Ulvila

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ulvila
Ulvsby
Ulvila.vaakuna.svg Ulvila.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

www.ulvila.fi
Sijainti 61°25′45″N, 021°52′30″E
Maakunta Satakunnan maakunta
Seutukunta Porin seutukunta
Perustettu 1365
Kuntaliitokset Kullaa (2005)
Kokonaispinta-ala 422,51 km²
238:nneksi suurin 2016 [1]
– maa 400,65 km²
– sisävesi 21,86 km²
Väkiluku 13 325
81:nneksi suurin 31.12.2016 [2]
väestötiheys 33,26 as./km² (31.12.2016)
Ikäjakauma 2014 [3]
– 0–14-v. 17,6 %
– 15–64-v. 59,4 %
– yli 64-v. 22,9 %
Äidinkieli 2014 [4]
suomenkielisiä 98,5 %
ruotsinkielisiä 0,3 %
– muut 1,3 %
Kunnallisvero 21 %
106:nneksi suurin 2017 [5]
Kunnanjohtaja Jukka Moilanen

Ulvila (ruots. Ulvsby) on Satakunnan maakunnassa sijaitseva kaupunki. Ulvila sijaitsee Kokemäenjoen varrella, Porin naapurissa. Ulvilan naapurikuntia ovat Porin lisäksi Harjavalta, Kokemäki, Nakkila ja Sastamala. Kunnan keskustaajama koostuu kahdesta eri puolilla Kokemäenjokea sijaitsevasta taajamasta, Friitalasta ja Vanhastakylästä. Ulvilassa asuu 13 325 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 422,51 km², josta 21,86 km² on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 33,26 asukasta/km².

Ulvilan kaupungin historia on pitkä: se perustettiin vuonna 1365, joten se on yksi Suomen kuudesta keskiaikaisesta kaupungista ja Suomen kolmanneksi vanhin kaupunki Turun ja Porvoon jälkeen. Ulvila menetti kaupunkioikeutensa Porille vuonna 1558, kun Ulvilan silloinen satama oli maankohoamisen vuoksi muuttunut laivoille kulkukelvottomaksi. 442 vuotta myöhemmin, vuodesta 2000 lähtien Ulvilan kunta on taas käyttänyt itsestään nimitystä kaupunki. Nykyisen muotonsa Ulvilan kaupunki sai, kun Kullaan kunta liitettiin siihen vuonna 2005. Ulvilan kaupunginvaltuusto päätti 15. ja 29. joulukuuta 2008 kuntaliitoksesta Nakkilan, Harjavallan ja Kokemäen kanssa. Liitoksen piti tulla voimaan vuoden 2011 alussa. Vuoden 2009 alusta aloittanut uusi valtuusto päätti kuitenkin 2. maaliskuuta 2009 purkaa liitossopimuksen.

Ulvilassa ilmestyy paikallislehti Ulvilan Seutu, jonka levikki on 3 243.[6]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mannerjää vetäytyy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mannerjää vetäytyi Ulvilan alueelta noin 7600–7500 eaa. Asumiskelpoinen ei Ulvila vielä ollut, sillä alueen peitti noin 200 metriä syvä meri. Ulvilan ylävimmät reunaosat alkoivat kohota meren pinnan yläpuolelle noin 2000 eaa.[7]

Kivikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulvilan asutut osat ovat enimmäkseen melko matalaa, tasaista Kokemäenjokilaaksoa, joten maankohoaminen on vaikuttanut alueeseen voimakkaasti. Kivikaudelta on merkkejä Kiukaisten kulttuuriin kuuluneesta metsästäjä- ja hylkeenpyytäjäasutuksesta. Maanviljely alueella alkoi pronssikaudella, jolloin viljavat tasangot otettiin viljelyskäyttöön. Jälkeensä nämä asukkaat jättivät röykkiöhautoja. Asutus oli tähän aikaan ilmeisesti kiinteää ja perustui yksittäistaloihin.

Rautakausi ja autioituminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautakauden alku toi mahdollisesti mukanaan väestön taantumisen. Ajanlaskumme ensimmäisten vuosisatojen jälkeen Ulvilan ja Nakkilan alueelta ei enää tunneta kalmistolöytöjä, joten on mahdollista, että väestö hävisi ja alue muuttui erämaaksi noin vuosituhannen ajaksi.

