Aurora Karamzin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aurora Karamzin, Alexis Joseph Perignon 1853. Suomen kansallismuseon kokoelmat.

Eva Aurora Charlotta Demidov Karamzin (o.s. Stjernvall; 1. elokuuta 1808 Ulvila13. toukokuuta 1902 Helsinki) oli suomenruotsalainen sosiaali- ja diakoniatyön uranuurtaja Venäjän vallan ajan Suomessa. Hän oli ylhäistä sukua ja näkyvä seurapiirikaunotar Suomen suuriruhtinaskunnassa.[1][2][3][4]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aurora Karamzin syntyi Ulvilassa sijainneessa Saaren kartanossa.[5] Hänen isänsä oli everstiluutnantti Carl Johan Stjernvall ja äiti Eva Gustava von Willebrand (1781–1844), jotka molemmat olivat aatelissukua.

Eva Gustava oli Turun ja Porin läänin maaherran, Jokioisten suurkartanon omistaja Ernst Gustaf von Willebrandin ja Vendla Gustava von Wrightin tytär. Hänen sisarensa oli Vendla Sofia Mannerheim.

Auroran isä nimitettiin Viipurin läänin ensimmäiseksi maaherraksi vuonna 1812.[6]

Isän kuoltua 1815 tehtävään nimetystä valtioneuvos Carl Johan Walleenista tuli seuraavana vuonna myös Auroran isäpuoli. Auroran omilla vanhemmilla oli neljä aikuiseksi elänyttä lasta, Auroran lisäksi vanhempi veli Emil ja kaksi nuorempaa siskoa Emilie (1811–1846) ja Alexandra (Aline) (1812–1850). Äiti Eva ja isäpuoli Carl Walleen saivat myös viisi lasta, joista kolme poikaa eli aikuisiksi. Heistä velipuoli Vladimir Alfons oli kenraalimajuri ja kuvernööri. Sisar Aline meni naimisiin 1839 Portugalin Pietarin lähettilään paroni José Maurício Correía Henriquesin kanssa.[7]

Aurora vietti 8-vuotiaasta lähtien useita vuosia tätinsä Minette (Wilhelmina Albertina) von Willebrandin luona Pietarissa, joka oli naimisissa Suomen asiain komitean jäsenen valtioneuvos Adolf Fredrik von Willebrandin kanssa. Siellä hän oppi ylhäisötapoja ja puhumaan sujuvasti etenkin ranskaa. Aurora puhui äidinkielensä ruotsin lisäksi myös venäjää ja suomea, tosin ei virheettömästi. Saksalainen pedagogi mamselli Annette Harring vastasi hänen koulutuksestaan siitä lähtien kun Aurora palasi kotiin 12-vuotiaana.[8][9][10]

Kreivi Vladimir Musin-Puškinin kanssa 1828 naimisiin menneen sisarensa Emilien luo Pietariin hän matkusti 1832 tukeakseen sairaalloista siskoaan tämän vaikeassa avioliitossa. Moskovassa hän tapasi uudelleen nuoruudenrakkautensa eversti Aleksander Muhanovin, johon hän oli 16-vuotiaana tutustunut Helsingissä tämän tullessa 1824 kenraalikuvernööri Zakrevskin adjutantiksi. Aurora meni kihloihin vuonna 1834 Muhanovin kanssa, joka kuitenkin kuoli malariaan juuri ennen häitä.[11]

Aurora Demidov 1830-luvun lopussa

Vuonna 1835 Aurora Stjernvallista tuli hovineiti Pietarin Talvipalatsiin. Hovineidin tärkein tehtävä oli toimia Venäjän keisarinnan avustajana. Hovinaisten päätehtävänä oli olla jatkuvasti keisarinnan lähellä, sihteerinä, ääneen lukijana ja viihdyttäjänä sekä keisarillisten lasten hoitajina.[12] Hän lopetti hovineidin tehtävänsä ja sai keisarilta 12 000 ruplaa[13] mentyään naimisiin vuonna 1836 satumaisen rikkaan venäläisen hovijahtimestarin Paul Demidovin kanssa.

Aurore Demidoff, Karl Brjullov 1837. Kostantinin palatsi Strelna, Pietari. Myyty Sothebyn huutokaupassa Lontoossa 2007.

Aurora ja Paul saivat vuonna 1839 pojan, joka syntyi Kissingenin kylpyläkaupungissa.[14] Hänet nimettiin isänsä mukaan Pauliksi. Isä-Paul sairasteli paljon, kieltäytyi palaamasta Pietariin[15] ja pariskunta vietti lähes koko yhteisen elämänsä eri terveyskylpylöissä Saksassa. Aurora Demidov jäi leskeksi 31-vuotiaana vuonna 1840. Hän osti isäpuoleltaan C. J. Walleenilta äitinsä Evan perinnöllä aikoinaan ostetun[16][17]Espoossa sijaitsevan Träskändan kartanon, jossa hän vietti kesiään vuoteen 1895 asti. Talvet hän vietti joko Pietarissa Bolsaja Morskajalla sijaitsevassa palatsissa perehtymässä Demidov-yhtiön toimintaan[18] tai matkustellen.

Vuonna 1846 Aurora meni uudelleen naimisiin. Uusi aviomies oli eversti Andrei Karamzin. Andrein isä oli historioitsija Nikolai Karamzin ja äiti ruhtinatar Jekaterina Vjazemskaja, jonka salongissa Stjernvallin sisarukset olivat jo 1830-luvulla tutustuneet Pietarin älymystöpiireihin.[19]

Yhdessä miehensä kanssa Aurora Karamzin teki matkoja edellisen miehensä suvun omistamille kaivoksille Uralin itäpuolelle sekä Pariisiin, jossa Aurora oleskeli miehensä Andrein kanssa helmikuun vallankumouksen aikana vuonna 1848. Näillä matkoilla alkoi hänen yhteiskunnallinen heräämisensä ja hänen aloitteestaan Nižni Tagilin kaivoskaupunkiin perustettiin sekä lastenkoti kouluineen että synnytyslaitos.

