Sorsan III hallitus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sorsan III hallitus oli Suomen tasavallan 62. hallitus, jonka muodostivat SDP, Keskusta, RKP ja SKDL. Hallitus toimi 19. helmikuuta 19826. toukokuuta 1983. Sorsan III hallitus oli ensimmäinen enemmistöhallitus, joka kaatui hallituskriisin seurauksiin kesken kauden ilman, että presidentti olisi hajottanut hallituksen.[1]

SKDL erosi hallituksesta joulukuussa 1982, ja samalla pääministeri Kalevi Sorsa jätti hallituksensa eroilmoituksen presidentille. Uusi hallitus muodostettiin heti edellisen hallituksen kaatumisen jälkeen nimellä Sorsan IIIb hallitus[1]. SKDL:n tilalle hallitukseen tuli LKP. [1]

Hallituksen muodostaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edellisen pääministerin Mauno Koiviston tultua valituksi uudeksi tasavallan presidentiksi SDP:n puheenjohtaja ja kaksinkertainen pääministeri Kalevi Sorsa ei aluksi ollut halukas ryhtymään uuden hallituksen johtoon. Tällä hän pyrki torjumaan väitteet siitä, että SDP olisi presidentinvaalin jälkeen kaapannut itselleen valtakunnan avainpaikat varmistaakseen menestyksensä vuoden kuluttua pidettävissä eduskuntavaaleissa. Puoluesihteeri Erkki Liikanen laski, että oikein pelaamalla puolue pystyisi hyödyntämään Mauno Koiviston saaman 43 prosentin kannatuksen saadakseen eduskuntaan määrävähemmistön eli vähintään 67 kansanedustajaa. Keskusta puolestaan oli sekavassa tilassa presidentinvaalissa kärsimänsä tappion jälkeen. Puoluetta johtanut K-linja oli kokenut vaalin edellä nöyryytyksen Ahti Karjalaisen hävittyä presidenttiehdokkuuden Keskustan kenttäväen tukemalle Johannes Virolaiselle. SKDL:n sisäinen kriisi oli pahentunut entisestään vähemmistökommunistien eli taistolaisten presidentinvaalissa harjoittaman äänestyskäyttäytymisen vuoksi.[2]

SDP ilmoitti Keskustalle, että se voisi hyväksyä uuden hallituksen pääministeriksi valtiovarainministeri Ahti Pekkalan tai sisäministeri Eino Uusitalon, jotka kumpikin olivat kiinnostuneita tehtävästä. Keskustan puheenjohtaja, ulkoministeri Paavo Väyrynen ajoi kuitenkin puoluehallituksessa läpi päätöksen, että puolue ei ota pääministerin eikä ulkoministerin paikkaa. Tässä tilanteessa Sorsa päätti itse ryhtyä pääministeriksi ja ulkoministeriksi hän nosti RKP:n puheenjohtajan Pär Stenbäckin.[2] Koiviston hallituksen sosialidemokraattisista ministereistä vain toinen valtiovarainministeri Mauno Forsman jatkoi uudessa hallituksessa, samoin keskustalaisista ministereistä vain valtiovarainministeri Ahti Pekkala ja maa- ja metsätalousministeri Taisto Tähkämaa pääsivät mukaan Sorsan hallitukseen. Entisissä ministerintehtävissään jatkoivat lisäksi työministeri Jouko Kajanoja (SKDL), opetusministeri Kalevi Kivistö (SKDL), ulkomaankauppaministeri Esko Rekola (sit.) ja oikeusministeri Christoffer Taxell (RKP).[3]

Hallituksessa ehti sen lyhyehköksi jääneellä toimikaudella tapahtua kuusi ministerinvaihdosta. Sosiaali- ja terveysministeri Jacob Söderman siirtyi heinäkuun alussa 1982 Uudenmaan läänin maaherraksi ja uudeksi ministeriksi tuli apulaisprofessori Vappu Taipale.[4] Toinen valtiovarainministeri Mauno Forsman siirtyi syyskuussa 1982 Raha-automaattiyhdistyksen toimitusjohtajaksi ja hänen seuraajakseen nimitettiin kansanedustaja Jermu Laine.[5]

Hallituskriisi ja SKDL:n eroaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukuussa 1982 SKDL:n eduskuntaryhmä äänesti Eduskunnan budjettikäsittelyssä puolustusvoimien hankintamäärärahojen korottamista vastaan[1]

Pääministeri Kalevi Sorsa ilmoitti samalla hallituksensa eroamisesta ja uusi hallitus muodostettiin. Se jatkoi nimellä Sorsan IIIb hallitus[1].

SKDL:n ministerit Kalevi Kivistö, Jouko Kajanoja ja Jarmo Wahlström olivat itse poissa äänestyksestä sillä perusteella, että he olisivat muuten joutuneet äänestämään eduskuntaryhmänsä kanssa itseään vastaan. Esitys puolustusmäärärahojen korotuksesta oli ollut Valtioneuvoston yksimielinen päätös[1]. Muut hallituskumppanit olisivat kuitenkin sallineet SKDL:n jatkaa hallituksessa, mikäli puolueen eduskuntaryhmä olisi äänestänyt tyhjää[1].