Samaan aikaan Ulvilan alueella ollut merenlahti jatkoi maatumistaan ja Kokemäenjoki toi nykyisten Friitalan ja Vanhankylän alueille savimaata, joka oli ilmeisesti liian sitkasta muokattavaksi aikakauden tekniikalla. Lähin tunnettu asutus sijaitsi Kokemäellä ylempänä Kokemäkijokilaaksossa.

Keskiaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautakauden vaihtuessa historialliseksi ajaksi maanviljelytaidot kehittyivät ja asutus levisi Kokemäen suunnasta Ulvilan suuntaan. Ensimmäisenä syntyi Haistilan kylä noin 1200-luvulla. Haistilan niminen kylä on myös Kokemäellä, joten väki voi olla sieltä kotoisin. Vaikka uudisasutusta sitkeämmille saviseuduille tuli rauta-auran myötä mahdolliseksi, oli Kokemäenjoen suiston asutus osin vierasperäistä. Visbyn ja muiden kaupunkien hansakauppiaat tarvitsivat sataman ja tukikohdan, jollaisen harvaan asuttu Ulvilan seutu myös tarjosi.[8]

Suistossa ei 1100-luvulla varmaankaan ollut maataloja, mutta 1200-luvulla tilanne saattoi jo muuttua. Asiakirjoja ei 1200-luvulta ole jäljellä, mutta 1300-luvun dokumentit kertovat jo vilkkaasta toiminnasta. Uudet asukkaat ja kokemäkeläiset ratkoivat lukuisia kiistojaan käräjillä, kun nautintaoikeuksista, kalastamojen hallinnasta ja kylien rajoista käytiin uusjakoa. Myös Ruotsin kuningas otti kantaa kiistoihin ja määräsivät uusista käytänteistä kokemäkeläisten tappioksi. Hiljalleen kokemäkeläisten vaikutusvalta ja hallinta suiston ja sen yläpuolisilla alueilla siirtyi uudisasukkaille näiden elämisen edellytyksiä vahvistamaan.[8]

Ulvilan kirkon tarina on sikäli mielenkiintoinen, ettei sen vaiheita tiedetä aivan tarkasti. Vuoden 1311 kirjeessään piispa Ragvald vaati kirkon rakentamista Liikistöön. Rakentamisen rahoitus on ratkaistu osittain aneiden myynnillä, mikä Ragvaldin kirjeestä käynee ilmi. Paikalle on ilmeisesti rakennettu väliaikainen puukappeli, jonka ympäristö palveli myös hautausmaana. Vuonna 1332 piispa Pentti antaa luvan kirkon rakentamiseen, mikä kertonee varainkeruun onnistumisesta. Kummatkin piispat kirjoittivat Liikisten saaresta kirkon paikkana, mutta nykyinen kirkko sijaitsee Saarenluodon vieressä. Kun piispa Hemming vuonna 1347 kirjoittaa uuden Ulvilan hautausmaan vihkimisestä, käy kirjeiden sisältö ristiriitaiseksi. Onko kirkko rakennettu alkujaan Saarenluodon viereen vai siirrettiinkö se sinne vasta myöhemmin. Hemmingin kirjeessä oli kirkon nimi vaihtunut Liikisten kirkosta Ulvilan kirkoksi, joka tuli samalla perustetun kauppalan nimeksikin. Kirkon lopullista valmistumisaikaa ei tiedetä, mutta 1350 hanke vaati vielä piispojen huomiota. 1352 Ulvilan seurakunta mainitaan regaalisena kirkkopitäjänä. Vuonna 1412 kirjoitti Klaus Fleming Ulvilan kirkosta ”kirkkosaarena joen suussa”.[8]

Perimätiedon mukaan sijaitsi Ulvilassa 1200–1300-luvuilla Liikistön kirkon lisäksi myös toinen kirkko. Tämä kirkko oli ylempänä joella, nykyään Nakkilaan kuuluvassa Anolan Kirkkosaaressa. Siitä ei ole jäljellä mitään näkyviä jäännöksiä.[9]

