Stefan Wallin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Stefan Erik Wallin
Stefan Wallin
Suomen puolustusministeri
Kataisen hallitus
22.6.2011 – 5.7.2012
Edeltäjä Jyri Häkämies
Seuraaja Carl Haglund
Suomen kulttuuri- ja urheiluministeri
Vanhasen II hallitus
19.4.2007–22.6.2010
Kiviniemen hallitus
22.6.2010–22.6.2011
Edeltäjä Tanja Karpela
Seuraaja Paavo Arhinmäki
Suomen ympäristöministeri
Vanhasen I hallitus
1.1.2007–19.4.2007
Edeltäjä Jan-Erik Enestam
Seuraaja Paula Lehtomäki
Kansanedustaja
21.3.2007–
Ryhmä/puolue Ruotsalainen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Varsinais-Suomen vaalipiiri
Tiedot
Syntynyt 1. kesäkuuta 1967 (ikä 46)
Vaasa
Puolue RKP
Puoliso Anna Elina Pirjatanniemi
(1995–)
Koulutus Valtiotieteiden maisteri (1994)

Stefan Erik Wallin (s. 1. kesäkuuta 1967 Vaasa) on Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen (RKP) entinen puheenjohtaja ja kansanedustaja vuodesta 2007. Wallin toimi Vanhasen I hallituksen ympäristöministerinä ja valittiin Vanhasen II hallituksen kulttuuri- ja urheiluministeriksi. Hän jatkoi tehtävässä Kiviniemen hallituksessa ja valittiin 2011 Jyrki Kataisen hallituksen puolustusministeriksi.[1][2]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wallin oli RKP:n eduskuntavaaliehdokkaana ensimmäistä kertaa vuoden 1999 eduskuntavaaleissa Vaasan vaalipiirissä. Wallinin ensimmäiset vaalit olivat menestyksekkäät, vaikkei hän tullutkaan valituksi. Ääniä Wallin sai 5 799, ja hän pääsi ensimmäiselle varasijalle.[3] Tämän jälkeen Wallin toimi RKP-ministereiden erityisavustajana liikenneministeriössä 1994–1995, ulkoasiainministeriössä 1995–1998, sisäministeriössä 1998–1999 sekä puolustusministeriössä 1999–2000. Hän myös työskenteli Åbo Underrättelser -lehden varapäätoimittajana vuosina 2000–2005.[4]

RKP:n puheenjohtajaksi Wallin valittiin 11. kesäkuuta 2006. Koska Suomi toimi heinäkuun alusta vuoden loppuun Euroopan unionin puheenjohtajana, Wallin siirtyi väistyneen puheenjohtajan Jan-Erik Enestamin tilalle ympäristöministeriksi vasta puheenjohtajuuskauden päätyttyä.[5]

Vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen Wallin jatkoi Vanhasen toisessa hallituksessa, nyt kulttuuri- ja urheiluministerinä. Wallin halusi itse liittää ministerin titteliin urheilu-sanan, koska se kuvaa näin hänen mielestään paremmin tehtävää. Wallinin kulttuuriministerikaudella kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön rahoitusta nostettiin 30–50 prosenttia. Erityisesti suomalaisen elokuvan valtiontuki nousi, kuten myöskin tuki suomalaiselle huippu-urheilulle ja paikallisseuratoiminnalle. Nuorisotyön saralla kehitettiin Wallinin kaudella etsivää nuorisotyötä, jolla estetään nuorten syrjäytymistä. Wallin oli myös aloitteellinen, kun opetusministeriön nimi muutettiin 1. toukokuuta 2010 opetus- ja kulttuuriministeriöksi. Wallin toimi 2007–2011 myös tasa-arvoministerinä.

Wallin oli ehdolla vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Varsinais-Suomen vaalipiirissä ja pääsi eduskuntaan 12 097 äänellä, mikä oli eniten koko vaalipiiristä.[6] Hän uusi eduskuntapaikkansa vuoden 2011 vaaleissa 12 366 äänellä.[7]

Vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen Wallin siirtyi puolustusministeriksi ja sai hoidettavakseen toisen maailmansodan jälkeisen ajan suurimman muutoksen Suomen puolustusrakenteissa. Hallitusohjelman mukaan käynnistettiin puolustusvoimauudistus samalla, kun puolustusbudjettia supistettiin yli 200 miljoonalla eurolla.

