Sven Stolpe

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sven Johan Stolpe
Sven Stolpe vuonna 1929 (kirjassa: Stolpe, Sven, Memoarer. 1, Idyll och orosmoln, kuvaaja tuntematon)
Sven Stolpe vuonna 1929 (kirjassa: Stolpe, Sven, Memoarer. 1, Idyll och orosmoln, kuvaaja tuntematon)
Syntynyt 24. elokuuta 1905
Tukholma, Ruotsi
Kuollut 26. elokuuta 1996 (91 vuotta)
Filipstad, Ruotsi
Ammatit kirjailija, kääntäjä, toimittaja, kirjallisuustutkija, kirjallisuuskriitikko
Kansalaisuus ruotsalainen
Äidinkieli ruotsi
Aikakausi 1929 - 1990
Esikoisteos Två generationer, esseekokoelma 1929
Tuotannon kieli ruotsi
Tunnustukset Contras frihetspris 1982, Lotten von Kraemers pris 1989
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Sven Johan Stolpe (24. elokuuta 1905 Tukholma26. elokuuta 1996 Filipstad)[1] oli ruotsalainen kirjailija, toimittaja ja kirjallisuuskriitikko.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stolpe syntyi Tukholmassa virkamiesperheeseen. Isää on kuvattu velvollisuudentuntoiseksi järjestyksen ihmiseksi, jolla oli vahva moraalinen asenne myös pikkuasioissa. Stolpen mukaan tämä korostui hänessäkin taipumuksena itsekurin korostukseen. Tukholmassa suoritetun ylioppilastutkinnon jälkeen hän jatkoi opiskelua Tukholman korkeakoulussa filosofian kandidaattitutkintoon saakka. Hän oli aktiivinen opiskelijalehti Gaudeamuksessa, mutta kirjoitti myös päivälehtiin ja kirjallisiin aikakauslehtiin.[2]

Vuonna 1927 Stolpe sairastui tuberkuloosiin ja joutui viettämään vuoden verran keuhkoparantolassa Sveitsissä.[2] Hän käytti aikansa tutustumalla uskonnollisten ja eritoten ranskalaisten katolisten kirjailijoiden tuotantoon. Nämä vaikutteet muodostuivat myöhemmin pohjaksi hänen kristillisesti värittyneelle kulttuurikäsitykselleen, joka tuli esiin erityisesti hänen ollessaan aikakauslehti Frontenin päätoimittajana vuosina 1930–1931 sekä myöhemmin Aftonbladetin kriitikkona vuosina 1945–1961.[3]

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stolpen kirjallinen työ oli laajaa. Hän julkaisi yli sata kirjaa, ja häntä on kuvattu eräänlaiseksi "yhden miehen yliopistoksi". Hänen teoksensa voidaan jakaa kahteen pääkategoriaan: kaunokirjallisiin teoksiin ja yleisiin kulttuurikriittisiin sekä tutkimuksellisiin teoksiin yksittäisistä kirjailijoista.[3]

Stolpen esikoisteos oli esseekokoelma Två generationer vuonna 1929. Siinä hän kritisoi voimakkaasti aikansa idyllistä runoutta ja porvarillista proosaa. Vuodesta 1936 Stolpen kirjallista tuotantoa leimasi hänen liittymisensä Oxford-liikkeeseen, erityisesti Roland Fangenin vaikutuksesta. Hänen kääntymisensä katolisuuteen vuonna 1947 näkyi muun muassa hänen romaaneissaan Lätt, snabb och öm (1947) ja Sakrament (1948).[4]

Stolpen intohimoinen kiinnostus ideologisiin väittelyihin ja hänen monipuolinen tyylinsä tulivat erityisesti esiin hänen esseekokoelmissaan, kuten Den kristna falangenissa (2 nidettä, 1934–1936), ja niiden kautta hän esitteli erityisesti modernia ranskalaista uskonnollista kirjallisuutta. Stolpe kirjoitti myös elämäkertoja muun muassa Hjalmar Söderbergistä (1934), Jeanne d’Arcista (1949), Ruotsin kuningatar Kristiinasta (2 nidettä, 1960–1961) ja Pyhästä Birgitasta (1973). Vuosina 1972–1984 Stolpe julkaisi kahdeksanosaisen teoksen Ruotsin kirjallisuushistoriasta (Svenska folkets litterturhistoria).[4]

Kirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Två generationer. 1929
  • I dödens väntrum. 1930 (suom. Mika Waltari, Kuoleman odotushuoneessa, WSOY, 1932)
  • Livsdyrkare: studier i modern primitivism. 1931
  • Feg. 1931
  • Madame Sallerin. 1932
  • Järnbröderna: en skälmroman. 1933
  • Kopparsmeden Alexander : en Oxfordbok. 1936 (suom. Aukusti Simojoki, Aleksander, vaskiseppä: Oxford-kirja, 1936)
  • Oxfordprofiler. 1938 (suom. Lauri Hirvensalo, Oxford-ryhmän muotokuvia, WSOY, 1939)
  • Döbeln: skådespel i fem akter. 1941
  • Döbeln: en berättelse från 1813. 1941 (suom. Vappu Roos, Döbeln: kertomus vuodelta 1813, WSOY, 1942)
  • Världen utan nåd. 1941 (suom. Eino Tikkanen, Armoton maailma: romaani, WSOY, 1943)
  • Sista skottet. 1943
  • Excellensen: nutidsroman efter Bertil Malmbergs skådespel. 1944
  • August Strindberg och hans hustru. 1944
  • Kaj Munk : diktaren och profeten. 1944 (suom. Lauri Hirvensalo ; runot suom. Elina Vaara, Kaj Munk : runoilija ja profeetta, WSOY, 1944)
  • Vi behöver varann. 1944
  • Midsommarnatten. 1945
  • Lätt, snabb och öm. 1947
  • Sakrament: en roman om kärlek. 1948
  • Spel i kulisser. 1952
  • Fru Birigtta ler. 1955
  • Drottning Kristina. 1960-1961 (suom. Synnöve Saraja, Kuningatar Kristiina: Hänen aikansa ja hänen aatemaailmansa, WSOY, 1967, lyhennetty kirjailijan luvalla)
  • Klara: komedi i 5 akter. 1962
  • I dödens skugga. 1962
  • Dag Hammarskjölds andliga väg. 1964 (suom. Aila Meriluoto, Dag Hammarskjöld, yksinäinen ihminen, WSOY 1964)
  • Låt mig berätta mer: minnen och anekdoter. 1971
  • Idyll och orosmoln: memoarer 1. 1974
  • Tål ni höra mer: minnen och anekdoter: 1974
  • Stormens år: memoarer 2. 1975
  • Krigstid: memoarer 3. 1976
  • Livets löjen: glada minnen och bagateller. 1983
  • Äventyr i Paris - och annorstädes. 1984
  • Vreden och andra essayer. 1989

Kirjallisuutta Sven Stolpesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Stolpe, Sven Kirjasampo.fi. Viitattu 3.9.2016.
  2. a b Stenborg, Elisabeth: Lätt, snabb och oöm. Sven Stolpe i minnet (Arkistoitu sivu) Signum, no 2. 2004. Uppsala. Viitattu 3.9.2016. (ruotsiksi)
  3. a b Magnus Halldin: Sven Stolpe, 1905-1996 Östgötakultur. Länsbibliotek Östergötland. Viitattu 31.7.2010. (ruotsiksi)[vanhentunut linkki]
  4. a b Sven Stolpe Store Norske Leksikon. Viitattu 31.7.2010. (norjaksi)