Nikolai Krestinski

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nikolai Krestinski vuonna 1929.

Nikolai Nikolajevitš Krestinski (25. lokakuuta (J: 13. lokakuuta) 1883 Mogiljov, Venäjän keisarikunta15. maaliskuuta 1938 Moskova, Neuvostoliitto)[1] oli venäläinen bolševikki ja neuvostoliittolainen poliitikko. Hän sai surmansa Stalinin vainoissa.

Krestinskin isä oli kymnaasin opettaja. Krestinski liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen vuonna 1903 ja valitsi puolueen sisäisessä jaossa bolševikkien puolen. Hän opiskeli Pietarin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa ja valmistui juristiksi vuonna 1907. Sen jälkeen hän työskenteli asianajajana.[2] Krestinski oli bolševikkien edustajana kolmannessa ja neljännessä valtakunnanduumassa 1907–1914.[1] Ensimmäisen maailmansodan aikana hänet karkotettiin Jekaterinburgiin. Karkotus päättyi armahdukseen helmikuun vallankumouksen jälkeen ja Krestinski valittiin Jekaterinburgissa bolševikkien Uralin aluekomitean johtoon. Hänet valittiin heinäkuussa 1917 myös puolueen keskuskomiteaan.[2] Hän edusti bolševikkeja syyskuun 1917 demokraattisessa neuvottelukokouksessa sekä perustuslakia säätävässä kansalliskokouksessa. Lokakuun vallankumouksen aikana hän johti Jekaterinburgissa paikallista sotilaallista vallankumouskomiteaa.[1]

Krestinski työskenteli Neuvosto-Venäjän alkuaikoina maan taloushallinnossa. Hän toimi valtiovarainasiain kansankomissaarina elokuusta 1918 vuoteen 1922. Hän oli yksi maaliskuussa 1919 perustetun puolueen politbyroon alkuperäisistä jäsenistä. Marraskuusta 1919 maaliskuuhun 1921 hän oli myös keskuskomitean siheeri.[1] Krestinski asettui jo varhain puolueen sisäisissä kiistoissa Lev Trotskin tukijaksi, joten hänet päätettiin syrjäyttää johtoasemista.[2] Hänet pudotettiin maaliskuussa 1921 politbyroosta ja keskuskomiteasta. Saman vuoden lokakuussa hänet nimitettiin Neuvosto-Venäjän Berliinin-lähettilääksi, missä tehtävässä hän oli vuoteen 1930. Hän myös edusti Neuvosto-Venäjää vuoden 1922 Genovan konferenssissa. Krestinski tuki 1920-luvun lopulla trotskilaista vasemmisto-oppositiota, mutta irtisanoutui siitä 1928. Palattuaan kotimaahan hän toimi vuodesta 1930 Neuvostoliiton ulkoasiain apulaiskansankomissaarina ja maaliskuusta toukokuuhun 1937 oikeusasiain apulaiskansankomissaarina.[1]

Krestinski erotettiin kommunistisesta puolueesta ja hänet vangittiin toukokuussa 1937. Hän oli yksi syytetyistä maaliskuussa 1938 järjestetyssä niin sanotussa Moskovan kolmannessa oikeudenkäynnissä yhdessä Nikolai Buharinin ja Aleksei Rykovin kanssa. Heitä syytettiin vastavallankumouksellisen ”oikeistolais-trotskilaisen blokin” jäsenyydestä ja Saksan agentteina toimimisesta. Ensimmäisessä kuulemisessaan 2. maaliskuuta Krestinski kiisti kaikki syytteet ja julisti olevansa syytön, mutta seuraavana päivänä hän antoi uuden lausunnon, jossa tunnusti kaikki syytteet. Hänet tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin.[2] Hänet rehabilitoitiin vuonna 1963.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Николай Николаевич Крестинский (venäjäksi) Hrono.ru. Viitattu 31.12.2016.
  2. a b c d Nikolay Krestinsky (venäjäksi) Spartacus Educational. Viitattu 31.12.2016.