Ernst von Born

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ernst von Born
Sisäasiainministeri von Born maaliskuussa 1940
Sisäasiainministeri von Born maaliskuussa 1940
Suomen sisäasiainministeri
Sunilan II hallitus
21.3.1931–4.12.1932
Rytin hallitus
1.12.1939–27.3.1940
Rytin II hallitus
27.3.1940–4.1.1941
Rangellin hallitus
4.1.1941–13.5.1941
Edeltäjä Erkki Kuokkanen
Urho Kekkonen
Seuraaja Yrjö Puhakka
Toivo Horelli
Salkuton ministeri
Cajanderin III hallitus
3.10.1939–1.12.1939
Seuraaja Juho Kusti Paasikivi
Suomen oikeusministeri
Hackzellin hallitus
8.8.1944–21.9.1944
Urho Castrénin hallitus
21.9.1944–17.11.1944
Edeltäjä Oskari Lehtonen
Seuraaja Urho Kekkonen
Kansanedustaja
1.4.1919–28.3.1954
Ryhmä/puolue Ruotsalainen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Uudenmaan läänin vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt 24. elokuuta 1885
Pernaja
Kuollut 7. heinäkuuta 1956 (70 vuotta)
Loviisa
Tiedot
Puolue RKP

Ernst Viktor Lorenz von Born (24. elokuuta 1885 Pernaja7. heinäkuuta 1956 Loviisa) oli suomalainen poliitikko, vapaaherra ja varatuomari. Hän oli vapaaherra ja poliitikko Viktor Magnus von Bornin poika. Hän ehti toimia urallaan Ruotsalaisen kansanpuolueen kansanedustajana, ministerinä sekä järjestyksessään kolmantena puheenjohtajana. RKP:n puheenjohtajana von Born oli vuosina 1934–1945 ja uudelleenvalittuna myöhemmin vuosina 1955–1956. Kansanedustajana von Born on yksi Suomen pitkäaikaisimmista; hän osallistui kaikkiaan 39 valtiopäiville vuosina 1919−1954.

Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Von Born valmistui ylioppilaaksi vuonna 1904 ja opiskeli oikeustiedettä suorittaen oikeustutkinnon sekä ylemmän hallintotutkinnon vuonna 1909. Valmistuttuaan von Born työskenteli asianajajana 1909–1913 ja oli Helsingin kaupungin vt. kunnallispormestarina 1913. Varatuomarin arvo hänelle myönnettiin 1912. Von Born oli vangittuna vuonna 1915 Pietarin Krestyn vankilassa yhdenvertaisuuslain vastustamisesta.[1]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Von Born oli sisäministerinä Sunilan II hallituksessa 1931–1932 sekä myöhemmin Rytin I ja II hallituksessa 1939–1941 ja puoli vuotta Rangellin hallituksessa 1941, salkuttomana ministerinä Cajanderin III hallituksessa parin kuukauden ajan ennen talvisotaa.[1]

Sunilan hallituksen sisäasiainministerinä toimiessaan helmikuussa 1932 mäntsäläläiset Lapuanliikkeen kannattajat vaativat von Bornia ja Uudenmaan läänin maaherraa kenraali Bruno Jalanderia estämään sosialidemokraattien kansanedustajaa Mikko Erichiä puhumasta Ohkolan työväenyhdistyksen vuosijuhlassa. Kun von Born ei suostunut lapualaisten vaatimukseen, nämä keskeyttivät Ohkolan työväentalossa pidetyn tilaisuuden, mistä alkoi Mäntsälän kapina. Lapuanliikkeen johto lähetti presidentti P. E. Svinhufvudille sähkeen, jossa vaadittiin von Bornin eroa. Hallitus ei kuitenkaan taipunut ja lopullisesti kapina päättyi Svinhufvudin käskettyä kuuluisassa radiopuheessaan kapinallisia palaamaan koteihinsa.[2]

Von Born erosi Rangellin hallituksesta, koska RKP:llä ja hänellä oli eri kanta Karjalan evakkoja koskevassa korvausmaakysymyksessä – RKP ei olisi halunnut suomenkielistä väestöä ruotsinkielisille alueille muuttamaan kielisuhteita.lähde?

Jatkosodan päättymisvaiheessa syksyllä 1944 von Born toimi oikeusministerinä Hackzellin ja Castrénin hallituksissa. Pääministeri Hackzellin sairastuttua Moskovassa von Born toimi vt. pääministerinä Castrénin hallituksen nimittämiseen asti.

Viimeisinä vuosinaan von Born osallistui enää harvoin poliittiseen keskusteluun. RKP:n puoluepäivillä toukokuussa 1956 hän luovutti puheenjohtajuuden Lars Erik Taxellille. Samalla von Bornille myönnettiin RKP:n myöntämä ensimäinen Axel Lille -mitali. Vain kuusi viikkoa myöhemmin von Born kuoli.[3]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotiseudullaan Pernajassa von Born oli tilanomistajana vuodesta 1913 ja hän toimi myös Pernajan ja Liljendalin maanjako-oikeuden puheenjohtajana 1913–1916.[1] Hän testamenttasi Pernajassa omistamansa Sarvilahden kartanon Svenska Kulturfondenille.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Ernst von Born Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä, s. 91. Helsinki: Otava, 1987.
  3. Landgrén, Lars-Folke: Ernst von Born blf.fi. 12/2014. Biografiskt lexikon för Finland. Viitattu 27.11.2018. (ruotsiksi)
  4. Otavan Iso tietosanakirja, osa 7, palstat 1091–1092. Helsinki: Otava, 1964.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Eric von Rettig
Ralf Törngren
Ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtaja
1934–1945
1955–1956
Seuraaja:
Ralf Törngren
Lars Erik Taxell
Edeltäjä:
Erkki Kuokkanen
Urho Kekkonen
Suomen sisäasiainministeri
1931−1932
1939−1941
Seuraaja:
Yrjö Puhakka
Toivo Horelli
Edeltäjä:
Oskari Lehtonen
Suomen oikeusministeri
1944
Seuraaja:
Urho Kekkonen