Päiviö Hetemäki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Päiviö Hetemäki
Hetemäki vuonna 1965
Hetemäki vuonna 1965
Pääministerin sijainen
Auran I hallitus
14.5.1970–15.7.1970
Auran II hallitus
29.10.1971–23.2.1972
Edeltäjä Johannes Virolainen
Veikko Helle
Seuraaja Veikko Helle
Mauno Koivisto
Suomen valtiovarainministeri
Fagerholmin III hallitus
29.8.1958–13.1.1959
Auran I hallitus
14.5.1970–15.7.1970
Auran II hallitus
29.10.1971–23.2.1972
Edeltäjä Ilmo Nurmela[1]
Eino Raunio[2]
Carl Olof Tallgren[3]
Seuraaja Wiljam Sarjala
Carl Olof Tallgren
Suomen puolustusministeri
Tuomiojan hallitus
17.11.1953–5.5.1954
Edeltäjä Kauno Kleemola
Seuraaja Emil Skog
Kansanedustaja
6.4.1945–19.2.1962
Ryhmä/puolue Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Vaasan läänin itäinen vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt8. heinäkuuta 1913
Jyväskylä
Kuollut12. toukokuuta 1980 (66 vuotta)
Helsinki
Tiedot
Puolue Kansallinen Kokoomus
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Olli Päiviö Hetemäki (8. heinäkuuta 1913 Jyväskylä12. toukokuuta 1980 Helsinki) oli suomalainen varatuomari ja yksi Kansallisen Kokoomuksen vaikutusvaltaisimmista poliitikoista 1950-luvun alusta lähtien.

Hetemäki kirjoitti ylioppilaaksi Jyväskylän yhteislyseosta vuonna 1932.[4] Hän suoritti ylemmän oikeustutkinnon vuonna 1938 ja sai varatuomarin arvon 1941.[5] Opiskeluaikanaan Hetemäki kuului jäsenenä Akateemiseen Karjala-Seuraan.

Sodassa Päiviö Hetemäki osallistui kesän 1944 torjuntataisteluihin Tali-Ihantalassa pataljoonan komentajana.

Työmarkkinajohtajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hetemäki toimi Teollisuuden Keskusvaliokunnan sihteerinä vuosina 1947–1954.[5] Samaan aikaan hän oli Suomen Puunjalostusteollisuuden Keskusliiton asiamiehenä 1951–1954.[4]

Tämän jälkeen Hetemäki toimi Suomen Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliiton apulaistoimitusjohtaja vuosina 1954–1960 ja lopulta toimitusjohtajana 1960–1961. Hetemäestä tuli 1962 Suomen Työnantajain Keskusliiton (STK) toimitusjohtaja. Samalla hän ei enää asettunut ehdolle vuoden 1962 eduskuntavaaleihin. Hetemäki toimi STK:n toimitusjohtajana aina vuoteen 1971 saakka. Työmarkkinaneuvotteluissa Hetemäkeä pidettiin sovittelijana, joka hyväksyi kohtuullisuuden rajoissa pysyneet palkankorotukset työrauhan säilyttämiseksi.[4]

STK:n toimitusjohtajana oli Hetemäen rooli hyvinvointivaltion rakentajana erittäin keskeinen. Hänen sinnikkyytensä ja realisminsa merkitsi paljon, kun suomalaisten kansantalouden pohjaa vahvistettiin järkevällä tulopolitiikalla 1960-luvulla. Hetemäki oli myös keskeinen vaikuttaja Suomen integroitumisessa Länsi-Euroopan vapaakauppaan. Demokratian ja markkinatalouden vahvistamisidea johti vuonna 1975 Elinkeinoelämän valtuuskunnan, EVA:n perustamiseen.

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hetemäki toimi kansanedustajana vuosina 1945–1962. Ministerinä Hetemäki oli neljästi: puolustusministerinä Sakari Tuomiojan hallituksessa 1953–1954, valtiovarainministerinä K.-A. Fagerholmin hallituksessa vuonna 1958 sekä valtiovarainministerinä ja pääministerin sijaisena kummassakin Teuvo Auran hallituksessa vuosina 1970 ja 1971–1972. Suomen Pankin johtokunnan jäsen Hetemäki oli 1971–1978.

