Jermu Laine

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Jermu Tapani Laine (s. 17. syyskuuta 1931 Turku) on entinen SDP:n kansanedustaja ja kolminkertainen ministeri. Laine oli II kauppa- ja teollisuusministeri ja ulkomaankauppaministeri 1973–1975, II valtiovarainministeri ja pohjoismainen yhteistyöministeri 1982–1983 sekä ulkomaankauppaministeri 1983–1987. Tullihallituksen pääjohtaja hän oli 1987–1994.[1] Hän on myös kirjailija, joka kirjoittaa esseitä, näytelmiä, elokuva-arvosteluja ja kirjoja.[2]

Laine on koulutukseltaan juristi. Hän työskenteli uransa alussa Kauppa- ja teollisuusministeriössä kymmenen vuotta, joiden väliin mahtuivat vuosi Sveitsissä ja jakso Yhdysvalloissa jatko-opiskelijana Ford-rahaston stipendillä. Virkamiesuran jälkeen Laine siirtyi opettajaksi Pirkanmaalle. Samalla hän alkoi herättää huomiota kirjoituksillaan, joiden ansiosta hänet kutsuttiin pääministerin sihteeriksi vuonna 1972 ja siitä ulkomaankauppaministeriksi.[3]

Hämeen läänin pohjoista vaalipiiriä vuodesta 1975 vuoteen 1987 edustanut Laine on tullut tunnetuksi yhteiskunnallisena keskustelijana ja on julkaissut ahkerasti. Hän on ollut Kanavan kolumnisti vuodesta 1988. Varatuomarin arvonimen saanut Jermu Laine oli presidentin valitsijamies 1978, 1982 ja 1988.

Laine on ollut naimisissa Terttu Laineen kanssa yli 60 vuotta. Heillä on kolme tytärtä.[3]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Elämänmuotona työ ja tasa-arvo (1971)
  • Talouspolitiikan peruskoulu (1972)
  • OECD ja Suomen puolueettomuus (kokoomateoksessa Politiikan näköaloja) (1969)
  • Menetetyn menneisyyden sietämätön keveys (kokoomateoksessa Ajan lyhyt moraali) (1989)
  • Elämän kokoinen kumppanuus (& Terttu Laine) (1990)
  • Säädellyn talouden aika (Helsingin kauppakorkeakoulun Studia Economica -julkaisu Talous ja itsenäisyys) 1998
  • Alexis de Tocqueville: Demokratian ja vapauden moderni yhteensovittaja. Helsinki: Edita, 1999. ISBN 951-37-2741-6.
  • Mistä on vaiettava... siitä on huudettava: Kansanvallan ironinen riemuvuosi 1906. Helsinki: Jermu Laine, 2006. ISBN 952-92-0707-7.

Näytelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paniikkihäiriö
  • Marie Curie
  • Puhdas käsi piirakassa
  • "Sulle salaisuuden kertoa mä voisin"
  • Mosan mamma
  • Äitini tunsi Kekkosen

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jermu Laine - painavien salkkujen yhteiskunnallinen keskusteluja ET. 2014. Viitattu 31.8.2017.
  2. Esko Rantanen: Jermu rikkoo rajansa Talouselämä. 1999. Viitattu 1.9.2017.
  3. a b Suvi Kerttula: Morsian halvaantui kaksi kuukautta häistä – Jermun ja Tertun rakkaus kestänyt jo yli 60 vuotta Ilta-Sanomat. 27.3.2016. Viitattu 31.8.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.