Juha Rihtniemi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Juha Rihtniemi
Rihtniemi vuonna 1952.
Rihtniemi vuonna 1952.
Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtaja
1965–1971
Edeltäjä Jussi Saukkonen
Seuraaja Harri Holkeri
Kansanedustaja
1958–1971
Vaalipiiri Kymen läänin vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt28. elokuuta 1927
Helsinki
Kuollut12. tammikuuta 1971 (43 vuotta)
Helsinki
Vanhemmat
Tiedot
Puolue Kansallinen Kokoomus

Juha Rihtniemi (28. elokuuta 1927 Helsinki – 12. tammikuuta 1971 Helsinki) oli suomalainen poliitikko, Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtaja 1965–1971 ja puoluesihteeri 1959–1960. Kymen läänin vaalipiiristä valittuna kansanedustajana hän toimi vuosina 1958–1971. Hänen aikanaan aloitettiin vuoden 1968 presidentinvaalin jälkeen remonttimiesten voimin kokoomuksen uudelleen asemointi suomalaiseen sisäpolitiikkaan Kekkos-kriittisestä puolueesta myös ”ulkopoliittisesti kelvolliseksi” hallituspuolueeksi.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juha Rihtniemi syntyi Suomenlinnassa, Helsingissä 28. elokuuta 1927. Hänen isosiskonsa ja perheen vanhin lapsi Irma oli syntynyt 27. maaliskuuta 1926 myös Suomenlinnassa. Irma Rihtniemi-Koski toimi vuosina 1978–1979 Kokoomuksen Naisten Liiton puheenjohtajana ja Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajana vuosina 1975–1980. Lisäksi hän toimi kokoomuksen puoluehallituksen ja -valtuuston jäsenenä. Juha Rihtniemen isä oli yksi kokoomuksen perustajajäsenistä vuonna 1918 ja aktivistien johtohahmoista, everstiluutnantti Elja Rihtniemi, joka toimi 1920-luvulla Suomenlinnan komendanttina. Elja Rihtniemi oli toiminut luutnantin arvolla sisällissodassa Kajaanin sissirykmentin päällikkönä ja tämän jälkeen suojeluskuntavaikuttajana. Elja Rihtniemen isä, Juha Rihtniemen isoisä Volter Rihtniemi oli aikanaan ollut yksi jääkäriliikkeen aktivisteista. Elja Rihtniemi oli 1930-luvun alussa Kansalliseen Kokoomukseen kuuluneen presidentin P. E. Svinhufvud luottomies. Elja Rihtniemen vaimo eli Juhan äiti oli Doris Ingrid (o.s. Gruene).

Suomenlinnasta Rihtniemet muuttivat kantakaupunkiin Suojeluskuntien taloon Merikatu 5:een. Isä Elja Rihtniemi kuoli varhaisessa iässä vuonna 1935, ja leskeksi jäänyt Doris lapsineen muutti ensin Tehtaankatu 9:ään ja sitten Tehtaankatu 5:een. Sodan jälkeen suojeluskuntalaiset joutuivat vaikeuksiin, eikä järjestön toimintaan aktiivisesti osallistuneilla Rihtniemillä ollut helppoa.

Rihtniemi pääsi ylioppilaaksi vuonna 1946. Hänen ensimmäinen luottamustehtävänsä oli toimia Suomen oppikoulujen Karjala-seurojen pääsihteerinä. Lisäksi hän oli Teini-lehden toimitussihteeri ja Helsingin Kokoomuksen Nuorten toiminnanjohtaja vuoteen 1947. Vuonna 1953 Rihtniemestä tuli valtiotieteen kandidaatti ja 1956 valtiotieteen maisteri.[1] Sotilasarvoltaan Rihtniemi oli luutnantti ja hän toimikin Reserviupseerikoulun 80. kurssin oppilaskunnan puheenjohtajana.