Andrei Karamzin kuoli 1854 taistelussa Krimin sodassa. Aurora Karamzinista tuli Helsingin kaupungissa merkittävä vaikuttaja, joka toimi Helsingin Rouvasväen yhdistyksessä ja rahoitti naisten työtupia, kouluja, lastenseimiä ja orpokoteja. Pietarissa ja Saksassa näkemiensä esimerkkien mukaisesti hän perusti vuonna 1867 Helsingin Diakonissalaitoksen.

Aurora Demidova ja poikansa Paul (1839-1885). Laure Houssaye de Liomenil, s. Girard, 1840-luku. Demidoffin suku myynyt Christien huutokaupassa New Yorkissa 2007.

Aurora Karamzin myi isäpuolensa, Carl Johan Walleenin perikunnalta 1867 lunastamansa Hakasalmen huvilan 1896 Helsingin kaupungille. Kaupunki salli Karamzinin asua siellä tämän kuolemaan 1902 asti. Huvila on sen jälkeen ollut museokäytössä ja 1912 talosta tuli Helsingin kaupunginmuseon näyttelytila.

Aurora Karamzin on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle kortteliin V4-29-2.[20] Haudalle pystytettiin vuonna 1905 kuvanveistäjä Ville Vallgrenin toteuttama hautamuistomerkki, johon kuuluva jykevä marmoriveistos on hautausmaan suurin. Hautakivessä Karamzinin nimi on kirjoitettu ranskankielisessä asussa Aurore Karamzine.[21]

Nimikkopaikkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aurora Karamzinin vaikutuksesta kertoo se, että hänen mukaansa on nimetty monia kohteita pääkaupunkiseudulla. Lisäksi hänen syntymäkotinsa vieressä sijaitsevan Ulvilan keskiaikaisen kirkon puistossa on Karamzinin muistomerkki.[5]

Hakasalmen huvila Helsingin keskustan tuntumassa Etu-Töölössä Töölönlahden suulla.

Pääkaupunkiseudulla sijaitsevia kohteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Triviaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Blomstedt, Kaarlo ym.: Kansallinen elämäkerrasto. 3 osa, Porvoo 1930.
  • Qvarnström, Ingrid: Tarunhohteinen elämä : Aurora Karamzin ja hänen aikakautensa. Suomentanut Aili Somersalo. Otava, Helsinki 1938.
  • Saarisalo, Aapeli: Aurora Karamzin ja hänen aikansa,WSOY, Porvoo 1973. ISBN 951-0-00585-1.
  • Wiren, Edvin: Uskon ja rakkauden kylvöä – Helsingin Diakonissalaitos 1867–1942, WSOY, Helsinki 1942.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Qvarnström 1938, s. 17.
  2. Saarisalo 1973, s. 63.
  3. Wiren 1942, s. 35.
  4. Kansallinen elämäkerrasto, Ilmari Havu, s. 125.
  5. a b Ulvilan kaupunki Viitattu 27.8.2013.
  6. BLF www.blf.fi. Viitattu 12.5.2022.
  7. Karamzine Family Website | Welcome - Bienvenue karamzine.webs.com. Viitattu 12.5.2022.
  8. Aurora - Stjernvallista Karamziniksi Diakonissalaitos. 13.1.2018. Viitattu 12.5.2022.
  9. BLF www.blf.fi. Viitattu 12.5.2022.
  10. Etusivu kansallisbiografia.fi. Viitattu 12.5.2022.
  11. Etusivu kansallisbiografia.fi. Viitattu 5.5.2022.
  12. Antti Manninen; Aurora Karamzin oli 1800-luvulla Helsingin seurapiirien superjulkkis, Helsingin Sanomat 7.12.2008 s. A15
  13. Etusivu kansallisbiografia.fi. Viitattu 5.5.2022.
  14. Auroran huvila Hakasalmen huvila. Viitattu 7.5.2022.
  15. Etusivu kansallisbiografia.fi. Viitattu 5.5.2022.
  16. Etusivu kansallisbiografia.fi. Viitattu 5.5.2022.
  17. BLF www.blf.fi. Viitattu 12.5.2022.
  18. Aurora Karamzin – keski-iästä vanhuuteen | Espoon perinneseura espoonperinneseura.net. Viitattu 7.5.2022.
  19. BLF www.blf.fi. Viitattu 12.5.2022.
  20. Hietaniemen hautausmaan merkkihenkilöitä ja muistomerkkejä Helsingin seurakunnat. Viitattu 3.7.2015.
  21. Liisa Lindgren: Memoria: Hautakuvanveisto ja muistojen kulttuuri, s. 194–196, 208. SKS, Helsinki 2009.
  22. Karamzine Family Website | Welcome - Bienvenue karamzine.webs.com. Viitattu 12.5.2022.

Muuta kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aurora Karamzin. Aristokratian elämää. Espoon kaupunginmuseo. Otava 2006.
  • Aurora Karamzin ja vallan näyttämöt -näyttelyluettelo. Espoon kaupunginmuseo 2006.
  • Hero, Tiina: Kesäistä kartanoelämää Espoossa. Aurora Karamzinin arki ja juhla Träskändan kartanossa 1840–1869. Julkaisematon pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, historian laitos 2006.
  • Mikkanen, Raili: Aurora. Keisarinnan hovineito. Otava 1998.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aurora Karamzin.