Markkinapaikka keräsi ympärilleen paljon väkeä, mutta viljelevän asutustoiminnan kehitys vaati maakaaren hyväksyntää. Useimmat kylät olivat toiminnassa 1400-luvulla, mutta kauempana olevat kylät oli perustettu viimeistään 1500-luvulle tultaessa. Ulvilan kylistä Viikkala, Lautila, Leistilä, Masia, Ruskeala ja Haistila lienevät olleet alkujaan suomalaisen oikeuden kyliä, mutta 1300-luvun jälkeen syntyneet uudet kylät tulivat ruotsalaisen oikeuden piiriin. Myös suomalaisen oikeuden kylien pilkkominen siirsi uudet kylät ruotsalaisen oikeuden piiriin. Uudet asukkaat olivat uudisasukkaita ulkomailta, muualta Suomesta tai kokemäkeläisiä. Tilojen ja asukkien nimet kuuluivat mahdollisesti kauppiaille tai ruotsista ja Gotlannista tulleille. Osan omistajien nimistä olivat suomalaisten nimiä, jotka ruotsinnettiin asiakirjoihin.[8]

Turun piispalla oli omistusoikeus Liikistön ja Anolan kalavesiin ja rantoihin. Alueita hoitaneet lampuodit lienevät olleet ruotsalaisia. Kuitenkin jo 1400-luvulla kylät olivat alkaneet suomalaistua, mikä on todettavissa kylien asukkaiden nimien perusteella.

Liikisten saaren markkinat kilpailivat Kokemäen kauppapaikan kanssa alusta lähtien. Sataman hallinta joen suistossa merkitsi kilpailuetua, mutta Kokemäellä oli kaupan pääasiallinen hallintaoikeus. Hansaliiton vaikutusvallan kasvu nakersi Kokemäen kauppalan etuja. Kuten säilyneistä asiakirjoista voidaan todeta, on vuoden 1344 Gertudin kiltatuvan tilaisuudessa pidetyssä puheessa puhuteltu väkeä ”kirkkoherraksi, kaupunkilaisiksi ja seurakuntalaisiksi”, olisi Ulvila muutettu kauppalaksi. Kauppalaksi nimeäminen tapahtui mahdollisesti 1330-luvulla. Kaupunki pormestareineen se ei vielä ollut, sillä Ulvila oli vielä voudin alaisuudessa. Varsinaiset kaupunkioikeudet Ulvilalle myönsi Ruotsin kuningas Albrekt Mecklenburgilainen vasta 7. helmikuuta 1365.[8] Alueella sijainnutta maalaiskylää lienee nimitetty jo pian tämän jälkeen Vanhaksikyläksi, vaikka nimi Gammelby siirtyikin asiakirjoihin vasta kaupungin häviämisen jälkeen.

Ulvilalaisten painostus kokemäkeläisiä vastaan tuotti paljon tulosta vuonna 1347. Lammaisten kalastusoikeuksien menettämisen jälkeen ulvilalaisille menetettiin vielä yksinoikeus käydä kauppaa Kokemäellä kevätmarkkinoilla. Keväällä tammikuun 13. päivästä alkaen pääsiäiseen asti käytiin Kokemäen kauppalassa markkinoita, jonne nyt myös ulvilalaiset saivat tulla myymään tuotteitaan. Rajoittavana ehtona oli, ettei kuninkaan verotulot saaneet rinnakkaiselosta vähentyä.[8]

Ulvila ei kuitenkaan päässyt kehittymään, sillä kaupungilla ei ollut tapulioikeuksia. Kauppaa saatiin käydä vain Tukholman ja Turun kanssa eivätkä sisämaan talonpojat ja metsästäjät asioineet yksinomaan Ulvilan porvareiden kanssa. Kaupungin porvaristo ruotsalaistui saksalaisten muuttaessa pois. Vasta 1400-luvun lopulla Ulvila sai vapaan purjehdusoikeuden, mutta tämän hyöty jäi rajalliseksi, sillä aika oli sotaista ja rauhatonta.

Pyhän Olavin kirkko rakennettiin nykyiselle kirkon paikalle 1300-luvulla. On epäselvää, rakennettiinko jo tällöin nykyinen kirkko, joka on Ulvilan ainoa säilynyt keskiaikainen rakennus. Dendrokronologinen tutkimus ajoittaa nykyisen kirkon 1480-luvulle. Toisaalta kirkon perustuksien vierestä löydettiin vuonna 2005 rahakätkö, jonka kolikot ovat 1360–1380-luvuilta.