Dragsvik-kohu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuussa 2012 Wallinista tehtiin kaksi kantelua oikeuskanslerille liittyen Uudenmaan prikaatin Dragsvikin varuskunnan säilyttämispäätökseen hänen ollessaan puolustusministeri ja prikaatin killan jäsen. Wallin kiisti Dragsvikin suosimisen kielipoliittisin perustein.[8] Oikeuskanslerin päätöksen mukaan Wallin ei ollut jäävi, mutta päätöksestä kävi ilmi, että puolustusvoimien komentaja Ari Puheloinen oli todistanut Wallinin ohjanneen puolustusvoimia niin, että Dragsvik oli jätetty alkuperäiseltä listalta pois.[9] Tämän seurauksena Wallin myönsi antaneensa pääesikunnalle poliittista ohjausta Dragvikin varuskunnan säilyttämiseksi.[10] 22. maaliskuuta oppositio esitti yhdessä Wallinille epäluottamuslausetta, mutta Wallin sai eduskunnan luottamuksen äänin 95/59.[11]

30. maaliskuuta Wallin ilmoitti, ettei jatka puolueen puheenjohtajana kesän puoluekokouksen jälkeen. Wallinin mukaan kohu Dragsvikin suosimisesta ei vaikuttanut hänen päätökseensä, vaan Wallin oli luvannut itselleen jo puheenjohtajaksi noustuaan pysyvänsä virassa korkeintaan kuuden vuoden ajan.[12] Pääministeri Jyrki Katainen totesi Wallinin päätöksen harmittavan, mutta olevan ymmärrettävä ja arvostettava ratkaisu. Hän totesi myös, että Rkp:n tulee päättää puolustusministerin mahdollisesta vaihdosta.[13] Kesäkuussa 2012 puolueen uudeksi puheenjohtajaksi valittiin europarlamentaarikko Carl Haglund.[14]

Asuntokauppakohu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa 2012 paljastui, että Wallin oli vuonna 2001 ostanut Turun keskustassa sijainneen asunnon Stiftelsen för Åbo Akademi -säätiöltä, jonka valtuuskuntaan hän kuului.[15] Vuonna 2009 kulttuuriministerinä toiminut Wallin myi asunnon takaisin säätiölle tienaten kaupoista 170 000 euron voitot. Varsinais-Suomen poliisi pyysi Åbo Akademin säätiöltä selvitystä asuntokaupoista.[16] Myös Patentti- ja rekisterihallitus ilmoitti perehtyvänsä tapaukseen, ja selvittää antaako se aihetta jatkotoimiin.[17] Toukokuussa 2012 Varsinais-Suomen poliisi ilmoitti ettei aloita rikostutkintaa Wallinin asuntokaupoista.[18] Perusteluna poliisi kertoi sen, että Wallinin asunnon arvonnousu oli ollut täysin linjassa yleisen arvonnousun kanssa samalla aluella Turussa eikä säätiö ollut maksanut hänelle ylihintaa.

Vaalirahoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntavaaleissa 2011 Wallin käytti kampanjointiin 32 595 euroa. Puolueelta hän sai tukea 16 000 euroa ja yrityksiltä hän sai tukea 2 250 euroa. Yksityishenkilöiden tukea Wallin kertoo saaneensa yhteensä 2 700 euroa.[19]

Kannanottoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muista puoluejohtajista poiketen Wallin kannattaa ruotsin kielen ylioppilaskokeen pakollisuutta.[20] Wallin on halunnut puolueestaan suvaitsevaa vaihtoehtoa perussuomalaisille. Maaliskuussa 2011 Wallin kertoi STT:n haastattelussa olevansa tarvittaessa valmis järjestämään kouluihin oman rukoustilan esimerkiksi muslimioppilaille, jos näitä on oppilaista suuri osa.[21] [22][23]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulutukseltaan Wallin on valtiotieteiden maisteri (Åbo Akademi, 1994). Stefan Wallin on ollut vuodesta 1995 lähtien naimisissa kansainvälisen oikeuden professorin Elina Pirjatanniemen kanssa. Avioliitosta on kaksi tytärtä (s. 2000 ja 2002).[24] Wallin asuu perheensä kanssa Turussa. Wallin palveli varusmiehenä Uudenmaan Prikaatissa sekä RUK:ssa, ja on sotilasarvoltaan reservin kapteeni. Hän harrastaa jalkapalloa sekä haasteellista ruonlaittoa. Wallin kannattaa Englannin jalkapalloliigassa pelaavaa Aston Villaa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Henkilötiedot Stefanwallin.fi. Viitattu 16.1.2012.
  2. Perhe? Koulutus? Työkokemus? Tässä ovat uudet ministerimme mtv3.fi. 18.6.2011. MTV3. Viitattu 18.6.2011.
  3. Stefan Wallinista kulttuuri- ja urheiluministeri, Thorsista maahanmutto- ja Eurooppaministeri 16.4.2007. SFP. Viitattu 4.4.2012.
  4. Stefan Wallin / Ruotsalainen eduskuntaryhmä Eduskunta. Viitattu 4.4.2012.
  5. Vuoristo, Pekka: Wallin selvän enemmistön turvin Rkp:n puheenjohtajaksi Helsingin Sanomat. 11.6.2006. Viitattu 24.3.2007.
  6. Varsinais-Suomen vaalipiiri: Ehdokkaiden äänet 21.3.2007. Oikeusministeriö. Viitattu 4.4.2012.
  7. Varsinais-Suomen vaalipiiri: Ehdokkaiden äänet 13.5.2011. Oikeusministeriö. Viitattu 4.4.2012.
  8. Wallin kiisti Dragsvikin suosimisen Helsingin Sanomat. 9.2.2012. Viitattu 15.3.2012.
  9. Komentaja paljasti oman versionsa: Wallin pelasti Dragsvikin Ilta-Sanomat. 15.3.2012. Viitattu 15.3.2012.
  10. Wallin myöntää puoltaneensa Dragsvikia 16.3.2012. Yle. Viitattu 17.3.2012.
  11. Wallin sai eduskunnan luottamuksen 22.3.2012. Yle. Viitattu 22.3.2012.
  12. Ollikainen, Marjo: Stefan Wallin ei jatka Rkp:n johdossa, Carl Haglund harkitsee Helsingin sanomat. 30.3.2012. Viitattu 3.4.2012.
  13. Katainen: Rkp ratkaisee, vaihtuuko puolustusministeri Helsingin sanomat. 30.3.2012. Viitattu 3.4.2012.
  14. Carl Haglund valitiin Rkp:n uudeksi puheenjohtajaksi Helsingin sanomat. 10.6.2012. Viitattu 10.6.2012.
  15. Näin Wallin perustelee asuntokauppoja Ilta-sanomat. 4.4.2012. Viitattu 4.4.2012.
  16. Poliisi haluaa selvittää Wallinin asuntokaupat Helsingin sanomat. 4.4.2012. Viitattu 4.4.2012.
  17. Myös Patentti- ja rekisterihallitus perehtyy Wallinin kauppoihin Helsingin sanomat. 4.4.2012. Viitattu 5.4.2012.
  18. Happonen, Päivi: Wallin sai asuntokaupoista puhtaat paperit 23.5.2012. Yle. Viitattu 23.5.2012.
  19. Soini ja Katainen ilmoittivat vaalirahansa viime tipassa Iltalehti. 16.4.2011. Viitattu 16.4.2011.
  20. RKP: Ruotsi takaisin pakolliseksi yo-kokeeksi Turun Sanomat. 22.6.2009. Viitattu 25.2.2010.
  21. Wallin järjestäisi muslimeille rukoustilan kouluihin Elisa.net. 10.3.2011. Elisa. Viitattu 10.7.2011.
  22. Wallin järjestäisi muslimeille rukoustilan kouluihin Iltalehti.fi. 10.3.2011. Iltalehti. Viitattu 10.7.2011.
  23. Helsingin Sanomat 13.3.2011. HS Arkisto (maksullinen) http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Poliitikot+ryhtyivät+nokittelemaan+rukoustiloista/HS20110313SI2KA01aky
  24. Wallinia ei maratonit kiinnosta - treenaa mielummin cooperin testiin mtv3.fi 5.7.2011

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Jan-Erik Enestam
Ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtaja
2006–2012
Seuraaja:
Carl Haglund
Puolustusministerin lippu.png Edeltäjä:
Jyri Häkämies
Suomen puolustusministeri
2011–2012
Seuraaja:
Carl Haglund
Edeltäjä:
Tanja Saarela (kulttuuriministeri)
Suomen kulttuuri- ja urheiluministeri
2007−2011
Seuraaja:
Paavo Arhinmäki
Edeltäjä:
Jan-Erik Enestam
Suomen ympäristöministeri
2007
Seuraaja:
Paula Lehtomäki