Annie Furuhjelm

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Annie Furuhjelm
Suffrage Alliance Congress, London 1909.jpg

Annie Fredrika Furuhjelm (11. joulukuuta 1859 Novoarhangelsk, Alaska17. heinäkuuta 1937 Hyvinkää)[1] oli suomalainen toimittaja, naisasialiikkeen aktivisti ja kirjailija.[2][3] [4]

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaskassa syntyneen Furuhjelmin vanhemmat olivat silloin Venäjälle kuuluneen Alaskan kuvernööri, amiraali Johan Hampus Furuhjelm ja ruotsalais-skotlantilainen Anna Elisabeth von Schoultz. Annie Furuhjelm muutti Suomeen 1872 ja pääsi Helsingin saksalaisesta tyttökoulusta 1876 sekä valmistui Helsingin ruotsalaisesta jatko-opistosta 1887.[2][4]

Furuhjelm perusti Honkolan kartanoon kansakoulun ja toimi itse siellä opettajana. Koska Urjalassa oli pula lääkäreistä ja sairaanhoitajista, Annie Furuhjelm kävi Helsingissä sairaanhoitokurssin ja toimi sitten kotiseudullaan sairaanhoitajanakin. Kun Pohjois-Suomea kohtasi 1902–1903 ankara katovuosi Annie Furuhjelmin aloitteesta perustettiin sinne lastenkoteja, koulukeittiöitä, työtupia ja kutomakouluja avustamaan kadosta kärsineitä.[4]

Furuhjelm toimi kirjallisuusarvostelijana, kirjailijana, puhujana ja vuosina 1901–1908 Nutid-lehden päätoimittajana sekä 1919–1927 Astra-lehden toimittajana.[1] Sen jälkeen kun Furuhjelm oli vieraillut kansainvälisen naisten äänioikeusliikkeen kongressissa Berliinissä hän aloitti toimet äänioikeuden saamiseksi Suomen naisille. Hänen kodissaan pidettiin ensimmäinen tätä kysymystä käsittellyt kokous ja hän toimi yhtenä äänioikeustaistelun johtajana.[4]

Furuhjelm oli RKP:n kansanedustaja 1914–1924 ja 1927–1929 Uudenmaan läänin vaalipiiristä.[1] Hän oli myös presidentin valitsijamies presidentinvaalissa 1925 ja kuului RKP:n keskushallitukseen.[1]

Furujelm oli Naisasialiitto Unionin varapuheenjohtaja 1904–1908 ja puheenjohtaja 1908–1913, Suomen ruotsalaisen naisliiton (Svenska Kvinnoförbundet) puheenjohtaja 1907–1937, Kansainvälisen Naisten äänioikeusliiton (IWSA) johtokunnan toinen varapuheenjohtaja 1909–1920 sekä Naisten äänioikeusliiton Suomen osaston puheenjohtaja.[2][1]

Annie Furuhjelmin kaksi veljeä, Urjalan Honkolan kartanoa hoitaneet kihlakunnantuomari Elis Campbell Nicolas Furuhjelm ja everstiluutnantti Otto Furuhjelm joutuivat vuoden 1918 sisällissodan aikana punaisten murhaamiksi.[5]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kvinnorna och lantdagsvalen. 1910
  • Människor och öden. Söderström, Helsingfors 1932
  • Den stigande oron. Schildt, Stockholm 1935
  • Gryningen : efterlämnade minnen ur kvinnorörelsens historia. Söderström, Helsingfors 1939

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Annie Furuhjelm. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. a b c Venla Sainio: Furuhjelm, Annie (1859–1937) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 16.9.1997. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 3.9.2016.
  3. Biografiasampo: Annie Furuhjelm Viitattu 10.5.2021.
  4. a b c d Annie Furuhjelm kuollut, Helsingin Sanomat, 18.07.1937, nro 189, s. 11, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  5. Alex Snellman: Suomen aateli – yhteiskunnan huipulta uusiin rooleihin 1809–1939, s. 217–218, 234, 261–262. Helsingin yliopisto 2014.