Jermu Laine

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jermu Tapani Laine (s. 17. syyskuuta 1931 Turku) on entinen SDP:n kansanedustaja ja kolminkertainen ministeri.[1] Laine oli II kauppa- ja teollisuusministeri ja ulkomaankauppaministeri 1973–1975, II valtiovarainministeri ja pohjoismainen yhteistyöministeri 1982–1983 sekä ulkomaankauppaministeri 1983–1987. Tullihallituksen pääjohtaja hän oli 1987–1994.[2] Hän on myös kirjailija, joka kirjoittaa esseitä, näytelmiä, elokuva-arvosteluja ja kirjoja.[3]

Laine on koulutukseltaan juristi ja varatuomari.[4] Hän työskenteli uransa alussa Kauppa- ja teollisuusministeriössä kymmenen vuotta, joiden väliin mahtuivat vuosi Sveitsissä ja jakso Yhdysvalloissa jatko-opiskelijana Ford-rahaston stipendillä. Virkamiesuran jälkeen Laine siirtyi opettajaksi Pirkanmaalle. Samalla hän alkoi herättää huomiota kirjoituksillaan, joiden ansiosta hänet kutsuttiin pääministerin sihteeriksi vuonna 1972 ja siitä ulkomaankauppaministeriksi.[5]

Laine edusti Hämeen läänin pohjoista vaalipiiriä vuodesta 1975 vuoteen 1987, ja hän on tullut tunnetuksi yhteiskunnallisena keskustelijana ja on julkaissut ahkerasti. Hän on ollut Kanavan kolumnisti vuodesta 1988. Jermu Laine oli presidentin valitsijamies 1978, 1982 ja 1988.

Laine on ollut naimisissa Terttu Laineen kanssa yli 60 vuotta. Heillä on kolme tytärtä.[5]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietokirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Elämänmuotona työ ja tasa-arvo (1971)
  • Talouspolitiikan peruskoulu (1972)
  • ”OECD ja Suomen puolueettomuus” kokoomateoksessa Politiikan näköaloja (1969)
  • ”Menetetyn menneisyyden sietämätön keveys” kokoomateoksessa Ajan lyhyt moraali (1989)
  • Elämän kokoinen kumppanuus Terttu Laineen kanssa (1990)
  • Säädellyn talouden aika (Helsingin kauppakorkeakoulun Studia Economica -julkaisu Talous ja itsenäisyys) 1998
  • Alexis de Tocqueville: Demokratian ja vapauden moderni yhteensovittaja. Helsinki: Edita, 1999. ISBN 951-37-2741-6.
  • Mistä on vaiettava... siitä on huudettava: Kansanvallan ironinen riemuvuosi 1906. Helsinki: Jermu Laine, 2006. ISBN 952-92-0707-7.

Näytelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paniikkihäiriö
  • Marie Curie
  • Puhdas käsi piirakassa
  • "Sulle salaisuuden kertoa mä voisin"
  • Mosan mamma
  • Äitini tunsi Kekkosen

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vesikansa, Jyrki: ”Laine, Jermu (1931–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 699–700. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0. Teoksen verkkoversio.
  2. Jermu Laine – painavien salkkujen yhteiskunnallinen keskusteluja ET. 2014. Viitattu 31.8.2017.
  3. Rantanen, Esko: Jermu rikkoo rajansa Talouselämä. 1999. Viitattu 1.9.2017.
  4. Laurila, Petri – Salo, Mikko (toim.): Suomen lakimiehet – Finlands jurister 2003, s. 528–529. Suomen Lakimiesliiton kirjasarja, 118. Helsinki: Talentum, 2003. ISSN 0585-9530. ISBN 952-14-0637-2.
  5. a b Kerttula, Suvi: Morsian halvaantui kaksi kuukautta häistä – Jermun ja Tertun rakkaus kestänyt jo yli 60 vuotta Ilta-Sanomat. 27.3.2016. Viitattu 31.8.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jermu Laine Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  • Laine, Jermu hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.