Nuoren Wertherin kärsimykset

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nuoren Wertherin kärsimyksien ensipainos
Wilhelm Amberg: Nuoren Wertherin kärsimysten lukua (1870)

Nuoren Wertherin kärsimykset (saks. Die Leiden des jungen Werthers, 1774) on Johann Wolfgang von Goethen kirjoittama kirjeromaani. Löyhästi omaelämäkerrallisesta romaanista kehkeytyi saksalaisen Sturm und Drang -liikkeen tärkeimpiä teoksia. Sillä oli myös vaikutusta myöhempään romantiikan kirjallisuuteen. Julkaisun jälkeen romaanin väitettiin aiheuttaneen itsemurha-aallon onnettomasti rakastuneiden, kiihkoromanttisten nuorten joukossa, jotka näkivät Wertherissä hengenheimolaisensa.[1] Itsemurha-aallosta ei kuitenkaan ole selviä todisteita.[2]

Romaanin ansiosta Goethesta tuli yksi ensimmäisistä kirjallisuuden tähdistä jo elinaikanaan. Vanhemmalla iällä hän kuitenkin koki julkisuuden kiusalliseksi. Hän oli myös pahoillaan nuoruudenrakkautensa kohteeseen Charlotte Buffiin kohdistuneesta julkisuudesta, joka oli teoksen seurausta.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Romaani koostuu päähenkilö Wertherin kirjoittamista kirjeistä. Werther on herkkä ja intohimoinen nuori taiteilija. Kirjeissään Werther kuvaa intiimisti elämäänsä Wahlheimin kylässä. Tavatessaan nuoren Lotten Werther rakastuu häneen välittömästi, mutta Lotte on lupautunut toiselle miehelle ja meneekin tämän kanssa naimisiin. Vaikka Werther koettaa välillä paeta Weimariin, jokainen päivä on kiduttava muistutus siitä, ettei Lotte tulisi koskaan vastaamaan hänen rakkauteensa. Epäonnisen rakkauden vuoksi Werther lopulta ampuu itsensä.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Goethe, Johann Wolfgang von: Nuoren Wertherin kärsimykset. (Die Leiden des jungen Werthers, 1774.) Suomentanut Markku Mannila. Helsingissä: Otava, 1992 (3. painos 2000). ISBN 951-1-11935-4. – Ilmestynyt ensi kerran suomeksi 1904 Volter Kilven suomentamana.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Roos, Vappu: Dantesta Dickensiin - Maailmankirjallisuuden suurimpien mestarien elämäkertoja, s. 201. WSOY, 1962.
  2. Paperno, Irina: Suicide as a Cultural Institution in Dostoevsky's Russia, s. 13. Cornell University Press, 1997.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirjaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.