Veikko Helle

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Veikko Helle
Helle ja paasio.jpg
Veikko Helle vasemmalla
Eduskunnan puhemies
19761978
Edeltäjä Vieno Johannes Sukselainen (VI)
Seuraaja Ahti Pekkala
Pääministerin sijainen
Karjalaisen II hallitus
15.7.1970 – 29.10.1971
Edeltäjä Päiviö Hetemäki
Seuraaja Päiviö Hetemäki
Työvoimaministeri[1]
Koiviston I hallitus
1.1.1970 – 14.5.1970
Karjalaisen II hallitus
15.7.1970 – 29.10.1971
Paasion II hallitus
23.2.1972 – 4.9.1972
Sorsan III hallitus
31.12.1982 – 6.5.1983
Edeltäjä Viljo Virtanen
Esa Timonen
Keijo Liinamaa
Jouko Kajanoja
Seuraaja Esa Timonen
Keijo Liinamaa
Valde Nevalainen
Urpo Leppänen
Tiedot
Syntynyt 11. joulukuuta 1911
Vihti
Kuollut 5. helmikuuta 2005 (93 vuotta)
Lohja
Puolue SDP

Veikko Kullervo Helle (11. joulukuuta 1911 Vihti5. helmikuuta 2005 Lohja) oli yksi aikansa keskeisistä sosialidemokraattisista suomalaispoliitikoista.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veikko Helteen vanhemmat olivat puuseppä, kansanedustaja Edvard Helle ja Alina Aleksandra Videll. Helle kävi kansakoulun ja vuonna 1932 Työväen Akatemian. Helle työskenteli puuseppänä isänsä puusepänliikkeessä sekä Matti Kuuselan tehtaalla Hyvinkäällä. Hän oli myöhemmin itsenäisenä liikkeenharjoittajana vuoteen 1951 saakka.

Helle seurasi isänsä jalanjäljissä myös työväenyhdistykseen, kunnallispolitiikkaan ja myöhemmin eduskuntaan. Hän aloitti uransa politiikassa vuoden 1936 kunnallisvaaleissa ja hän eteni hiljalleen vaativampiin tehtäviin. Hän oli SDP:n kansanedustajana vuosina 1951–1983, hallituksessa hän istui neljästi, eduskunnan puhemiehistöön hän kuului yhtäjaksoisesti 1972–1983 ja toimi eduskunnan puhemiehenä 1976–1978. Lisäksi hän toimi useita kertoja tasavallan presidentin valitsijamiehenä.

Helle oli toinen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri ja myöhemmin työvoimaministeri Mauno Koiviston I hallituksessa 1970, työvoimaministeri ja pääministerin sijainen Ahti Karjalaisen II hallituksessa 1970–1971, työvoimaministeri Rafael Paasion II hallituksessa 1972 ja työvoimaministeri Kalevi Sorsan III hallituksessa 1982–1983.

Helle pyrki SDP:n puheenjohtajaksi vuoden 1963 puoluekokouksessa, mutta hävisi äänestyksen Rafael Paasiolle. Puolueen sisäisissä kiistoissa hän lukeutui oikeiston, Väinö Tannerin ja Väinö Leskisen kannattajiin. Ministerin arvonimen Helle sai vuonna 1986.

Veikko Hellen torin kyltti Vihdin Nummelassa, taustalla työväentalo Rientola.

Helle tunnettiin aikanaan puhujanlahjoistaan ja herrasmiesmäisestä, vaatimattomasta käytöksestään. Hänellä oli tapana esitellä itsensä sanoilla ”puuseppä Suomen eduskunnasta”.[2] Helle nautti koko uransa ajan arvostusta yli puoluerajojen.

Helle oli Vihdin kunnanvaltuuston jäsen 52 vuotta 1937–1988 ja kunnanvaltuuston puheenjohtaja 1958–1976.

Muistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vihdin Nummelan tori nimettiin vuonna 1999 Veikko Hellen toriksi.[3]

Erkki Kannoston veistämä Veikko Helteen muistomerkki paljastettiin elokuussa 2011 Vihdin Nummelan työväentalon edustalla.[2]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puuseppä Suomen eduskunnassa, toimittanut Olavi Hurri. Tammi 1981
  • Kehityksen tahto – Vihdissä pidettyjä puheita. Nummelan teollisuusyrittäjät 1992

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 28.2.1970 saakka ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä
  2. a b Puuseppä Veikko Helle veistettiin graniittiin Demari 23.8.2011
  3. Nummelaan Veikko Helteen tori 7.10.1999. Yle. Viitattu 24.6.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
V. J. Sukselainen
Eduskunnan puhemies
19761978
Seuraaja:
Ahti Pekkala
Edeltäjä:
-
Esa Timonen
Keijo Liinamaa
Jouko Kajanoja
Suomen työvoimaministeri
1970
19701971
1972
19821983
Seuraaja:
Esa Timonen
Keijo Liinamaa
Valde Nevalainen
Urpo Leppänen