki oli noin 76 miljoonaa[2].

Komsomolin jäsenet olivat iältään 14–28-vuotiaita, tosin liiton toimihenkilöt saattoivat olla tuota vanhempiakin. Nuoremmat lapset kuuluivat pioneereihin (10–14-vuotiaat) tai lokakuulaisiin (7–9-vuotiaat).

Komsomolilla oli vain vähän suoraa vaikutusta NKP:n ja Neuvostoliiton hallinnon toimintaan. Sen pääasiallinen tehtävä oli toimia välineenä iskostaa nuorison mieliin kommunistisen puolueen ajatustapoja. Lisäksi Komsomolin kautta saatiin nuoria politiikan palvelukseen. Esimerkiksi opiskelijoiden oli käytännössä pakko kuulua järjestöön.

Alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vallankumouksen jälkimainingeissa bolševikit eivät aluksi nähneet tarpeellisena puolueen nuorisosiiven perustamista. Vuonna 1918 pidetyssä kokouksessa päätettiin kuitenkin järjestön perustamisesta bolševikkipuolueen suojeluksessa. Nimellisesti järjestöt eivät liittyneet toisiinsa, eikä jäsenyys ollut yhteinen. Kuitenkin jo seuraavana vuonna pidettyyn kokoukseen mennessä tosiasiallinen valta järjestössä oli puolueella.[3]

Nuorisojärjestön perustamisen syy lienee ollut se, että vallankumous oli vetänyt mukaan nuorisojoukkoja, joiden toiminnan bolševikit halusivat ottaa kontrolliin. Komsomolin periaatteet löi kiinni V. I. Lenin, joka vuonna 1920 piti järjestön 3. liittokokouksessa puheen Nuorisoliiton tehtävät. [3]

Komsomolin perustajia olivat 16-vuotias Lazar Satskin ja 19-vuotias Oskar Ryvkin. Tiedot perustajista kuitenkin sittemmin salattiin, koska heidät oli likvidoitu Stalinin vainoissa ja koska he olivat juutalaisia. Saman kohtalon kokivat Komsomolin alkuvaiheen johtajat Nikolai Tšaplin, Jefim Tseitlin ja Pjotr Smorodin.[3]

Menestyksen vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Komsomolilla ei ollut kilpailijoita. Kaikki muut nuorisojärjestöt oli kielletty, viimeisimpänä partioliike vuonna 1922. Sen jälkeen perustettiin myös kommunistinen lastenjärjestö Nuoret pioneerit. Se kokosi lapsia toimintaansa koululaitoksen avulla. [3]

1960-luvulla Komsomolin arvoa haluttiin korostaa sillä, että nuorisoliittolaiset osallistuivat Baikalin–Amurin rautatien rakentamiseen, minkä tuli olla nuorison voimannäyttö.

Komsomolin jäsenyys oli nuorelle välttämätöntä, mikäli hän aikoi esimerkiksi yliopisto-opintoihin.[3]

Lakkauttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeistään 1970-luvulla Komsomol oli muuttunut ideologiaansa levittävästä järjestöstä tekopyhäksi byrokratiakoneistoksi. [3] Puoluejohtaja Mihail Gorbatšovin aikana toteutettujen uudistusten, perestroikan ja glasnostin aikana järjestön ongelmat tulivat avoimesti esille. Sen byrokraattisuutta ei enää kyetty piilottamaan, sillä Komsomolista oli tullut konservatiivinen ja byrokraattinen kerho ilman poliittista vaikutusvaltaa. Asian korjaamiseksi toteutettiin Komsomolin 20. kokouksessa perusteellisia uudistuksia, ja järjestöstä yritettiin esimerkiksi tehdä enemmän markkinataloudelliseen ajatteluun suuntautunutta. Käytännössä uudistukset olivat kuolinisku osiin pirstoutuneelle ja päämääränsä menettäneelle järjestölle. Komsomolille ei ollut enää tarvetta.

Komsomolilla oli oma sanomalehti, päivittäin ilmestynyt Komsomolskaja pravda.[4] Lehti on jatkanut ilmestymistä omillaan suurilevikkisenä iltapäivälehtenä järjestön lakkauttamisesta huolimatta.

Komsomol ja oligarkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös: Venäjän oligarkit

Perestroikan alkuaikoina, kun yksityisen sektorin taloutta alettiin pikkuhiljaa tuoda maahan, Komsomolin jäsenille annettiin tiettyjä etuoikeuksia liiketoiminnan harjoittamiseen. Tämän seurauksena monet Komsomolin johtohenkilöistä käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja heistä tulikin Venäjän äkkirikkaita oligarkkeja, tunnetuimpana esimerkkinä Mihail Hodorkovski.lähde?

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo 07.01.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 9.4.2013.
  2. Virtanen, Lyyli & Ronkonen, Lyyli: ”Nuorisojärjestöt Neuvostoliiton koulussa”, Maailman koulut, s. 70–78. Gaudeamus, 1984. ISBN 951-662-353-0.
  3. a b c d e f Troitski, Artemi: Vastarintaa Venäjällä: Puškinista Pussy Riotiin, s. 124–129. Suomentanut Anton Nikkilä. Helsinki: Into Kustannus, 2019. ISBN 978-952-351-042-5.
  4. https://russiapedia.rt.com/of-russian-origin/komsomol/

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Komsomol.