Gotthold Ephraim Lessing

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gotthold Ephraim Lessing
Gotthold Ephraim Lessing.
Gotthold Ephraim Lessing.
Henkilötiedot
Syntynyt 22. tammikuuta 1729
Kamenz
Kuollut 15. helmikuuta 1781 (52 vuotta)
Braunschweig
Kirjailija
Äidinkieli saksa
Tuotannon kieli saksa
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Gotthold Ephraim Lessing (22. tammikuuta 1729 Kamenz15. helmikuuta 1781 Braunschweig[1]) oli keskeinen valistusajan saksalainen runoilija. Hänen draamansa ja teoreettiset kirjoituksensa vaikuttivat olennaisesti Saksan kirjallisuuden kehittymiseen.[2]

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lessingin isä oli pappi ja teologisten kirjojen kirjoittaja Johan Gottlieb Lessing ja perhe asui Kamenz-nimisessä pikkukaupungissa Itä-Saksissa. Kamenzissa Gotthold Ephraim Lessing kävi kaupungin klassista koulua vuodesta 1737 ja aloitti sen jälkeen ruhtinaskoulun (Fürstenschule St. Afra) Meißenissa 1741. Hän opiskeli kaksi vuotta teologiaa, kunnes keskeytti opintonsa ja siirtyi pääsiäisestä 1748 alkaen opiskelemaan lääketiedettä Leipzigissa vuonna 1748, mutta sitäkään hän ei opiskellut kovin tarmokkaasti. Vanhemmat eivät ymmärtäneet poikansa pyrkimyksiä, kun vain kaunokirjallisuus veti häntä puoleensa. Marraskuussa 1748 hän muutti Berliiniin aikoen elättää itsensä kirjoittamalla. [2]

Vuodesta 1751 lähtien hän työskenteli toimittajana ja kriitikkona lehdessä nimeltä Berlinische Privilegierten Zeitung, myöhemmin nimeltä Vossische Zeitung. 29. huhtikuuta 1752 hän sai Wittenbergissä maisterin arvon. Hän palasi marraskuussa 1752 takaisin Berliiniin ja tutustui seuraaviin henkilöihin; Karl Wilhelm Ramler, Friedrich Nicolai, Ewald Christian von Kleist, Johann Georg Sulzer ja Moses Mendelson. Hän muutti lokakuussa 1755 takaisin Leipzigiin.

Seuraavana vuonna alkoi hänen useammille vuosille suunniteltu opintomatkansa Alankomaihin, Englantiin ja Ranskaan Johann Gottfried Winklerin seurassa. Hän joutui kuitenkin keskeyttämään matkan Amsterdamissa Seitsenvuotisen sodan takia. Samana vuonna hän tapasi Johann Wilhelm Gleimin, Friedrich Gottlieb Klopstockin ja Conrad Ekhofin.

Vuonna 1758 hän muutti takaisin Berliiniin, jossa hän Friedrich Nicolain ja Moses Mendelsonin kanssa julkaisi uutta kirjallisuutta koskevia kirjeitä Briefe, die neueste Literatur betreffend. Hän oli vuodesta 1760 vuoteen 1765 Breslaussa, jonne kenraali Tauentzien otti hänet sihteerikseen. 1765 hän muutti Berliiniin ja sen jälkeen 1767 kolmeksi vuodeksi Hampuriin dramaturgiksi ja neuvonantajaksi Hampurin kansallisteatteriin. Siellä hän tutustui seuraaviin henkilöihin; Friedrich Ludwig Schröder, Conrad Ekhof, Philipp Emanuel Bach, Johann Melchior Goeze, sekä Reimarus ja König sukuihin. Siellä hän tutustui myös tulevaan vaimoonsa. Hän oli Eva König, jonka aviomies Engelbert König silloin vielä oli elossa. Samana vuonna hänet valittiin ulkojäseneksi Berliinin Tiedeakatemiaan (Berliner Akademie der Wissenschaften), mutta jo 1769 teatteri suljettiin rahan puutteessa.

Wolfenbüttelissä hänestä tuli 7. toukokuuta 1770 kirjastonhoitaja prinssi Augustin kirjastoon (Herzog August Bibliothek). Siellä hän löysi Theophilus Presbyterin keskiaikaisen teoksen Schedula diversarum artium, josta hän julkaisi teoksen Vom Alter der Ölmalerey aus dem Theophilus Presbyter vuonna 1774 . Hän ja Eva König – joka oli jäänyt leskeksi vuonna 1768 – kihlautuivat 1771. Vuonna 1775 Lessingin työ kirjastossa keskeytyi useamman matkan ja keisari Joosef II:n suoman audienssin vuoksi. Braunschweigin prinssi Leopoldin seurana hän matkusti Italiaan, jossa he vierailivat Milanossa, Venetsiassa, Firenzessä, Genovassa, Torinossa, Roomassa, Napolissa ja Korsikalla.

