Jan-Erik Enestam

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jan-Erik Enestam
Enestam vuonna 2005
Suomen puolustusministeri
Ahon hallitus[1]
2.1.1995 – 13.4.1995
Lipposen II hallitus[2]
15.4.1999 – 17.4.2003
Edeltäjä Elisabeth Rehn[3]
Anneli Taina[4]
Seuraaja Anneli Taina[4]
Matti Vanhanen[5]
Suomen sisäasiainministeri
Lipposen I hallitus[4]
13.4.1995 – 15.4.1999
Edeltäjä Mauri Pekkarinen[1]
Seuraaja Kari Häkämies[2]
Suomen ympäristöministeri
Jäätteenmäen hallitus[5]
17.4.2003 – 24.6.2003
Vanhasen I hallitus[6]
24.6.2003 – 31.12.2006
Edeltäjä Jouni Backman[2]
Seuraaja Stefan Wallin[6]
Kansanedustaja[7]
22.3.1991 – 20.3.2007[7]
Tiedot
Syntynyt 12. maaliskuuta 1947 (ikä 71)[7]
Västanfjärd[7]
Puolue RKP[7]
Puoliso Solveig Viola Dahlqvist (1970–)[7]

Jan-Erik Enestam (s. 12. maaliskuuta 1947 Västanfjärd)[8] on entinen Ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtaja (1998–2006) ja ministeri. Hän toimi Pohjoismaiden neuvoston pääsihteerinä vuosina 2007–2013.

Enestam toimi kansanedustajana vuosina 1991–2007 ja ministerinä useissa hallituksissa. Hän on toiminut puolustusministerinä Ahon hallituksessa (1995) vastaten lisäksi tasa-arvoasioista sosiaali- ja terveysministeriössä, sisäministerinä Lipposen I hallituksessa (1995–1999), puolustusministerinä Lipposen II hallituksessa (1999–2003) vastaten lisäksi pohjoismaisen yhteistyön ja lähialueyhteistyön asioista ulkoasiainministeriössä sekä ympäristöministerinä Jäätteenmäen ja Vanhasen I hallituksessa vastaten lisäksi pohjoismaisen yhteistyön sihteeristölle kuuluvista asioista ulkoasiainministeriössä. Ministeripäiviä Enestamille on kertynyt 4 382.[9][10]

Toukokuussa 2015 tasavallan presidentti Sauli Niinistö myönsi Enestamille ministerin arvonimen.[11]

Vuonna 2017 Enestam pyrki Kemiönsaaren kunnanvaltuuston edustajaksi kaudelle 2017–2021 ja tuli valituksi,[12]

Vuonna 2002 Enestam antoi puolustusministerinä luvan Yhdysvaltain vakoiluvirasto CIA:n kidutettavia ihmisiä sisältäville lentokoneille luvan laskeutua Suomeen. Suomen hallitukset kieltäytyvät yhä kertomasta yksityiskohtia heidän sallimastaan epäinhimillisestä kohtelusta, kuten kidutuksesta.[13]

Enestam on esittänyt puoltavia kannanottoja Suomen liittymiseksi Pohjois-Atlantin puolustusliitto Natoon.[14][15][16][17]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jan-Erik Enestam on naimisissa Solveig Enestamin (o.s. Dahlqvist) kanssa vuodesta 1970, ja heillä on kolme lasta: Pontus (s. 1970), Petra (s. 1973) ja Jan-Anton (s. 1988). Koulutukseltaan Enestam on valtiotieteiden maisteri.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ahon hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 23.6.2010.
  2. a b c Lipposen II hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 23.6.2010.
  3. Holkerin hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 23.6.2010.
  4. a b c Lipposen I hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 23.6.2010.
  5. a b Jäätteenmäen hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 23.6.2010.
  6. a b Vanhasen I hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 23.6.2010.
  7. a b c d e f Jan-Erik Enestam Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 23.6.2010.
  8. Pajala, Lasse & Lagerbohm, John (toim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2011, s. 112. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-24712-8.
  9. a b Jan-Erik Enestam Eduskunta. Viitattu 7.5.2008.
  10. Ministerin tiedot Valtioneuvosto. Viitattu 7.5.2008.
  11. Tasavallan presidentin 8.5.2015 myöntämät arvonimet (66 kpl) 8.5.2015. Valtioneuvoston kanslia. Viitattu 19.5.2015.
  12. Jan-Erik Enestam kuntavaaliehdokkaana Kemiönsaaressa SSS.fi. 17.2.2017. Viitattu 30.4.2018.
  13. Finland Must Further Investigate US Rendition Flights, says Amnesty International – Amnesty International USA Amnesty International USA. 1.11.2011. Viitattu 30.4.2018. (englanniksi)
  14. Defence Minister Enestam: Finland could join NATO without Sweden Helsingin Sanomat, 2002
  15. Speech by Mr. Jan-Erik Enestam Minister of Defence of Finland NATO, 1999
  16. The Hon. Jan-Erik Enestam Secretary-General of the Nordic Council; Former Finnish Minister of Defence and the Environment ICD - Academy for cultural diplomacy 2009
  17. End of Scandinavian Neutrality: NATO's Militarization of Europe Media Monitors Network, 2009

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Edeltäjä:
Ole Norrback
Ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtaja
1998–2006
Seuraaja:
Stefan Wallin
Edeltäjä:
Mauri Pekkarinen
Suomen sisäasiainministeri
1995−1999
Seuraaja:
Kari Häkämies
Puolustusministerin lippu.png Edeltäjä:
Elisabeth Rehn
Anneli Taina
Suomen puolustusministeri
1995
1999−2003
Seuraaja:
Anneli Taina
Matti Vanhanen