Carl Haglund

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Carl Haglund
Carl Haglund.jpg
Haglund vuonna 2009
Suomen puolustusministeri
Kataisen hallitus
5.7.2012–24.6.2014
Stubbin hallitus
24.6.2014–
Edeltäjä Stefan Wallin
Euroopan parlamentin jäsen
14.7.2009–4.7.2012
Seuraaja Nils Torvalds
Kansanedustaja
22.4.2015–
Ryhmä/puolue ruotsalainen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Uudenmaan vaalipiiri
Tiedot
Syntynyt 29. maaliskuuta 1979 (ikä 36)
Espoo
Puolue RKP
Koulutus kauppatieteiden maisteri

Carl Christoffer ”Calle” Haglund (s. 29. maaliskuuta 1979 Espoo) on suomenruotsalainen poliitikko, RKP:n puheenjohtaja ja Kataisen hallituksen puolustusministeri vuodesta 2012. Ennen ministerin tehtäviä Haglund toimi Euroopan parlamentin jäsenenä vuodesta 2009.

Haglund on toiminut Espoon kaupunginvaltuustossa vuosina 2005–2011 ja uudelleen vuodesta 2013.[1]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haglund kävi koulua Espoon Matinkylässä ja valmistui ylioppilaaksi IB-linjalta Mattlidens gymnasiumista. Lukioaikanaan hän oli vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa Marylandissa.[2]

Lukion jälkeen Haglund työskenteli Yrkeshögskolan Sydvästin (nykyinen Novia) opiskelijayhdistyksen pääsihteerinä ja opiskeli työn ohella Svenska handelshögskolanissa. Hän valmistui kauppatieteiden maisteriksi vuonna 2007. Haglund on opiskellut myös julkishallintoa Åbo Akademissa.[2]

Opiskeluaikanaan Haglund toimi opiskelijalehti Studentbladetin päätoimittajana, Yle Radio Vegan uutistoimituksen Aktuellt-ohjelmassa sekä oppaana Hvitträsk-museossa. Haglund on toiminut myös media-alan yrittäjänä ja työskenteli ruotsinkielisen ilmaisjakelulehti Papperin päätoimittajana ja toimitusjohtajana vuosina 2005–2007.[2]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haglund aloitti toimintansa RKP:ssa vuonna 1997.[2] Vuosina 2002–2005 hän toimi RKP:n nuorisojärjestö Svensk Ungdomin (SU) liittosihteerinä.[1] Espoon kaupunginvaltuustoon Haglund oli ensimmäistä kertaa ehdolla vuoden 2000 kuntavaaleissa, muttei tullut valituksi. Hänet valittiin valtuustoon ensimmäisen kerran vuoden 2004 vaaleissa ja uudelleen vuosina 2008 ja 2012. Vuonna 2009 hän toimi RKP:n valtuustoryhmän puheenjohtajana.[3]

Vuosina 2007–2008 Haglund toimi ruotsalaisen ministeriryhmän erityisavustajana. Syksyllä 2008 hän siirtyi RKP:n kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallinin poliittiseksi valtiosihteeriksi Stefan Johanssonin erottua tehtävästä.[4]

Vuoden 2009 eurovaaleissa Haglund valittiin Euroopan parlamenttiin.[5] Hän sai 16 887 ääntä ja nousi parlamenttiin puolueensa listan kärkinimenä.

RKP:n puoluekokouksessa 10. kesäkuuta 2012 Haglund valittiin RKP:n uudeksi puheenjohtajaksi Stefan Wallinin seuraajaksi. Hän voitti vastaehdokkaansa oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin äänin 144–106.[6] Valintansa myötä Haglund luopui paikastaan europarlamentissa ja otti Wallinin paikan myös puolustusministerinä vannottuaan ministerinvalan 5. heinäkuuta.[7][8] Vihreiden jätettyä hallituksen 26. syyskuuta 2014, urheiluministerin salkku siirtyi Haglundille puolustusministerin salkun oheen.[9]

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Haglund oli ehdolla Uudenmaan vaalipiiristä keräten yhteensä 21 468 ääntä.[10] Hän nousi kansanedustajaksi maan neljänneksi suurimmalla äänimäärällä.[11]

Arvomaailmaltaan Haglundia on luonnehdittu oikeistoliberaaliksi.[12]

Vaalimenestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnallisvaalit
Vuosi Kunta Äänet Tulos
2000[13] Espoon kaupunki 176 Ei valittu
2004 Espoon kaupunki 444 Valittu
2008 Espoon kaupunki 1 547 Valittu
2012 Espoon kaupunki 3 135 Valittu
   
Europarlamenttivaalit
Vuosi Äänet Tulos
2009 16 887 Valittu
   
Eduskuntavaalit
Vuosi Vaalipiiri Äänet Tulos
2003 Uudenmaan vaalipiiri 597 Ei valittu
2015 Uudenmaan vaalipiiri 21 468 Valittu

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haglundilla on puolisonsa kanssa vuosina 2009[14] ja 2012[15] syntyneet lapset. Haglundin isä on Helsingin yliopiston kirurgian professori ja äiti diplomikirjeenvaihtaja.[2]

Haglund sai vapautuksen varusmiespalveluksesta, koska sairastaa urtikariaa eli nokkosihottumaa.[16]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Henkilötiedot: puolustusministeri Carl Haglund Valtioneuvosto. Viitattu 14.5.2014.
  2. a b c d e Henkilökuva: puolustusministeri Carl Haglund Valtioneuvosto. Viitattu 14.5.2014.
  3. Carl Haglund rkp-ryhmän johtoon Espoossa HS.fi. 22.12.2008.
  4. Wallinin avustaja Haglund nousee valtiosihteeriksi HS.fi. 13.11.2008. Viitattu 14.4.2014.
  5. SFP hyllar sin hjälte HBL.fi. Viitattu 8.6.2009. (ruotsiksi)
  6. Carl Haglund valitiin Rkp:n uudeksi puheenjohtajaksi hs.fi. 10.6.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 10.6.2012.
  7. Haglundista puolustusministeri heinäkuun alussa HS.fi. 12.6.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 12.6.2012.
  8. Sundqvist, Vesa: Puolustusministeri Haglund vannoi virkavalan yle.fi. 12.6.2012. Yle Uutiset. Viitattu 5.7.2012.
  9. Nieminen, Martta: Kokoomus saa ympäristöministeriön ja Sdp kehitysyhteistyön, Haglundista urheiluministeri hs.fi. 23.9.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 23.9.2014.
  10. Eduskuntavaalit 2015: Valitut ehdokkaat Koko maa Vaalit.fi. 22.4.2015. Oikeusministeriö. Viitattu 22.4.2015.
  11. Tässä ovat vaalien ääniharavat – top 10 Uusi Suomi. 20.4.2015. Viitattu 27.4.2015.
  12. Suominen, Heli: HS:n arvokysely Rkp:n puheenjohtajaehdokkaista: Haglund hitusen oikealla hs.fi. 20.5.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 14.5.2014.
  13. Kunnallisvaalit 2000: Espoo HS.fi. Viitattu 14.5.2014.
  14. Europarlamentaarikko Riikka Manner sai poikavauvan HS.fi. 23.11.2009. Viitattu 14.5.2014.
  15. Rkp:n Haglundille toinen lapsi HS.fi. 11.4.2012. Viitattu 14.5.2014.
  16. IL: Miksi tuleva puolustusministeri ei ole käynyt armeijaa? (Internet Archive) Aamulehti.fi. 14.6.2012. Viitattu 14.5.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Stefan Wallin
Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtaja
2012–
Seuraaja:
(nykyinen
Puolustusministerin lippu.png Edeltäjä:
Stefan Wallin
Suomen puolustusministeri
2012–2015
Seuraaja:
(nykyinen)