Uusi aika koittaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unionisodat olivat rasittaneet ulvilalaisia raskaasti. Kuningas Kustaa Vaasa määräsi vuonna 1550 ulvilalaiset porvarit muuttamaan perustamaansa Helsingin kaupunkiin. Vaikka porvarit saivat muutaman vuoden jälkeen luvan palata, Suomen herttua määräsi vuonna 1558 uuden Porin kaupungin perustettavaksi seitsemän kilometriä lähemmäksi rannikkoa Kokemäenjoen silloiseen suuhun.

Ulvila edusti 1500- ja 1600-luvuilla Suomen maaseutua ja sitä leimasi kartanolaitos. Sodat, nälänhädät ja väenotot autioittivat taloja, mutta tästä huolimatta väestö kasvoi vuoden 1535 n. 350 hengestä 1600-luvun lopun 600 henkeen. Ison vihan jälkeen kasvu nopeutui. Maksamattomien verojen vuoksi kruunulle joutuneita tiloja ostettiin perinnöksi ja kartanot kehittivät maataloutta. Samalla ne ja isot talonpoikaistalot alkoivat perustaa takamailleen torppia, joiden asukkaat raivasivat suuren osan nykyisestä peltoalasta. Myös Lattomeren suoniitty kuivattiin pelloksi, mikä lisäsi peltoalaa sadoilla hehtaareilla. Väestö kasvoi vuoden 1750 seitsemästä ja puolesta sadasta asukkaasta vuoden 1855 3 800 asukkaaseen.

1700-lukuun liittyy myös Leineperin ruukin perustaminen. Ruukki jalosti suomalmista takorautaa sekä tuotti muurauslaastin ainesosaksi tarvittua kalkkia. Leineperiin syntyi ruukin ympärille omaleimainen yhdyskunta.

Moderniin yhteiskuntaan siirtyminen paransi hiljalleen kansan elinoloja. Vuoroviljelyä alettiin harrastaa järjestelmällisesti 1880-luvulla ja myös osuusmyllyjä ja -meijereitä perustettiin. Vuonna 1892 Arthur Hellman perusti Friitalan nahkatehtaan, joka muutti Friitalan kylän teollisuusyhdyskunnaksi. Vuonna 1895 valmistui Tampereen–Porin rautatie, jonka seisakkeiksi muodostuivat Friitala ja Haistila. Ajan kuljetusmetodeista kertoo se, että alkuvaiheessa Haistila toimi tavaraliikenteen pääteasemana, jossa satamaan matkalla olleet tavarat lastattiin ruuhiin jokikuljetusta varten. Jokea käytettiin myös puutavaran uittoon 1800-luvun loppupuolelta 1960-luvulle saakka.

Kunnalliselämä ja sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1865 kunnallishallintouudistuksessa seurakunnan ja kunnan hallinto erotettiin toisistaan. Ensimmäinen kuntakokous pidettiin vuonna 1868. Työväestö ja torpparit eivät saaneet kuntakokouksessa ääntään kuuluville, sillä äänioikeus perustui veronmaksuun ja maanomaisuuteen. Ulvila olikin Suomen teollistuneinta aluetta: lähes 30 % väestöstä työskenteli teollisuudessa. Työväenliike saikin heti alettuaan Ulvilassa vahvan aseman.

Ensimmäinen kiertokoulu perustettiin Ulvilaan vuonna 1855, mutta kansakoulua, Vanhakylän koulua, saatiin odottaa vuoteen 1880, jolloin se empimisen jälkeen perustettiin. Lainakirjaston oli perustanut rovasti Stenbäck jo vuonna 1865. Myös muut tavanomaiset uudistukset saapuivat Ulvilaan: Kaasmarkkuun perustettiin vapaaehtoinen palokunta vuonna 1898 ja Ulvilaan nuorisoseura[10] 1906, joiden toiminta jatkuu edelleen.

Ravanin kylään perustettiin 1880-luvulla 2. Turun tarkk'ampujapataljoonan 7. reservikomppanian harjoitusalue kasarmeineen. Suomen suuriruhtinaskunnan armeija hajotettiin 1900-luvun alussa ja myöhemmin, 1920- ja 1930-luvuilla, paikalla sijaitsi suojeluskunnan leirialue. Reservikomppanian kasarmirakennus siirtyi myöhemmin Satakunnan maanviljelysseuran omistukseen.[11]

Suomen sisällissotaan Ulvila osallistui punaisten puolella. Valkoisella puolella taisteli n. 40 ja punaisella puolella 1 500–2 000 miestä. Vuoden 1916 vaaleissa sosiaalidemokraattinen puolue oli saanut ennätysmäisen 77 % kannatuksen. Suomen sotasurmat -projektin tietojen perusteella ulvilalaisia kuoli väkivaltaisesti kansalaissodan yhteydessä 312 ja kullaalaisia 99. Näistä ehdottomasti suurin osa oli punaisia ja kuoli vankileirillä.