Sota-aikana teini-ikäiset Juha Rihtniemi ja hänen tuleva puolisonsa Anna-Liisa Birgitta Silvo ottivat osaa ilmavalvontatehtäviin ja muuhun sota-ajan vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön. Juha Rihtniemi tapasi Anna-Liisa Silvon sotasyyllisyysoikeudenkäyntien aikana 1945–1946, jolloin Rihtniemi toimi lähettinä ja Silvo puolustuksen konekirjoittajana. Lähettinä Juha Rihtniemi vei syytettyjen puolustusasianajajan ministeri Hjalmar Procopén asiakirjoja muun muassa Risto Rytille konttorilta Katajanokan vankilaan ja toisin päin.

Vuonna 1948 avioituneen pariskunnan Juha ja Anna-Liisa Rihtniemen ensimmäinen yhteinen asunto sijaitsi Meilahdessa Mannerheimintie 93:ssa White Ladyn talossa. Asunnon koko oli 40 m². Pariskunnan ensimmäinen lapsi Suvi Rihtniemi syntyi 8. huhtikuuta 1954. Suvi Rihtniemi on nykyisin Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymän toimitusjohtaja ja toimi aiemmin Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtajana. Vuonna 1956 Rihtniemet muuttivat arava-asuntoon Pohjois-Haagaan, jossa hän asui vaatimattomissa oloissa kuolemaansa saakka.

Kansanedustaja ja puoluejohtaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1958 eduskuntavaaleissa Rihtniemi valittiin Kymen läänin vaalipiiristä Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajana. Vuodet 1959–1960 valtiotieteen maisteri Rihtniemi toimi kokoomuksen puoluesihteerinä. Samaan aikaan vuosina 1955–1965 puolueen puheenjohtajana toimi Jussi Saukkonen. Rihtniemelle oli itsestään selvyys kuulua Kansalliseen Kokoomukseen, jota perhe oli kautta-aikain kannattanut. Lisäksi perheen vahva isänmaallinen ja suojeluskuntalainen tausta antoivat syyn kokoomuslaisuuteen. Rihtniemi ei kuitenkaan kuulunut perinteistä kokoomusta edustaneeseen oikeistosiipeen, jonka voimahahmo oli Suomen politiikkaa liiasta neuvostomyötäilystä arvostellut Tuure Junnila. Toisin kuin Saukkoseen, presidentti Kekkonen ei luottanut Rihtniemeen. Saukkonen oli luonteeltaan vakaa eli luotettava ja paikallaan junnaava, Rihtniemi taas oli Kekkosen mielestä epäluotettava ja ailahteleva. Kekkonen tyrmäsikin toistuvasti 1960-luvulla Rihtniemen pyrkimykset ministeriksi.

Vuoden 1965 puoluekokouksessa Juha Rihtniemi valittiin Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtajaksi. Tässä tehtävässään Rihtniemi saavutti legendaarisen maineen, osittain persoonallisen luonteensa ansiosta. Tuure Junnila oli haastanut puheenjohtajaäänestyksessä aikanaan Saukkosen ja haastoi hyvin myös Rihtniemen.

Presidentinvaalissa 1968 Rihtniemen johtama kokoomus suunnitteli asettavansa maltillisen ja kekkosmielisen ehdokkaan, mutta ehdokkaaksi valittiinkin pankinjohtaja Matti Virkkunen. Virkkunen haastoikin Kekkosen tosissaan ja tiukasta kampanjasta tuli kekkosvastainen. Kekkonen kuitenkin voitti pääasiassa muiden puolueiden avulla, mutta hän katsoi kokoomuksen pettäneen hänet. Kekkonen oli mielestään koko 1960-luvun auttanut kokoomusta tekemällä siitä hyväksytympää puoluetta Moskovassa, mutta puolue lähtikin vaalitaistelussa vastustamaan häntä. Kekkonen luotti tällöin Rihtniemeen vielä vähemmän. Rihtniemi päätti yrittää tehdä Kokoomuksesta Kekkoselle ulkopoliittisesti kelpaavan puolueen. Rihtniemestä tulikin yksi remonttimiehistä.

