Ernst Gustaf von Willebrand

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vapaaherra Ernst Gustaf von Willebrand

Ernst Gustaf von Willebrand (19. elokuuta 1751 Karuna25. kesäkuuta 1809 Turku)[1] oli suomalainen kenraali. Hän toimi Turun ja Porin läänin maaherrana vuosina 1790–1806 ja oli sen jälkeen koskenperkauskomission puheenjohtajana.

Alikapteenin poika von Willebrand toimi sotilasurallaan 1788–1790 Kustaa III:n sodassa sota-asioiden valtiosihteerinä. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi vuonna 1792 ja hän sai vapaaherran arvon 1806.[1]

Von Willebrand omisti Jokioisten kartanon ja rakennutti sen päärakennuksen. Hän perusti kartanoon verkatehtaan, johon hän hankki vuonna 1800 Suomen ensimmäiset karstaus- ja kehruukoneet, ja vuonna 1804 rautaruukin[1]. Von Willebrand omisti myös sahoja, myllyjä ja laivoja sekä perustamastaan Turun tupakkatehtaasta osake-enemmistön. Hän oli Suomen Talousseuran ja Turun Soitannollisen Seuran puheenjohtaja ja vuonna 1808 Suomen lähetyskunnan jäsen.[2] Von Willebrand alkoi heti 1808 luoda kauppasuhteita venäläisten kanssa.[1] Aatelissäädyssä hän oli sukunsa edustaja Porvoon valtiopäivillä 1809.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Salmela, Alpo: Mitä Missä Milloin 1952, s. 226. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1951.
  2. Otavan Iso tietosanakirja osa 9, s. 1563.
  3. Willebrand, Ernst Gustaf von (1751–1809) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • E. Aaltonen, 1931. Jokioinen 1631–1931. Juhlajulkaisu. (uusi painos: Forssan kustannus,1985)
Turun ja Porin lääni.vaakuna.svg Edeltäjä:
Joakim von Glan
Turun ja Porin läänin maaherra
1790–1806
Seuraaja:
Olof Wibelius