Lessing avioitui Eva Königin kanssa 8. lokakuuta 1776 Jorkissa Hampurin lähellä. Jouluaattoiltana 1777 Lessingeille syntyi poika, joka menehtyi heti synnytystä seuranneena päivänä. Eva Lessing kuoli 10. tammikuuta 1778 lapsivuodekuumeeseen. Lessingin omakin terveydentila huononi vuonna 1779. Hän kuoli 15. helmikuuta 1781 aivohalvaukseen (Hirnschlag) ollessaan kyläilemässä Braunschweigissa viinikauppias Angottin luona. Hänet haudattiin Braunschweigiin (Magnifriedhof).

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lessing oli monipuolinen runoilija, ajattelija ja kriitikko. Saksan valistuksen johtavana hahmona hän oli voimakkaasti luomassa uutta nousevan porvariston itsetietoisuutta. Hän pyydysti teksteissään poleemisesti tai ironian keinoin muuttuvaa totuutta ja todellisuutta. Hänelle merkitsivät teoksen sisältö ja mieli enemmän kuin sen muoto, mutta silti hän saattoi ankarastikin kritisoida muiden teoksia huonon rakenteen takia. Hän pystyi lukemaan antiikin teoksia alkukielillä ja teilaamaan siten huonosti tehtyjä antiikin jäljittely-yrityksiä. Hän kiinnitti saksankielisen kulttuuripiirin huomiota Englannin kirjallisuuteen ja erityisesti Shakespearen nerouteen. Hän vastusti Johann Christoph Gottschedin estetiikkaa, jonka mukaan taiteen tarkoitus olisi opettaa ihmisiä. [2]

Lessingiä kiinnosti erityisesti teatteri. Hänen pyrkimyksensä oli niin näytelmissään kuin muissa kirjoituksissaan rakentaa Saksaan porvarillista teatteria. Hän hyökkäsi Gottshedin ranskalaisia vaikutteita vastaan ja pyrki edistämään englantilaisen draaman näkyvyyttä saksalaisessa kulttuuripiirissä. Erityisesti hän arvosti Shakespearen tuotantoa. Hänen omista näytelmistään voisi Minna von Barnhelmiä luonnehtia ensimmäiseksi saksalaiseksi kansalliskomediaksi. Emilia Galottia on taas luonnehdittu ensimmäiseksi saksalaiseksi porvarilliseksi murhenäytelmäksi. Viisas Natan on taas runomittaan kirjoitettu uskontoja käsittelevä filosofinen näytelmä. Lessingin näytelmistä on suomennettu vain Minna von Barnhelm, Emilia Galotti sekä Nathan Viisas / Viisas Natan (Nathan der Weise).

  • 1747:
    • Damon oder die wahre Freundschaft
  • 1748:
    • Der junge Gelehrte
    • Der Misogyn
    • Die alte Jungfer
  • 1749:
    • Die Juden
    • Der Freigeist
  • 1750:
    • Der Schatz
  • 1755:
    • Miss Sara Sampson
  • 1759:
    • Fabeln (3 Bücher)
    • Faust (Fragment)
    • Philotas
  • 1766:
    • Laokoon oder Über die Grenzen der Malerei und Poesie
  • 1767:
    • Minna von Barnhelm – suom. Minna von Barnhelm (yleisradion moniste 196?, Karisto 1921)
    • Hamburgische Dramaturgie (1767-1769)
  • 1772:
    • Emilia Galotti – suom. Emilia Galotti (SKS 1861)
  • 1777:
    • Das Testament Johannis
    • Über den Beweis des Geistes und der Kraft
  • 1778:
    • Anti-Goeze
  • 1779:
    • Nathan der Weise – suom. Nathan viisas (SKS 1919), Nathan viisas (Helminen 1876) Viisas Natan: Viisinäytöksinen runonäytelmä. Suomentanut Matti Rossi. Teoksen toimittanut sekä Dupliikin, Lessingin esipuheen ja kirjeet suomentanut Vesa Tapio Valo. Like-klassikko. Helsinki: Like, 1997. ISBN 951-578-497-2.
  • 1780:
    • Die Erziehung des Menschengeschlechts
  • 1781:
    • Die eheliche Liebe (Gedicht)
    • Ernst und Falk – Gespräche für Freimaurer

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Biographie (Archive.org) Lessing-Akademie. Viitattu 5.7.2016. (saksaksi)
  2. a b c ”Lessing, Gotthold Ephraim”, Otavan suuri ensyklopedia, 5. osa (kriminologia-makuaisti), s. 3683–3684. Otava, 1978. ISBN 951-1-04827-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]