Kansalaissodan jälkeen torpparit vapautettiin, jolloin syntyi n. 160 uutta tilaa. Elinkeinorakenteen muutos jatkui teollistumisen lisääntyessä. Toisen maailmansodan aikana Toejoen, Koiviston, Ruosniemen ja Kartanon kylät luovutettiin Porin kaupungille, mikä vähensi ulvilalaisten teollisuustyöläisten määrää, mutta toi nämä taajaväkiset yhdyskunnat kaupungin kunnallistekniikan piiriin. Vasemmisto pysyi kuitenkin voimakkaana. Sosiaalidemokraatit ja kommunistien peitejärjestöt menestyivät kunnallisvaaleissa hyvin ja porvarillisella puolella maltilliset voimat saivat suurimman kannatuksen IKL:n jäädessä vähäiseksi tekijäksi. Ulvila on pysynyt vasemmistoenemmistöisenä kuntana jatkuvasti nykypäivään saakka.

Nykyaikaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan jälkeen Ulvilaan asutettiin noin 1 000 evakkoa pääasiassa Hiitolan pitäjästä. Karjalaiset kulttuurivaikutteet toivat Ulvilaan mm. virpomisperinteen ja karjalanpiirakat. Ulvilan väkiluku jatkoi nousuaan suurten ikäluokkien myötä ja 1960-luvulla kunta alkoi kunnanjohtaja Teuvo Aallon johdolla harrastaa aktiivista maapolitiikkaa. Keskimäärin kunta on myynyt viitisenkymmentä omakotitonttia vuodessa, mikä on synnyttänyt Krapiston, Mynsterin, Rantalan, Suurpään, Nummelan, Loukkuran, Nahkurin ja Mukulamäen pientaloalueet. Kerrostaloja on rakennettu Vanhaankylään ja Friitalaan.

Ulvilan yhteiskuntarakenne on muuttunut palveluvaltaiseksi. Friitalan nahkatehtaan toiminta on jo loppunut.[12] Sitä ovat korvanneet huipputekniikkayritykset Cimcorp Oy, Neorem Magnets sekä aivan Porin ja Ulvilan rajalla, tosin Porin puolella sijaitsevat Luvata Pori Oy:n ja Cupori Oy:n (aikoinaan Outokumpu Oy:n) kuparinjalostustehtaat.

Kuntarakenteen muutos on vaikuttanut myös Ulvilaan. Aiemmin Ulvilasta eronnut Kullaa on palannut emopitäjänsä yhteyteen vuonna 2005. Samalla Kullaan seurakunnasta tuli jälleen Ulvilan kappeliseurakunta. Kaupungin nimen Ulvila otti itselleen jälleen vuoden 2000 alusta. Viime vuosina Ulvilan väestö on ollut lievässä laskussa.

Elinkeinot, teollisuus, koulutus, kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elinkeinot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maatalous 3,2 %
  • Teollisuus 30,7 %
  • Palvelut 60,1 %
  • Lähde: [13]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 15 vuotta täyttäneitä: 82,2%
  • Alimman korkea-asteen tutkinto: 17,0 %
  • Alemman korkeakouluasteen tutkinto: 12,7 %
  • Ylemmän korkeakouluasteen tutkinto: 7,3 %
  • Tutkijakoulutuksen suorittaneet: 0,5 %
  • Eläkkeellä olevien osuus väestöstä: 25,8 %

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulvilan kautta kulkevat Tampere–Pori-rata, Porin ja Helsingin välinen valtatie 2 sekä Porin ja Tampereen välinen valtatie 11. Ulvilan (Friitalan) rautatieasema (alkujaan laituri) ja Haistilan pysäkki kuuluivat Porin radan alkuperäisiin liikennepaikkoihin. Haistilassa oli radan toiminnan alkuvuosina vilkas lastaussatama, josta junilla sisämaasta tuotu puutavara lastattiin proomuihin kuljetettavaksi edelleen Mäntyluodon satamaan. Maantieliikenteen syrjäytettyä raideliikenteen molemmat liikennepaikat lakkautettiin: Haistilan seisake vuonna 1974, Friitalan asema kymmenen vuotta myöhemmin.[14]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulvilan väestönkehitys 1915–1950

