Siirry sisältöön

Nuoren Wertherin kärsimykset

Wikipediasta
Nuoren Wertherin kärsimykset
Die Leiden des jungen Werthers
Nuoren Wertherin kärsimyksien ensipainos.
Nuoren Wertherin kärsimyksien ensipainos.
Alkuperäisteos
Kirjailija Johann Wolfgang von Goethe
Kieli saksa
Genre romaani
Suomennos
Suomentaja Volter Kilpi
Kustantaja Otava
Julkaistu 1904
Sivumäärä 170
Suomennos 2
Nuoren Wertherin suomennoksen vuoden 2000 painoksen kansi.
Nuoren Wertherin suomennoksen vuoden 2000 painoksen kansi.
Suomentaja Markku Mannila
Kustantaja Otava
Julkaistu 1992
Ulkoasu sidottu
Sivumäärä 207
ISBN 951-1-11935-4
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Nuoren Wertherin kärsimykset (saks. Die Leiden des jungen Werthers) on Johann Wolfgang von Goethen kirjoittama kirjeromaani vuodelta 1774, jonka hän kirjoitti neljässä viikossa,[1] toisen tiedon mukaan kahdessa kuukaudessa alkuvuodesta 1774 ja se julkaistiin mikkelinpäivänä, syksyllä 1774 Leipzigissa.[2]

Löyhästi omaelämäkerrallisesta romaanista kehkeytyi saksalaisen kirjallisuuden Sturm und Drang -suuntauksen tärkeimpiä teoksia[3] ja se oli suuntauksen ensimmäinen julkaistu romaani.[4] Sillä oli myös vaikutusta myöhempään romantiikan kirjallisuuteen. Julkaisun jälkeen romaanin väitettiin aiheuttaneen itsemurha-aallon onnettomasti rakastuneiden, kiihkoromanttisten nuorten miesten joukossa, jotka näkivät Wertherissä hengenheimolaisen.[3] Itsemurha-aallosta ei kuitenkaan ole selviä todisteita.[5]

Kirja vangitsi kokonaisen sukupolven mielikuvituksen. Se käännettiin lähes välittömästi ranskaksi ja vuonna 1779 englanniksi. Tinkimätön keskittyminen päähenkilön näkökulmaan – kenenkään muun kirjeitä ei välitetä lukijalle – mahdollistaa emotionaalisen ja älyllisen hajoamisen kuvaamisen sisältäpäin ja selittää osittain yleisön reaktion voimakkuuden. Teos, joka näytti hyväksyvän sekä aviorikoksen että itsemurhan, herätti paljon moraalista paheksuntaa, mutta 35 vuoden ajan Goethe tunnettiin ensisijaisesti Wertherin kirjoittajana.[2]

Romaanin ansiosta Goethesta tuli yksi ensimmäisistä kirjallisuuden tähdistä jo elinaikanaan. Vanhemmalla iällä hän kuitenkin koki julkisuuden kiusalliseksi. Hän oli myös pahoillaan nuoruudenrakkautensa, toisen kanssa kihloissa olleeseen Charlotte Sophie Henriette (Lotte) Buffiin, naim. Kestner (1753–1828)[2] kohdistuneesta julkisuudesta, joka oli teoksen seurausta.lähde?

Napoleon kutsui ihailemansa Goethen Erfurtin kongressiin, jossa hän tapasi Aleksanteri I:n vuonna 1808 ja tunnusti kirjailijalle lukeneensa Wertherin seitsemän kertaa ja pitäneensä kirjaa aina mukanaan.[6]

Wilhelm Amberg: Nuoren Wertherin kärsimysten luentaa (1870)

Romaani koostuu päähenkilö Wertherin kirjoittamista kirjeistä. Werther on herkkä ja intohimoinen nuori taiteilija. Kirjeissään Werther kuvaa intiimisti elämäänsä Wahlheimin kylässä.

Romaani kertoo herkästä, taiteellisesta nuoresta miehestä, joka osoittaa absoluuttisten asioiden – rakkauden, taiteen, yhteiskunnan tai ajattelun – kohtalokkaat seuraukset. Kykenemättä sovittamaan yhteen sisäisiä, runollisia fantasioitaan ja ajatuksiaan arkipäivän vaatimusten kanssa, Werther lähtee maaseudulle yrittäessään parantaa oloaan.[4]

Tavatessaan nuoren Charlotten (Lotte) Werther rakastuu tähän välittömästi, mutta Lotte on lupautunut toiselle miehelle, Albertille, ja meneekin tämän kanssa naimisiin.

Vaikka Werther koettaa välillä paeta Weimariin, jokainen päivä on kiduttava muistutus siitä, ettei Lotte tulisi koskaan vastaamaan hänen rakkauteensa. Epäonnisen rakkauden vuoksi Werther lopulta ampuu itsensä keskiyöllä kello 12.

  1. von Goethe, J.W.: Nuoren Wertherin kärsimykset. s. 5. Suomentanut Markku Mannila. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-16297-7
  2. a b c Johann Wolfgang von Goethe - Sturm und Drang, Poet, Dramatist | Britannica www.britannica.com. 24.8.2025. Viitattu 28.8.2025. (englanniksi)
  3. a b Roos, Vappu: Dantesta Dickensiin. Maailmankirjallisuuden suurimpien mestarien elämäkertoja, s. 201. (3. tarkistettu painos (1. painos 1946)) Porvoo: WSOY, 1962.
  4. a b The Sorrows of Young Werther | Romanticism, Tragedy, Goethe | Britannica www.britannica.com. Viitattu 28.8.2025. (englanniksi)
  5. Paperno, Irina: Suicide as a Cultural Institution in Dostoevsky's Russia, s. 13. Cornell University Press, 1997. (englanniksi)
  6. Wolfram Mach: Goethe und Napoleon www.hermlin.de. Arkistoitu 19.7.2011. Viitattu 28.8.2025.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]