Mirjam Vire-Tuominen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Terttu Mirjam Vire-Tuominen (15. elokuuta 1919 Kuhmoinen24. elokuuta 2011 Helsinki[1]) oli suomalainen poliitikko ja järjestövaikuttaja. Hän toimi Suomen Rauhanpuolustajien pääsihteerinä (1949–1975), SKDL:n kansanedustajana Helsingin vaalipiiristä (1970–1979) ja Naisten kansainvälisen demokraattisen liiton pääsihteerinä (1978–1987).[2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vire kirjoitti ylioppilaaksi 1937 ja hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1945. Vire-Tuominen työskenteli sota-aikana Valtion tapaturmatoimistossa ja sotien jälkeen kansanhuoltoministeriössä 1945–1946, sosiaaliministeriössä 1947–1949.[2] Vuonna 1949 perustettiin Suomen Rauhanpuolustajat, jonka ensimmäiseksi pääsihteeriksi valittiin Vire-Tuominen[3]. Tehtävässään pääsihteeri tuli tunnetuksi rauhanliikkeen piirissä ympäri maailmaa ja vuonna 1965 Vire-Tuomiselle myönnettiin Leninin kansainvälinen rauhanpalkinto[4].

Vire-Tuominen oli aktiivisesti mukana Suomen Kommunistisen Puolueen toiminnassa. Hän liittyi puolueeseen vuonna 1946.[5] Vuonna 1966 Vire-Tuominen nousi SKP:n Helsingin piirikomiteaan. Kun kommunistien sisäiset riidat 1960-luvulla alkoivat, Vire-Tuominen asettui puolueen vähemmistön riveihin. 1970-luvulla Vire-Tuominen oli taistolaisina tunnetun opposition julkinen keulakuva Helsingissä. Eduskuntavaaleissa pääkaupungin taistolaiset keskittivät mainontansa ja äänensä Vire-Tuomiselle, joka valittiin kansanedustajaksi SKDL:n listalta vuosina 1970, 1972 ja 1975.[6] Vire-Tuominen oli myös Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen (1969–1976)[7] sekä presidentin valitsijamies vaaleissa 1968 ja 1978.[2]

Vuonna 1968 Suomen Rauhanpuolustajat antoi Vire-Tuomisen johdolla tukensa Varsovan liiton toteuttamalle Tšekkoslovakian miehitykselle. Toiminta edisti Vire-Tuomisen mukaan maailmanrauhaa, koska siten estettiin Saksan liittotasavallan sotasuunnitelmat ja uuden maailmansodan alkaminen. Päätös aiheutti suuren kohun, pääsihteeriä kritisoitiin ja hänen eroaan vaadittiin, mutta Vire-Tuominen sai pitää paikkansa vuoden 1969 liittokokouksessa.[6] Tuominen vaikutti Rauhanpuolustajissa myös liiton julkaiseman Rauhan puolesta -lehden vastaavana toimittajana (1957–1975) ja sitä edeltäneen Tänään-lehden toimittajana (1951–1956).[2]

Eduskunnassa Vire-Tuominen oli lakivaliokunnan, pankkivaliokunnan ja sivistysvaliokunnan jäsen. Hän kuului Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskuntaan.[2]

Vire-Tuominen kuului Akateemisen Sosialistiseuraan,[5] Suomi-Vietnam -seuran johtokuntaan (vpj) ja Osuusliike Elannon edustajistoon.[2]

Vire-Tuominen julkaisi puolalais-saksalaista vallankumouksellista Rosa Luxemburgia käsittelevän teoksen Kuka oli Rosa Luxemburg (DSL 1995) ja Suomen Rauhanpuolustajien historiaa käsittelevän Rauhaa rakentavaa työtä (DSL 2003).

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vire-Tuomisen vanhemmat olivat kansakoulunopettaja Samuel Vire sekä Jenny Aura Töllikkö. Hän oli naimisissa Erkki Tuomisen kanssa vuodesta 1941 lähtien, ja heillä oli yksi lapsi (s. 1947).

Maolaisen opiskelijaliikkeen johtajana tunnettu Matti Puolakka oli Vire-Tuomisen sisarenpoika.[8]

Rauhanlaki-aloite[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Rauhanlaki-aloite

Vire-Tuominen teki eduskunnassa lakialoitteen (LA 28/1973) kuuluisasta[9] rauhanlaista 15. helmikuuta 1973. Aloitteen allekirjoitti Tuomisen lisäksi yhteensä 12 SKDL:n kansanedustajaa. Aloitteen takana oli myös useita SDP:n kansanedustajia, kuten Tellervo M. Koivisto, Erkki Liikanen, Kaisa Raatikainen ja Ulf Sundqvist.[9][10]

Lakialoite koettiin julkisuudessa yritykseksi kieltää Neuvostoliiton kritisoiminen, mutta Vire-Tuominen perusteli sitä varsinkin YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksella.[11] Ehdotus ei Vire-Tuomisen ehdottamassa muodossa tullut eduskunnassa edes äänestykseen, mutta kun hallitus saman vuoden lopulla laati esityksen rikoslain täydentämisestä rikoksia ihmisyyttä vastaan koskevilla säädöksillä, siihen sisältyi myös hyökkäyssodan aloittamisen, mutta ei sotapropagandan kriminalisointi.[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mirjan Vire-Tuominen on kuollut Yle Uutiset
  2. a b c d e f Mirjam Vire-Tuominen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  3. Uola, Mikko: Unelma kommunistisesta Suomesta 1944–1953, s. 97, 378–380. Helsinki: Minerva Kustannus Oy, 2013. ISBN 978-952-492-768-0.
  4. Yearbook of the Great Soviet Encyclopedia. Sovetskaja Entsiklopedija 1967
  5. a b Oksanen, Kimmo: Mirjam Vire-Tuominen. Muistokirjoitus. Helsingin Sanomat 2011.
  6. a b Leppänen, Veli-Pekka: Kivääri vai äänestyslippu, s. 186–187, 261–262. Edita 1999.
  7. Mirjam Vire-Tuominen on kuollut. Kansan Uutiset 26.8.2011
  8. Monti, Anton – Purokuru, Pontus: 1968 – Vallankumouksen vuosi, s. 205. Kustantamo S&S, Helsinki 2018.
  9. a b Tuomioja, Erkki: Ilkka Kylävaara (toim.): Taistolaisuuden musta kirja: Muistoja (Kirja-arvostelu.) Kirjavinkit. Erkki Tuomioja. Viitattu 7.1.2018.
  10. Tuomioja, Erkki: Jukka Seppinen: Urho Kekkonen – Suomen johtaja: Poliittinen elämäkerta (Kirja-arvostelu.) Kirjavinkit. Erkki Tuomioja. Viitattu 7.1.2018.
  11. LA 28/1973 rikoslain 12 luvun muuttamisesta
  12. Hallituksen esitys 241/1973

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Leppänen, Veli-Pekka: ”Vire-Tuominen, Mirjam (1919–2011)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 584–585. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]