Ajankohta Väkiluku[15]
1915 8 161
1920 8 198
1925 8 392
1930 9 171
1935 11 072
1940 12 252
1950 7 324

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen eli luvuissa ovat kaikkina vuosina mukana sekä Ulvilan että siihen liitetyn Kullaan asukkaat.

Ulvilan väestönkehitys 1980–2016
Vuosi Asukkaita
1980
  
12 809
1985
  
13 960
1990
  
14 317
1995
  
14 490
2000
  
14 118
2005
  
13 803
2010
  
13 606
2016
  
13 340
Lähde: Tilastokeskus.[16]

Taajamat ja kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulvila ennen kuntaliitosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulvilan kansakoulut vuonna 1966.

Vanhakylä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhakylä eli Vanha-Ulvila on taajama ja maaseutumainen haja-asutusalue Ulvilassa. Se sijaitsee Kokemäenjoen itärannalla, ja se muodostaa Ulvilan keskustaajaman itäisen osan.

Friitala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Friitala on osa Ulvilan kaupungin vajaan 6 000 asukkaan keskustaajamaa.[17] Kokemäenjoen eteläpuolella sijaitsevasta Friitalasta on matkaa Porin keskustaan noin seitsemän kilometriä ja se on myös osa Porin keskustaajamaa.

Haistila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haistila on kylä Ulvilan kaupungissa Valtatie 2:n tuntumassa noin kaksi kilometriä kaupungin keskustaajamasta Friitalasta Helsinkiin päin. Pientaloista koostuva asutus on levinnyt lähinnä nauhamaisesti parin kilometrin matkalle Ulvilasta Nakkilan johtavan maantien varrelle. Haistila on yksi Ulvilan vanhimmista kylistä, sen asutus lienee syntynyt jo 1200-luvulla. Myös Kokemäellä on Haistila-niminen kylä, joten on mahdollista, että Ulvilan Haistilan alkuperäinen asutus on peräisin sieltä.[18]

Harjunpää[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harjunpää on 1500 asukkaan kylä Ulvilassa Porin kaupungin kyljessä. Kylän asutus on pääosin kallioiden päällä ja kupeessa. Harjunpään kylän kallioilta näkyy Harjunpäänjoen ja Kokemäenjoen rantapelloille.[19]

Kaasmarkku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaasmarkku on maaseutukylä ja 607 asukkaan taajama Ulvilan itäosassa. Kaasmarkun merkittävimpiä rakennuksia ovat koulu, VPK:n talo ja rukoushuone. Kaasmarkku sijaitsee lähellä Valtatie 11:tä, joka kulkee Porista Tampereelle. Vuonna 2005 Kaasmarkku valittiin Satakunnan vuoden kyläksi.[20]

Ravani[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravani on kylä Ulvilan kaupungissa Kokemäenjoen pohjoispuolella Yhdystie 2440:n varrella. Ulvilan keskustaajamaan kuuluvaan Vanhakylään on matkaa reilu kilometri.

Sunniemi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sunniemi on Ulvilan kylä, joka sijaitsee pohjoisempana olevan Harjunpään ja etelämpänä olevan Suosmeren välissä. Maaseudulla sijaitsevan kylän läpi virtaa Harjunpäänjoki. Kylän asutus, noin 90 kotitaloutta, koostuu pääasiassa vanhoista Sunniemen kartanon torpista sekä 1950-luvun maanhankintatiloista, jotka lohkaistiin sodan jälkeen siirtoväelle kartanon maista.

Suosmeri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suosmeri on Ulvilan kylä, joka sijaitsee Ulvilasta Tampereelle johtavan valtatien 11 pohjoispuolella, Ulvilan ja Porin palveluiden läheisyydessä. Kylän laidalla virtaavat Kokemäenjoki ja Saarenluotoa kiertävä Pikkujoki.