Maaliskuun 1970 eduskuntavaaleissa Rihtniemi johti Kansallisen Kokoomuksen murskaavaan vaalivoittoon. Kokoomus nousi ensi kerran toiseksi suurimmaksi puolueeksi ja ohitti kannatuksellaan sekä Keskustapuolueen että Suomen Kansan Demokraattisen Liiton. Rihtniemi yritti nousta vaikka väkisin pääministeriksi, mutta kokoomus ei kelvannut hallituskumppaniksi kuin kansanpuolueille, RKP:lle ja LKP:lle. Tässä käytännössä mahdottomassa tilanteessa Rihtniemi ehdotti Kekkoselle kokoomuksen, RKP:n ja LKP:n muodostamaa porvarillista vähemmistöhallitusta. Ehdotukseen Kekkonen vastasi Rihtniemelle: "Olette helvetin rohkea mies, jos sen teette". Lopulta Kekkonen muodosti Auran virkamieshallituksen, johon kuitenkin pääsi varapääministeriksi ja valtiovarainministeriksi kokoomuksen vasemmistosiipeen kuulunut Päiviö Hetemäki. Kekkosen mielestä Neuvostoliitto olisi suhtautunut kielteisesti kokoomusjohtoiseen vähemmistöhallitukseen, joten Rihtniemi ei päässyt koskaan pääministeriksi.

Vuoden 1970 eduskuntavaalien aikana Rihtniemi oli sairastunut keuhkokuumeeseen ja hän kävi toipilaana erittäin raskaita hallitusneuvotteluita. Keuhkokuumeen ja väsymyksen murtama Rihtniemi kuoli 12. tammikuuta 1971. Rihtniemen paikan eduskunnassa otti Anna-Kaarina Aalto.[1] Rihtniemi on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin.[2]

Luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomen oppikoulujen Karjala-seurojen pääsihteeri
  • Suomen teiniliiton toiminnanjohtaja
  • Teini-lehden toimitussihteeri
  • Helsingin Kokoomuksen Nuorten toiminnanjohtaja vuoteen 1947
  • Kokoomuksen Nuorten Liiton tiedotussihteeri 1947–1950
  • Kokoomuksen Nuorten Liiton toiminnanjohtaja 1950–1952
  • Kokoomuksen Nuorten Liiton pääsihteeri 1952–1959
  • Kokoomuksen puoluesihteeri 1959–1960
  • Suomen teollisuusliiton johtaja 1960–1964
  • Keskus-Sato Oy:n asuntosäästännän johtaja 1964–1971
  • Nuori Oikeisto -lehden päätoimittaja
  • Presidentin valitsijamies 1962 ja 1968
  • Hintaneuvottelukunnan jäsen
  • Nuorkonservatiivien pohjoismaisen yhteistyötoimikunnan puheenjohtaja
  • Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtaja 1965–1971
  • Kokoomuksen Nuorten Liiton liittovaltuuston jäsen
  • Ilmarisen hallintoneuvoston jäsen
  • Ammattienedistämislaitoksen säätiön hallintoneuvoston jäsen
  • Alkon hallintoneuvoston jäsen
  • Suomen Asuntoliiton neuvottelukunnan jäsen
  • Oy Yhtyneet Ravintolat Ab:n hallituksen jäsen
  • Taloustieto Ry:n hallituksen jäsen
  • Suomen Työn Liiton (nyk. Kotimaisen Työn Liitto) hallituksen jäsen
  • Uuden Suomen johtokunnan ja neuvottelukunnan jäsen
  • Paasikivi-seuran valtuuskunnan jäsen
  • Keskus-Sato Oy:n johtokunnan jäsen
  • Opintorahastoyhdistysten tuen johtokunnan jäsen
  • Ulkopolitiikka-lehden toimituskunnan jäsen
  • Sinisen kirjan toimitusneuvoston jäsen
  • Talouselämä-lehden toimitusneuvoston jäsen

Eduskunta:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Juha Rihtniemi Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. ↑ Pekka Vauhkonen: Juha Rihtniemen viimeinen leposija VLS - Viimeiset leposijat. Viitattu 9.6.2023.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Korjus, Jaakko: Juha Rihtniemi: Legenda jo eläessään. Helsinki: WSOY, 1975. ISBN 951-0-07263-X.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat
Kansainväliset
Kansalliset
Henkilöt
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Juha_Rihtniemi&oldid=21617822”