Koti, uskonto ja isänmaa
Koti, uskonto ja isänmaa on suomalainen konservatiivisia arvoja kuvaava iskulause. Iskulause on suomalainen muunnelma saksankielisistä sanoista ”Kirche, Kinder und Küche” (suom. ”kirkko, lapset ja keittiö”), joilla keisari Vilhelm II:n puoliso Augusta Viktoria aikanaan kuvaili saksalaisten naisten keskeisiä arvoja.[1] Sanontaa käytettiin Suomessa erityisesti maailmansotien välisenä aikana (1918–1939).[1] Suomessa ylipäällikkö Mannerheim lopetti ensimmäisen päiväkäskynsä talvisodan alkaessa sanoihin ”me taistelemme kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta”.[2]
Arvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Konservatismin arvomaailma nojaa konkreettisiin instituutioihin, jotka pysyvät muuttumattomana sukupolvelta toiselle. Instituutiot käsittävät isänmaallisen kansallisuusaatteen, perheen, uskonnon sekä kansalliseen perinteeseen nojautuvan sivistyksen ja moraalin.[3] Toisen maailmansodan aikana suomalaisen kansakunnan yhteishenki tiivistyi iskulauseeseen "kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta". Tuolloin arvot yhdistivät kansakuntaa myös konservatiiveja laajemmin. Sanat kuitenkin kuluivat käytössä ja saivat vähitellen fraseologista sävyä.[4]
Koti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koti ja perhe ovat alkuperäisiä ja yhteiskunnan perustana olevia instituutioita. Perheyhteisö ja sen vaaliminen kuuluvat konservatiiviseen arvomaailmaan. Tämä johtuu perheen merkityksestä perinteiden ja vakaan yhteiskuntakehityksen takaajana. Tällöin perhe muodostaa yhden traditionalismin tärkeimmistä keskuksista, jonka välillä mennyt, nykyinen ja tuleva sukupolvi ovat tehokkaimmin yhteydessä keskenään.[5]
Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uskonto kuuluu konservatismin muuttumattomiin ja luovuttamattomiin perusarvoihin. Uskontona on tällöin kristinusko. Vaikka konservatiivit hyväksyvät uskonnonvapauden yhteiskunnassa, kansakunnan tasolla kristinusko asetetaan muiden uskontojen yläpuolelle. Yhteiskunnan on turvattava kristinuskon säilyminen, johon liittyy kristillisen uskon harjoittaminen, kristillinen työ sekä kaikki kansalaispiirit kattava kristinopin opetus.[6]
Isänmaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Konservatismin keskeinen periaate on kansallisuusaate ja siihen liittyvä isänmaallisuus. Ihanne on kansakunnan yhteinen kansallisvaltio. Isänmaallisuuteen kuuluu kansallissymbolien kunnioitus, maanpuolustuksen ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen sekä kansallisten saavutusten ja perinteiden arvostaminen.[7]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sanat Koti, uskonto ja isänmaa lukevat Kollaan kivissä, Savonlinnan Tallisaaressa. Kivet ovat sotamuistomerkki Kollaan taistelusta ja siellä kaatuneista. Muistomerkki pystytettiin vuonna 1958.[8]
Suhtautuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maaseudun Tulevaisuuden mukaan noin kuusi kymmenestä suomalaisesta suhtautui myönteisesti siihen, että perinteiset arvot, kuten koti, uskonto ja isänmaa, muodostavat hyvän pohjan elämälle. Arvojen kannatus on suositumpaa maaseutumaisissa kunnissa, joissa kannattajia oli yli 70 prosenttia vastaajista. Yli 64-vuotiaiden joukossa kannatus on yhtä suurta kaikkialla. Perinteiset arvot olivat vuonna 2020 kaikkein nuorimmassa ikäluokassa suurempaa kuin 30-44-vuotiaiden parissa.[9]
Puolueittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2020 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan tunnuslauseen mukaisia arvoja kannattivat erityisesti kristillisdemokraattien, keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen äänestäjät:[9]
- Tunnuslause liitetään usein kokoomukseen. Erityisesti maailmansotien jälkeisenä aikana näitä arvoja toistettiin kokoomuslaisissa lehdissä itsestään selvinä.
- Kristillisdemokraatit ovat käyttäneet "Koti, uskonto, isänmaa" -tunnuslausetta vuoden 2011 eduskuntavaaleissa.[10]
- Keskustalaiset ovat hyvin vahvasti perinteisten arvojen kannattajia. Puolueen johtajilta ei ole kuitenkaan totuttu kuulemaan "koti, uskonto, isänmaa"-iskulausetta.
- Perustuslaillisen oikeistopuolueen yleisohjelman mukaan kodilla, uskonnolla ja isänmaalla oli ratkaiseva merkitys suomalaisen yhteiskunnan perusteiden vahvistamisessa ja tulevaisuuden rakentamisessa.[11]
Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tunnuslause on ollut usein poliittisen irvailun kohde. Pilapiirtäjä Kari Suomalainen tiivisti kokoomuksen aikanaan kypäräpäisen papin hahmoon. Sosialidemokraateissa tunnuslauseen mukaisia arvoja on historiallisesti vieroksuttu, sillä ne on koettu oikeistolaisiksi. Vesa Vareksen mukaan Vihreiden ja vasemmistoliiton äänestäjien arvovastustusta selittää oikeistovastaisuus ja kaupunkivaltaisuus.[9]
Keskustan piirissä tunnuslausetta on vältelty, johtuen puolueen historiasta toisen maailmansodan jälkeisen idänpolitiikan takuupuolueena. Tunnuslause miellettiin oikeistolaiseksi ja kansallismieliseksi, eikä tunnuslause sopinut Neuvostoliitolle ystävällismieliseen politiikkaan.[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lehtinen, Lasse J.: Kokoomus vai konservatismi. Kokkola: Kärppä-Julkaisut, 1996. ISBN 951-96655-3-6.
- Suvanto, Pekka: Konservatismi Ranskan vallankumouksesta 1990-luvulle. Helsinki: Suomen historiallinen seura, 1994. ISBN 951-710-004-3.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Virkkunen, Sakari (toim.): Suomen kielen sanakirjat 2: Suomalainen fraasisanakirja, s. 138. Helsinki: Otava, 1981 (3. uud. p.). ISBN 951-1-06223-9.
- ↑ http://heninen.net/miekka/p01_f.htm
- ↑ Lehtinen 1996, s. 7
- ↑ Suvanto 1994, s. 236
- ↑ Lehtinen 1996, s. 14
- ↑ Lehtinen 1996, s. 13
- ↑ Lehtinen 1996, s. 6
- ↑ Sotamuistomerkki Kollaan kivet saa kauan kaivatun infotaulun Savonlinnassa Itä-Savo. 26.2.2017. Viitattu 9.6.2022.
- ↑ a b c d Niklas Holmberg: MT-kysely: Kuusi kymmenestä suomalaisesta pitää kotia, uskontoa ja isänmaata hyvänä pohjana elämälle — nuoristakin puolet jakaa perinteiset arvot Maaseudun Tulevaisuus. 4.12.2020. Viitattu 16.3.2022.
- ↑ KD:n vaaliteema: Koti, uskonto, isänmaa Kotimaa. 29.11.2010. Viitattu 16.3.2022.
- ↑ Perustuslaillisen oikeistopuolueen yleisohjelma Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovaranto. Viitattu 16.3.2022.