Entinen Kullaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koski[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koski on kylä Ulvilassa, entisen Kullaan kunnan alueella. Koskin koulussa on noin 80 oppilasta ja luokat esikoulusta kuudenteen sekä iltapäiväkerho.[21]

Kangas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kangas on Ulvilaan liitetyn entisen Kullaan kunnan kylä.[22]

Leineperi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leineperi on 261 asukkaan maaseutukylä Kullaalla Ulvilassa. Leineperi tunnetaan yhtenä Suomen parhaiten säilyneenä kulttuurihistoriallisena ruukkikylänä, ja kylässä vierailee vuosittain useita kymmeniä tuhansia vierailijoita.[23] Kylän merkittävin nähtävyys on vuonna 1771 perustettu Leineperin ruukki.[24]

Levanpelto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levanpelto on kylä Kullaalla Ulvilassa ja myös entisen Kullaan kunnan aiempi nimi. 1.1.2005 alkaen, Ulvilan kaupungin ja Kullaan kunnan kuntaliitoksen jälkeen se ollut osa Ulvilaa.

Ahmaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahmaus on Ulvilan kylä, entisen Kullaan kunnan alueella. Ahmaus on laaja, noin 20 kotia käsittävä kyläalue itäisimmässä Ulvilassa, Valtatie 11 varrella.[25]

Palus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palus on kylä Ulvilassa entisen Kullaan kunnan alueella, Palusjärven rannalla. Asukkaita kylässä on noin 230.[26] Palus valittiin Satakunnan vuoden kyläksi vuonna 2000.[27]

Muita Entisen Kullaan kyliä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tärkeimmät nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ystävyyskaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnettuja ulvilalaisia tai paikkakunnalla syntyneitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulvilalaisia urheiluseuroja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jalmari, Jaakkola: Ulvilan asutuksen, seurakunnan ja kaupungin synnystä, s. 57–100. julkaisusta Satakunta VII. Vammala: Satakuntalainen osakunta, 1926. Satakunta sarjan skannatut kirjat (pdf) (viitattu 28.1.2012).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2016 1.1.2016. Maanmittauslaitos. Viitattu 19.2.2016.
  2. a b Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain, joulukuu 2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 26.1.2017.
  3. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2014 31.12.2014. Tilastokeskus. Viitattu 8.1.2016.
  4. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2014 31.12.2014. Tilastokeskus. Viitattu 8.1.2016.
  5. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2017 24.11.2016. Verohallinto. Viitattu 2.1.2017.
  6. Ulvilan seutu, mediatiedot
  7. Tiivistelmä Ulvilan historiasta, Ulvila.fi
  8. a b c d e f Jalmari, Jaakkola: Ulvilan asutuksen, seurakunnan ja kaupungin synnystä, 1926
  9. Ulvilan kaupungin historiaa
  10. Ulvilan nuorisoseura
  11. Hannu Tarmio, Marketta Heinonen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 7: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 323. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1978. ISBN 951-0-06467-X.
  12. http://www.friitalatalo.fi/historia.html
  13. a b 886 Ulvila Ulvsby
  14. Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 128. Helsinki: Karttakeskus, 2010.
  15. Suur-Ulvilan historia II. Itsenäisyyden ajan vuosikymmenet. Satakunnan Kirjateollisuus Oy:n kirjapaino, 1968. (suomeksi)
  16. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980–2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  17. Tilastokeskus – Väkiluku postinumeroalueittain. Viitattu 20.1.2013.
  18. Historical roots of Uotila in Ulvila region 28. syyskuuta 2008. Viitattu 28.5.2012.
  19. http://www.kyla-ulvila.fi/harjunpaa.html Kylään Ulvilaan, Harjunpää
  20. Satakylät ry:n historikki 1999–2008 Satakylät ry. Viitattu 28.8.2009.
  21. http://www.kyla-ulvila.fi/koski.html
  22. http://www.kyla-ulvila.fi/kangas.html
  23. http://www.leineperi.com
  24. http://personal.inet.fi/yhdistys/kkmy/leineperi.htm
  25. http://www.kyla-ulvila.fi/ahmaus.html
  26. Palus Kylään Ulvilaan. Kylä-Ulvilan kylät ry. Viitattu 3.9.2009.
  27. Satakylät ry:n historiikki 1999–2008 Satakylät ry. Viitattu 28.8.2009.
  28. Ulvilan Pesä-Veikot Viitattu 22.8.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]