Lauri Ihalainen
| Lauri Ihalainen | |
|---|---|
 |
|
| Suomen työministeri | |
| Edeltäjä | Anni Sinnemäki |
| Seuraaja | Jari Lindström |
| Kansanedustaja | |
|
20.4.2011–16.4.2019
|
|
| Ryhmä/puolue | Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä |
| Vaalipiiri | Uudenmaan vaalipiiri / Keski-Suomen vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. toukokuuta 1947 Pihtipudas |
| Ammatti | kirvesmies |
| Arvonimi | ministeri (2009) |
| Tiedot | |
| Puolue | SDP |
Lauri Armas Ihalainen (s. 14. toukokuuta 1947 Pihtipudas[1]) on suomalainen SDP:tä edustava poliitikko. Hän oli kansanedustaja Uudenmaan vaalipiiristä vuosina 2011–2015 ja Keski-Suomen vaalipiiristä vuosina 2015–2019. Ihalainen oli Kataisen (2011–2014) ja Stubbin hallituksen (2014–2015) työministeri. Ennen kansanedustajuutta hän oli SAK:n pitkäaikaisin puheenjohtaja vuosina 1990–2009.[1] Ihalainen on koulutukseltaan kirvesmies, mutta on kuitenkin tehnyt varsinaisen elämäntyönsä SAK:ssa.[1]
Lapsuus ja nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lauri Ihalainen syntyi Pihtiputaalla kolmilapsisen perheen esikoisena. Ihalaisen suvulla on pitkät perinteet työväenliikkeessä, sekä sen kommunistisessa että sosiaalidemokraattisessa haarassa. SDP:n hallintopäällikkö Maunu Ihalainen oli Lauri Ihalaisen setä. Ihalainen soitti kitaraa ja lauloi 12-vuotiaasta alkaen sukulaismiesten Elämäjärven pojat -yhtyeessä, jonka esiintymispalkkiot käytettiin muun muassa työväentalon rakentamiseen. Äänekosken ammattikoulun kirvesmieslinjan käytyään Ihalainen kokosi kesämökkejä Niemenharju Oy:ssä.[2] Kirvesmiehen töitä hän teki vuoteen 1968 asti, jolloin ryhtyi opiskelemaan Työväen Akatemiassa ja siirtyi sitä myötä työväenliikkeen tehtäviin.[3]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ennen SAK:n puheenjohtajuutta Ihalainen toimi SAK:ssa nuorisosihteerinä (1970–1977), järjestösihteerinä (1977–1984) ja SAK:n sihteerinä (1984–1990).[1] Ihalainen oli SAK:n pitkäaikaisin puheenjohtaja jo aloittaessaan kolmatta eli toiseksi viimeistä kauttaan vuonna 2001. Ennen Ihalaista pitkäaikaisimpia puheenjohtajia SAK:n historiassa ovat olleet Pertti Viinanen (1981–1990), Niilo Hämäläinen (1966–1974) sekä Eero A. Wuori (1937–1945). Keväällä 2009 Ihalainen vahvisti jättävänsä tehtävänsä SAK:n puheenjohtajana ja hänen seuraajakseen valittiin Lauri Lyly. Ihalaisen lisäksi ainoana SAK:n puheenjohtajan tehtävästä eläkkeelle on jäänyt Pekka Oivio, joka johti SAK:ta vuosina 1974–1981.[4] Kesäkuussa 2009 presidentti Tarja Halonen myönsi Ihalaiselle ministerin arvonimen.[5]
Loppukeväästä 2009 Ihalaista spekuloitiin kärkinimenä Juhani Saloniuksen eläkkeelle jäämisen myötä vapautuvaan valtakunnansovittelijan virkaan. Toukokuussa 2009 Ihalainen kuitenkin tiedotti ettei hae tehtävää.[6] Hän perusteli päätöstään sillä, että hänen kautensa valtakunnansovittelijana olisi jäänyt vain nelivuotiseksi. Ihalainen ei myöskään olisi täyttänyt muodollista kelpoisuusehtoa, sillä hänellä ei ole korkeakoulututkintoa.[6]
Ihalainen valittiin kansanedustajaksi vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Uudenmaan vaalipiiristä SDP:n listoilta. Hänen äänimääränsä (15 085) oli SDP:n suurin ja koko maan viidenneksi suurin.[7] Vaaleja seuranneissa hallitusneuvotteluissa hänet valittiin nimitettäväksi Jyrki Kataisen hallituksen työministeriksi.[8] Ihalainen on myös talousneuvoston jäsen.[9]
Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Ihalainen oli ehdolla synnyinmaakunnastaan, Keski-Suomesta, ja tuli valituksi maakunnan ääniharavana 10 354 äänellä. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa hän ei asettunut enää ehdolle.[10]
Näkemykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seksuaali- ja sukupuolipolitiikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ihalainen äänesti eduskunnassa sukupuolineutraalin avioliittolain puolesta marraskuussa 2014.[11]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Järvinen, Harri: Katse työmarkkinaratkaisuun vasta hallitusohjelman jälkeen (Lauri Ihalaisen haastattelu) Palkkatyöläinen. 3.10.2006. Viitattu 18.5.2009.
- ↑ Hämäläinen, Anna-Liisa: Työn hioma timantti, Oma Aika1/2013 s. 88.
- ↑ Jyrki Vesikansa: Ihalainen, Lauri (1947 - ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 13.10.2004 (päivitetty 15.6.2009). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Lauri Ihalaisen toivotaan jatkavan SAK:n puheenjohtajana 31.10.2000. MTV3. Viitattu 18.5.2009.
- ↑ Lauri Ihalainen sai ministerin arvonimen Uusi Suomi. 12.6.2009. Viitattu 30.10.2009.
- ↑ a b Ihalainen ei pyri valtakunnansovittelijaksi Savon Sanomat. 18.5.2009. Arkistoitu 3.10.2013. Viitattu 28.9.2013.
- ↑ Koko maa – Ehdokkaiden äänimäärät yle.fi. 20.4.2011. Arkistoitu 20.4.2011. Viitattu 21.4.2011.
- ↑ Perhe? Koulutus? Työkokemus? Tässä ovat uudet ministerimme 18.6.2011. MTV3. Viitattu 18.6.2011.
- ↑ Talousneuvoston kokoonpano Valtioneuvoston kanslia. Arkistoitu 2.10.2013. Viitattu 28.9.2013.
- ↑ Moni konkari empii ehdokkuuttaan eduskuntavaaleissa – Myller ja Uotila tuoreimmat luopujat Yle Uutiset. 16.8.2018. Yleisradio. Viitattu 16.8.2018.
- ↑ Näin kukin kansanedustaja äänesti tasa-arvoisesta avioliittolaista Ilta-Sanomat. 28.11.2014. Viitattu 1.2.2026.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lauri Ihalainen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Talouselämä – Ihalainen, miljoona ääntä (Arkistoitu – Internet Archive)
- Arkkipiispalla vieraana Lauri Ihalainen: Työn merkitys, arvot ja työelämän murros (40min äänitallenne, 2007) (Arkistoitu – Internet Archive)
- Jyrki Vesikansa: Ihalainen, Lauri (1947 - ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 13.10.2004 (päivitetty 15.6.2009). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
|
Edeltäjä: Pertti Viinanen |
SAK:n puheenjohtaja 1990–2009 |
Seuraaja: Lauri Lyly |
| Edeltäjä: Anni Sinnemäki |
Suomen työministeri 2011–2015 |
Seuraaja: Jari Lindström |
