Rytin I hallitus
| Rytin I hallitus | |
|---|---|
.svg){kind=small} Suomen tasavallan 23. valtioneuvosto | |
| Toimikausi alkoi | 1. joulukuuta 1939 |
| Toimikausi päättyi | 27. maaliskuuta 1940 |
| Jäsenet | |
| Hallituksen johtaja | Risto Ryti |
| Ministerien lukumäärä | 14 |
| Hallituspuolueet | |
| Historia | |
| Edellinen | Cajanderin III hallitus |
| Seuraava | Rytin II hallitus |
Rytin I hallitus oli Suomen tasavallan 23. hallitus, jonka muodostivat SDP, Maalaisliitto, RKP ja Edistyspuolue. Hallituskoalitio muodosti enemmistöhallituksen. Hallitus toimi 1. joulukuuta 1939 – 27. maaliskuuta 1940 eli 118 päivää.
Hallituksen muodostaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen ja aloitettua talvisodan Cajanderin kolmannen hallituksen eroa pidettiin väistämättömänä. Hallituksen eroa vaativat voimakkaimmin valtiovarainministeri Väinö Tanner ja marsalkka Gustaf Mannerheim, joka syytti etenkin ulkoministeri Eljas Erkkoa vastuuttoman politiikan ajamisesta. Uuden hallituksen pääministeriksi tuli Suomen Pankin pääjohtaja Risto Ryti, joka oli sekä Tannerin että presidentti Kyösti Kallion mielestä paras ehdokas. Kansan yksimielisyyden varmistamiseksi Väinö Tannerista tuli uuden hallituksen ulkoministeri. Hallituksen kolmanneksi voimahahmoksi nousi salkuton ministeri, syksyn 1939 Moskovan neuvotteluja Suomen osalta johtanut valtioneuvos J. K. Paasikivi, joka toimi pää- ja ulkoministerien ulkopoliittisena neuvonantajana. Hallituksessa olivat edustettuina Isänmaallista kansanliikettä lukuun ottamatta kaikki puolueet.[1]
Toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rytin hallitus otti tärkeimmäksi tehtäväkseen rauhan palauttamisen, mutta yritykset neuvotteluyhteyden saamiseksi Neuvostoliiton johtoon kilpistyivät ulkoministeri Vjatšeslav Molotovin ilmoitukseen, että Neuvostoliitto suostui neuvotteluihin vain nimittämänsä ja Suomen ainoaksi lailliseksi hallitukseksi tunnustamansa Otto Ville Kuusisen nukkehallituksen eli Terijoen hallituksen kanssa. Kun tämä neuvottelutie osoittautui mahdottomaksi, Rytin hallitus kääntyi länsivaltojen puoleen diplomaattisen, sotilaallisen ja aineellisen avun saamiseksi. Suomi vetosi Kansainliittoon, jonka yleiskokous julisti Neuvostoliiton sodan aloittajaksi ja erotti sen järjestöstä joulukuun puolivälissä.[1] Ulkoministeri Väinö Tanner aloitti tammikuussa 1940 rauhantunnustelut Neuvostoliiton Tukholman-lähettilään Aleksandra Kollontain välityksellä, ja tammikuun lopulla Neuvostoliitto ilmoitti suostuvansa neuvotteluihin Rytin hallituksen kanssa.[2]
Ryti ja Tanner matkustivat illalla 9. helmikuuta lähteneellä yöjunalla Helsingistä Mikkeliin ylipäällikön Päämajaan. Siellä käytiin seuraavana päivänä sotilasjohdon kanssa linjakeskustelu, jossa Tanner esitti oman ohjelmansa. Sen mukaan oli ensisijaisesti pyrittävä rauhaan, toissijaisesti rajoittamaan sota pohjoismaiseksi ja vasta viime tilassa turvauduttava länsimaiseen apuun.[3] Pääministeri Risto Rytin johtamat suomalaisneuvottelijat allekirjoittivat talvisodan päättäneen Moskovan rauhansopimuksen 13. maaliskuuta 1940.[4] Jo hallituksen käsitellessä rauhansopimuksen ehtoja puolustusministeri Juho Niukkanen sanoi pitävänsä sopimusta välirauhana. Ryti ilmoitti olevansa samaa mieltä, koska käynnistyneessä suursodassa saattoi edelleen tapahtua mitä tahansa.[5]
Kokoonpano
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Ministeri | Tehtävässä | Puolue |
|---|---|---|
| Pääministeri Risto Ryti |
1.12.1939 – 27.3.1940 | Edistyspuolue |
| Ulkoasiainministeri Väinö Tanner |
1.12.1939 – 27.3.1940 | SDP |
| Oikeusministeri J. O. Söderhjelm |
1.12.1939 – 27.3.1940 | RKP |
| Sisäasiainministeri Ernst von Born |
1.12.1939 – 27.3.1940 | RKP |
| Puolustusministeri Juho Niukkanen |
1.12.1939 – 27.3.1940 | Maalaisliitto |
| Valtiovarainministeri Mauno Pekkala |
1.12.1939 – 27.3.1940 | SDP |
| Opetusministeri Uuno Hannula |
1.12.1939 – 27.3.1940 | Maalaisliitto |
| Maatalousministeri Pekka Heikkinen |
1.12.1939 – 27.3.1940 | Maalaisliitto |
| Ministeri maatalousministeriössä Juho Koivisto |
1.12.1939 – 27.3.1940 | Maalaisliitto |
| Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri Väinö Salovaara |
1.12.1939 – 27.3.1940 | SDP |
| Kauppa- ja teollisuusministeri Väinö Kotilainen |
1.12.1939 – 27.3.1940 | amm. |
| Sosiaaliministeri Karl-August Fagerholm |
1.12.1939 – 27.3.1940 | SDP |
| Kansanhuoltoministeri Rainer von Fieandt |
1.12.1939 – 27.3.1940 | amm. |
| Salkuton ministeri Juho Kusti Paasikivi |
1.12.1939 – 27.3.1940 | amm. |
Hallituksen luonnehdintaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Oula Silvennoinen on luonnehtinut Rytin I hallitusta seuraavasti: "[Hallituksen] kokoonpanoon oli vaikuttamassa myös asevoimien ylipäälliköksi kutsuttu Carl Gustaf Emil Mannerheim. Valta keskittyi poliittis-sotilaalliselle johdolle, joka tuli rakentumaan tasavallan presidentin, hallituksen avainministerien muodostaman sisärenkaan ja päämajan ympärille. Puolustusvoimat tulivat lisäksi edustajansa Rudolf Waldenin kautta suoraan mukaan tasavallan hallitukseen."[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä, s. 128. Helsinki: Otava, 1987.
- ↑ Tarkka & Tiitta, s. 130.
- ↑ Turtola, Martti: Aksel Fredrik Airo. Taipumaton kenraali, s. 192. Otava, 1997. ISBN 951-1-13835-9
- ↑ Tarkka & Tiitta, s. 132.
- ↑ Tarkka & Tiitta, s. 133.
- ↑ Rytin hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Arkistoitu 9.1.2015. Viitattu 24.5.2010.
- ↑ Silvennoinen, Oula 2008: Salaiset aseveljet - Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisiyhteistyö 1933-1944, s. 146
 |
Edeltäjä: Cajanderin III hallitus |
Suomen hallitus 1. joulukuuta 1939 – 27. maaliskuuta 1940 |
Seuraaja: Rytin II hallitus |
|  | |