Hetemäki päätyi myös siihen, että Urho Kekkosen jatkaminen presidenttinä vuoden 1974 jälkeen olisi puolueettomuuspolitiikan kannalta välttämätöntä. Kokoomuksen taivuttaminen kannattamaan Kekkosen valintaa presidentiksi poikkeuslailla oli Päiviö Hetemäen suuri ponnistus kokoomuksessa. Hetemäen rooli oli ratkaiseva, sillä hän piiskasi puheenjohtaja Harri Holkeria ja tämä puolestaan kokoomuksen eduskuntaryhmää. Sitkeän taivuttelun jälkeen saatiin enemmistö käännetyksi poikkeuslain kannalle tammikuussa 1973.

Jukka Tarkka toteaa kirjassaan Isänmaan unilukkari Hetemäen olleen kolmen lajin vallankäyttäjä: ministeri, neuvottelija ja harmaa eminenssi.[6][7] Vanhasuomalaiselle Hetemäelle oli tärkeää saada asiat hoidetuksi, ei niinkään ketkä ne hoitavat. Max Jakobsonin mukaan Suomen poliittisen historian paradokseihin kuuluu, että kun Hetemäki jätti politiikan 1960-luvun alussa, hänen poliittinen vaikutusvaltansa kasvoi. Tämä johtui siitä, että työmarkkinajärjestöjen painoarvo oli tuolloin suuri. Hetemäki torjui moneen otteeseen ministerin ja puolueensa puheenjohtajuuspestit – hänelle henkilökohtainen etu ei näyttänyt olevan ensisijaista. Hetemäelle oli tärkeää saada asiat hoidetuiksi eikä sen korostaminen kuka niitä hoiti. Tämä piirre herätti luottamusta häntä kohtaan yli puoluerajojen.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päiviö Hetemäen vanhemmat olivat maanviljelijä Kustaa Adiel Hetemäki ja Impi Siviä Oikari. Hän meni naimisiin talousopettaja Elli Leila Syvähuokon kanssa vuonna 1945.[5] Heille syntyi yhteensä kuusi lasta: kolme tytärtä ja kolme poikaa,[4] joista tunnetuin lienee valtiovarainministeriössä valtiosihteerinä toiminut Martti Hetemäki.

Päiviö Hetemäen toimintaa leimasi läpi hänen uransa oikeudenmukaisuus ja isänmaallisuus. Vahvan vaikutuksen häneen sanotaan tehneen sota-ajan kokemukset: sodassa hän menetti kaksi veljeä, ja häneen teki syvän vaikutuksen taistelu kansallisen olemassaolon puolesta.

Turun yliopisto promovoi Hetemäen valtiotieteiden kunniatohtoriksi vuonna 1970.[5] Hetemäki on haudattu Honkanummen hautausmaalle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuuskosken hallitus Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.11.2012. Viitattu 22.6.2010.
  2. Koiviston hallitus Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.11.2012. Viitattu 22.6.2010.
  3. Karjalaisen II hallitus Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.11.2012. Viitattu 22.6.2010.
  4. a b c d Hetemäki, Olli Päiviö Kokoomusbiografia. Porvarillisen Työn Arkisto. Viitattu 13.5.2014.
  5. a b c d Päiviö Hetemäki Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  6. Tarkka, Jukka: Isänmaan unilukkari: Päiviö Hetemäen yhteiskunnallinen elämäntyö. WSOY, 2006. ISBN 951-0-31602-4.
  7. Tuomioja, Erkki: Kekkosen itsenäinen taustavaikuttaja. (Arvio Tarkan kirjasta.) 2006. Erkki Tuomioja. Viitattu 12.10.2015.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jakobson, Max: Vallanvaihto. Otava, 1992. ISBN 951-1-12288-6.
  • Koivisto, Jukka: Etulinjasta Etelärantaan: Päiviö Hetemäen poliittinen toiminta vuoteen 1962. väitöskirja. Inforviestintä. ISBN 952-5-12364-2.
  • Koivisto, Jukka: Päiviö Hetemäki: Sovinnontekijä. Edita, 2006. ISBN 951-3-74699-2.
  • Mansner, Markku: ”Hetemäki, Päiviö (1913–1980)”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 794–797. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4. Teoksen verkkoversio.
  • Tarkka, Jukka: Isänmaan unilukkari: Päiviö Hetemäen yhteiskunnallinen elämäntyö. WSOY, 2006. ISBN 951-0-31602-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Ilmo Nurmela
Eino Raunio
Carl Olof Tallgren
Suomen valtiovarainministeri
1958–1959
1970
1971–1972
Seuraaja:
Wiljam Sarjala
Carl Olof Tallgren
Mauno Koivisto
Edeltäjä:
Kauno Kleemola
Suomen puolustusministeri
1953–1954
Seuraaja:
Emil Skog