Nikolai Karamzin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nikolai Mihailovitš Karamzin

Nikolai Mihailovitš Karamzin (ven. Никола́й Миха́йлович Карамзи́н; 12. joulukuuta (J: 1. joulukuuta) 1766 Mihailovsk, Simbirskin kuvernementti3. kesäkuuta (J: 22. toukokuuta) 1826 Pietari) oli venäläinen kirjailija, kielitieteilijä ja historioitsija. Hän oli merkittävä venäjän kirjakielen kehittäjä ja loi runsaasti uudissanoja venäjän kieleen.

Karamzin opiskeli Moskovan yliopistossa kirjoittamista 1781–1782.[1] Karamzin matkusteli Keski-Euroopassa vuosina 1789–1790 ja julkaisi klassiseksi tulleen matkakuvauksen Pisma russkogo putešestvennika (1791–1792). Hänen päätyönsä on 12-osainen Venäjän historia, Istorija gosudarstva rossijskogo (ven. История государства Российского) 1816–1829.

Hänet nimettiin Pietarin keisarillisen tiedeakatemian kunniajäseneksi ja Venäjän keisarillisen akatemian täysjäseneksi. Nämä nimitykset tulivat hänen ansioidensa lisäksi Napoleonin hyökkäyksestä Venäjälle, mikä sai keisari Aleksanteri I:n nimittämään Karamzinin entisen vastustajan ja akatemian puheenjohtajan amiraali Aleksandr Šiškinin valtiosihteeriksi.[2]

Karamzin veistettynä Tuhatvuotisen Venäjän patsaaseen Novgorodissa

Karamzin lasketaan venäläiseksi vastineeksi Jules Micheletille, Edward Gibbonille, E.G. Geijerille ja Zachris Topeliukselle. Karamzin oli myös konservatiivi ja tuki niitä Venäjän aatelisia, jotka vastustivat keisarin reformeja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta: