U. V. Halminen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Urho Valdemar Halminen (30. syyskuuta 1886 Pori8. tammikuuta 1957 Helsinki) oli suomalainen filosofian maisteri ja poliitikko, joka toimi Kansallisen Kokoomuspuolueen puoluesihteerinä vuosina 1926–1940.[1][2][3]

Halmisen vanhemmat olivat räätälimestari Frans Oskar Halminen ja Sofia Emerentia Bärlund. Halminen kirjoitti ylioppilaaksi Porin lyseosta vuonna 1907 ja valmistui kansakoulunopettajaksi vuonna 1908 sekä filosofian kandidaatiksi vuonna 1918 ja maisteriksi 1919.[1][2][3] Hän toimi kansakoulunopettajana Urjalassa vuosina 1909–1914, Tampereen vankileirin kansliapäällikkönä vuonna 1918 ja Etelä-Hämeen kansallisliiton sihteerinä eli kokoomuksen Etelä-Hämeen piirisihteerinä vuosina 1919–1926.[4] Häntä pidettiin tuolloin kokoomuksen tarmokkaimpana piirisihteerinä ja hänen aloitteestaan puolueessa toteutettiin vuonna 1920 järjestörakenteen uudistus, jonka yhteydessä piirejä muutettiin liitoiksi. Vuoden 1926 lopulla Halminen palkattiin puoluevaltuuskunnan sihteeriksi.[5] Hän jatkoi tehtävässä talvisotaan saakka. Hänet irtisanottiin puolueen palveluksesta säästösyistä keväällä 1940,[6] minkä jälkeen hän oli tilastollisen päätoimiston palveluksessa, viimeksi ylimääräisenä apulaisaktuaarina.[1][2][3]

Halminen oli myös Kansallisen kokoomuspuolueen säätiön sihteeri vuosina 1927–1942 ja Kansallisen Kokoomuspuolueen kannatusyhdistyksen yliasiamies vuosina 1937–1940. Hän kuului kokoomuksen edustajana Hämeenlinnan kaupunginvaltuustoon vuosina 1925–1926.[1][2] Halminen katkeroitui irtisanomisestaan puolueen palveluksesta vuonna 1940 niin pahasti, että myi omistamansa Hämeen Sanomien osakkeet Isänmaallisen Kansanliikkeen (IKL) kannattajille, minkä seurauksena tämä kokoomuslainen maakuntalehti päätyi uudelleen IKL:n haltuun.[6]

Lisäksi Halminen oli Uudenkaupungin sanomalehti ja kirjapaino Oy:n johtokunnan jäsen vuosina 1939–1942 sekä Pääkaupungin asunto-osakeyhtiöt ja osakeasunnon omistajat ry:n hallituksen jäsen ja sihteeri vuodesta 1947 ja rahastonhoitaja vuodesta 1949.[1][2]

U. V. Halmisen veli oli myös kokoomuksen puoluesihteerinä toiminut Uuno Teodor Halminen.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Halminen, Urho Valdemar Kokoomusbiografia, Porvarillisen Työn Arkisto 12.5.2009. Viitattu 21.1.2022.
  2. a b c d e Kuka kukin on 1954, s. 175 Runeberg.org. Viitattu 21.1.2022.
  3. a b c Ylioppilasmatrikkeli 1905–1907, s. 184 Viitattu 21.1.2022.
  4. Aikalaiskirja (1934), s. 173 Runeberg.org. Viitattu 21.1.2022.
  5. a b Pirkko Leino-Kaukiainen & Ari Uino: Suomalaiskansallinen Kokoomus: Suomalaisen puolueen ja Kansallisen kokoomuspuolueen historia vuoteen 1929, s. 280, 386, 460–461, 605. Suomen kansalliskirja, Helsinki 1994.
  6. a b Pirkko Leino-Kaukiainen, Ari Uino & Vesa Vares: Suomalaiskansallinen Kokoomus: Kansallisen kokoomuspuolueen historia 1929–1944, s. 332, 457. Suomen kansallismedia, Helsinki 2007.