Pääministeri Sorsan mukaan hallituksen eroamiseen ajauduttiin, koska SKDL:n ministerit eivät itse suostuneet eroamaan vapaaehtoisesti hallituksesta[1].

SKDL:n puheenjohtajan Kivistön näkemys asiassa ei ollut pelkästään puolustusmäärärahoissa, vaan pitkin syyskautta tehdyissä ratkaisuissa, ja keskustelut puolustusmäärärahoista oli käyty Kivistön mukaan pitkä keskustelu eduskuntaryhmän sisällä.[1].

Hallituskriisi ei ollut ensimmäinen Sorsan III hallituksen aikana, sillä samana vuonna 1982 devalvaatiopäätöksessä SKDL oli äänestänyt tyhjää[1].

SKDL:n kolme ministeriä korvattiin demareilla,[1] ja ammattiministeri Esko Rekola LKP:n edustajalla Arne Bernerlla.[6]

Max Jakobsonin tulkinnan mukaan SKDL oli 1980-luvulle tultaessa muuttunut puolueeksi muiden joukossa, eikä sille enää tarvinnut myöntää erivapauksia, kuten Urho Kekkosen presidenttikaudella oli tehty.[7]

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[8]

Ministeri Tehtävissä Puolue
Pääministeri
Kalevi Sorsa

19.2.1982 – 6.5.1983
 
SDP
Pääministerin sijainen
Ahti Pekkala

19.2.1982 – 6.5.1983
 
Keskusta
Ulkoasiainministeri
Pär Stenbäck

19.2.1982 – 6.5.1983
 
RKP
Oikeusministeri
Christoffer Taxell

19.2.1982 – 6.5.1983
 
RKP
Sisäasiainministeri
Matti Ahde

19.2.1982 – 6.5.1983
 
SDP
Puolustusministeri
Juhani Saukkonen

19.2.1982 – 6.5.1983
 
Keskusta
Valtiovarainministeri
Ahti Pekkala

19.2.1982 – 6.5.1983
 
Keskusta
Opetusministeri
Kalevi Kivistö
Kaarina Suonio

19.2.1982 – 31.12.1982
31.12.1982 – 6.5.1983
 
SKDL
  SDP
Maa- ja metsätalousministeri
Taisto Tähkämaa

19.2.1982 – 6.5.1983
 
Keskusta
Liikenneministeri
Jarmo Wahlström
Reino Breilin

19.2.1982 – 31.12.1982
31.12.1982 – 6.5.1983
 
SKDL
  SDP
Kauppa- ja teollisuusministeri
Esko Ollila

19.2.1982 – 6.5.1983
 
Keskusta
Ministeri kauppa- ja teollisuusministeriössä
Matti Ahde
Esko Rekola
Arne Berner

19.2.1982 – 6.5.1983
19.2.1982 – 31.12.1982
31.12.1982 – 6.5.1983
 
SDP
  ammattiministeri
  LKP
Sosiaali- ja terveysministeri
Jacob Söderman
Vappu Taipale

19.2.1982 – 30.6.1982
1.7.1982 – 6.5.1983
 
SDP
SDP
Työministeri
Jouko Kajanoja
Veikko Helle

19.2.1982 – 31.12.1982
31.12.1982 – 6.5.1983
 
SKDL
  SDP
II sosiaali- ja terveysministeri
Marjatta Väänänen

19.2.1982 – 6.5.1983
 
Keskusta
II opetusministeri
Kaarina Suonio
Arvo Salo

19.2.1982 – 31.12.1982
31.12.1982 – 6.5.1983
 
SDP
SDP
II valtiovarainministeri
Mauno Forsman
Jermu Laine

19.2.1982 – 15.9.1982
15.9.1982 – 6.5.1983
 
SDP
SDP
Ministeri valtioneuvoston kansliassa
Mikko Jokela

19.2.1982 – 6.5.1983
 
Keskusta
Ministeri ulkoasiainministeriössä
Esko Rekola
Arne Berner

19.2.1982 – 31.12.1982
31.12.1982 – 6.5.1983
 
ammattiministeri
  LKP



Suomi Edeltäjä:
Koiviston II hallitus
Suomen valtioneuvosto
19. helmikuuta 19826. toukokuuta 1983.
Seuraaja:
Sorsan IV hallitus

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k Puolustusmäärärahat ajoivat SKDL:n hallituksesta vuonna 1982 (Sorsan III hallitus kaatui) SKDL lähtee hallituksesta. Yle Elävä Arkisto. Viitattu 19.12.2014.
  2. a b Antti Blåfield ja Pekka Vuoristo: Kalevi Sorsan suuri rooli, s. 176–177. Helsinki: Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2801-5.
  3. Esko Rekola: Viran puolesta, s. 302. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22965-2.
  4. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1983, s. 173. Helsinki: Otava, 1982. ISBN 951-1-06728-1.
  5. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1984,s . 11. Helsinki: Otava, 1983. ISBN 951-1-07461-X.
  6. Esko Rekola: Viran puolesta, s. 305–306. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22965-2.
  7. Max jakobson: Vallanvaihto: Havaintoja ja muistiinpanoja vuosilta 1974–92, s. 270. Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-12288-6.
  8. 62. Sorsa III valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 24.5.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]