Jules Michelet
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Lähteinä ei voi käyttää sivuja, jotka käyttävät lähteenä wikipediaa. Teksti on suurelta osin lukukelvotonta ja käännökset eivät herätä luottamusta. |
| Jules Michelet | |
|---|---|
 Jules Micheletin muotokuva |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | [1] rue Saint-Denis (käännä suomeksi) [1] |
| Muut tiedot | |
 Nimikirjoitus |
|
Jules Michelet (21. elokuuta 1798 – 9. helmikuuta 1874) oli ranskalainen historioitsija, joka on parhaiten tunnettu teoksestaan Histoire de France (Ranskan historia). Michelet oli ensimmäinen ihminen, joka käytti termiä renessanssi.[2][3][4]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Michelet oli kirjanpainajan poika. Hän sai koulutusta ja pärjäsi hyvin koulussa. 29 vuoden ikäisenä vuonna 1827 hän alkoi opettaa historiaa ja filosofiaa Ecole normale superieuressa. Hän oli jo tässä vaiheessa julkaissut käännöksen Giambattista Vicon teoksesta Scienza nuova (Uusi tiede).[2][4] Tämän jälkeen Michelet omistautui keskiajan tutkimiseen, ja hänen ensimmäiset kirjoituksensa Ranskan historiasta koskivatkin juuri keskiaikaa. Michelet liittyi vuonna 1838 Collège de Francen henkilöstöön. Hänen kirjoituksistaan tuli liberaalimpia, ja hän käsitteli enemmän oman aikansa ongelmia. Hänen ja kollega Edgar Quinetin kirjoittama jesuiittoja vastaan suunnattu kirja herätti kirkon huomion.[2] Lisäksi Michelet huomasi teollisuusyhteiskunnassa orjuutta, jota vuonna 1846 ilmestynyt kirja Le Peuple koski. Täten Michelet ja muut aikakauden kirjoittajat liittyivät Ranskan vallankumoukseen rohkaistuneina kasvavasta vallankumoushengestä. Michelet'n seitsemänosainen kirjasarja Histoire de la Révolution française havainnollistaa hänen kuuluisan konseptinsa historiasta spontaanien kokonaisuuksien ylösnousemuksena.[2] Vallankumouksen (1848) epäonnistuminen, Louis-Napoleonin kapina (1851) ja toisen keisarikunnan julistus (1852) syvällisesti häiriinnyttivät Micheletiä.selvennä[2] Vaikka Michelet ei joutunut maanpakoon, hän vietti seuraavan vuoden Italiassa. Ankaran työn uuvuttamana ja masentuneena historiallisista tapahtumista Michelet löysi uuden valon rakkaudesta, kun hän rakastui 20-vuotiaaseen Atanaïs Mialarettiin. Inspiroituneena Mialarettin rakkaudesta luontoon Michelet kirjoitti neljä luontoaiheista runollista tutkielmaa: Lintu (1856), Hyönteinen (1857), Meri (1861) ja Vuori (1867).[2][4] Näiden jälkeen julkaistiin vielä kaksi teosta, joista La Sorcière kertoo keskiaikaisesta noidasta ja La Bible de l'humanité käsittelee maailman uskontoja ja sisältää hyökkäyksen kirkkoa kohtaan.[2] Michelet sai merkittävimmän teoksensa Histoire de France valmiiksi vuonna 1867. Vuonna 1870 Ranskan–Saksan sota syttyi ja Micheletin ihanteellisuus ja harhakuvat Saksasta särkyivät.[4]
Michelet kuoli Ranskan Hyeresissä 75-vuotiaana sydänkohtaukseen.[2]
Micheletin kuoleman jälkeen hänen leskensä väärensi hänen päiväkirjansa. Niiden julkaiseminen kokonaisuudessaan aloitettiin vuonna 1959.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Reconstructed vital records of Paris. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ a b c d e f g h Jules Michelet biography.yourdictionary.com. Viitattu 15.12.2020.
- ↑ Jules Michelet Google Arts & Culture. Arkistoitu 30.11.2021. Viitattu 15.12.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Jules Michelet | French historian Encyclopedia Britannica. Viitattu 15.12.2020. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jules Michelet Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||
