Volter Kilpi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Volter Kilpi
Volter Kilpi
Volter Kilpi
Syntynyt 12. joulukuuta 1874
Kustavi, Suomi
Kuollut 13. kesäkuuta 1939 (64 vuotta)
Turku, Suomi
Ammatit kirjailija
Kansalaisuus suomalainen
Tyylilajit modernismi
Pääteokset Alastalon salissa (1933)
Puoliso Hilja Kilpi (1907–1927)
Gunborg Elisabeth (os. Grönroos) (1935–1939)
Lapset
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Volter Adalbert Kilpi vuoteen 1886 asti Ericsson (12. joulukuuta 1874 Kustavi13. kesäkuuta 1939 Turku)[1] oli suomalainen kirjailija. Hänen pääteostaan Alastalon salissa (1933) on usein pidetty kaikkien aikojen parhaana suomalaisena romaanina. Vuoden 1992 syksyllä Helsingin Sanomien järjestämässä kilpailussa se valittiin sellaiseksi puolivirallisestikin.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmistuttuaan 1900 filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta Kilpi työskenteli ensin Helsingissä ja myöhemmin kirjastonhoitajana Turun yliopiston kirjastossa. Hänen kirjallista varhaistuotantoaan edustavat runoa ja proosaa yhdistelevät uusromanttiset teokset Bathseba (1900), Parsifal (1901) ja Antinous (1903). Niissä hän käsittelee muinaisuudesta, myyteistä ja Raamatusta otettuja aiheita omalaatuisella, mystisromanttisella tyylillä ja rikkaalla, polveilevalla kielellä. Kilpi vaikutti nuoruudessaan myös kulttuurikriitikkona ja julkaisi teokset Kansallista itsetutkiskelua (1917) ja Tulevaisuuden edessä (1918), joissa on nähty äärikansallismielisiä ja jopa fasistisia sävyjä. Itsenäistymisen jälkeen Kilpi vaikeni kirjailijana viideksitoista vuodeksi.

Kilpi työskenteli vuosina 1921–1939 vastaperustetun Turun yliopiston ensimmäisenä ylikirjastonhoitajana. Tänä aikana syntyi hänen Saaristosarjaksi kutsuttu kirjallinen päätyönsä, johon kuuluvat kaksiosainen romaani Alastalon salissa (1933), novellikokoelma Pitäjän pienempiä (1934) ja romaani Kirkolle (1937). Näissä teoksissa Kilpi palasi lapsuutensa Kustaviin ja sen asukkaisiin, joista keskiössä ovat merimiehet ja merikapteeni-isännät. Alastalon salissa kertoo pitäjän mahti-isäntien kokouksesta, jossa sovitaan yhteisen parkkilaivan rakentamisesta.[1] Pitäjän pienempien novelleissa pääosassa ovat nimen mukaisesti köyhempien ihmisten — etenkin merimiesten ja heidän leskiensä — elämänkohtalot, ja Kirkolle kuvaa kustavilaisten sunnuntaista kirkkomatkaa.

Kirjallinen tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saaristosarja on kirjoitettu omalaatuisella, jäljittelemättömällä tyylillä. Kilven kieli on äärimmäisen hidasta ja monipolvista sekä ilmaisultaan ja kielikuviltaan rikasta. Hänen virkkeensä saattavat olla sivun mittaisia. Alastalon salissa, joka kuvaa kuusi tuntia kestävän tapahtumajakson, on 800 sivua pitkä.[1] Kilpi käyttää tajunnanvirtatekniikkaa ja kuvaa päähenkilöidensä pienimmätkin ajatukset, mielenliikkeet ja tunteet. Teossarjaa on verrattu James Joycen Odysseuksen ja Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanisarjan kaltaisiin eurooppalaisen modernismin klassikoihin, ja kirjallisuudentutkijat sekä kriitikot ovat usein pitäneet Alastalon salissa -teosta parhaana suomalaisena romaanina. Samasta syystä Kilpi ei ole koskaan ollut suuren yleisön suosikki, sillä hänen teoksensa ovat melko vaikealukuisia.[1]

Kilven kuollessa 1939 häneltä jäi kesken Jonathan Swiftiä mukaeleva yhteiskunnallinen satiiri Gulliverin matka Fantomimian mantereelle, joka julkaistiin postuumisti 1944.[1]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Volter Kilven ensimmäinen puoliso oli vuonna 1927 kuollut kirjailija Hilja Kilpi (o.s. Vanhakartano). Heidät vihittiin vastoin morsiamen vanhempien suostumusta 10. kesäkuuta 1907 Turussa. Heille syntyivät lapset: Riitta Valpuri (Pylkkänen, 1910–1982), Suomen kansallismuseon johtaja; Eerik Jaakkima Volter (1914–1988), Tampereen teknillisen korkeakoulun mekaanisen teknologian professori; hallintoneuvos; Lassi Topias Taavetti (1920–2007), KHO:n jäsen. Toinen puoliso vuodesta 1935 sairaanhoitaja Gunborg Elisabeth (os. Grönroos) 1901–1977.[1][2] Volter Kilven veli Eero Kilpi oli Suomen Kansallisteatterin näyttelijä ja toinen veli Sulo Kilpi oli kemian professori.[3]

Kirjallisuusviikko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kustavin kirjallisuusyhdistys järjestää vuosittain heinäkuussa Kustavissa Kilvelle omistetun kirjallisuusviikon. Siellä on nähty muun muassa Juha Hurmeen ohjaamia Kilven teksteihin perustuneita näytelmiä sekä järjestetty Kilven kirjojen ääneenlukutilaisuuksia ja esitelmiä.[1]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bathseba: Davidin puheluja itsensä kanssa. Otava, 1900.
  • Ihmisestä ja elämästä: kirjoitelmia. 2. painos nimellä Ihmisestä ja elämästä: kirjotelmia, 1900–1911, Suomalaisen kirjallisuuden seura (SKS) Helsinki 1990. Otava, 1902.
  • Parsifal: kertomus Graalin ritarista. Otava, 1902.
  • Antinous. Otava, 1903.
  • Kansallista itsetutkistelua: suomalaisia kulttuuri-ääriviivoja. Otava, 1917.
  • Kansallista itsetutkistelua II, Tulevaisuuden edessä – poliittisia ja yhteiskunta-eetillisiä ääriviivoja. WSOY, 1918.
  • Turun suomalaisen yliopiston kirjaston perustaminen: alkuvaiheet ja toiminta vuonna 1921. Turku, 1922.
  • Suomenkielisen kirjallisuuden varhaispainokset vuoteen 1642. Turku: Turun Suomalainen Yliopistoseura, 1924.
  • Alastalon salissa: kuvaus saaristosta I–II. Viipuri: Otava, 1933.
  • Nerouden ihmeestä: ajatuksia Aleksis Kiven päivänä. , 1934.
  • Pitäjän pienempiä: saaristoväkeä arkisillaan. Otava, 1934.
  • Kirkolle: kuvaus saaristosta. Otava, 1937.
  • Suljetuilla porteilla. Otava, 1938.
  • Gulliverin matka Fantomimian mantereelle. Alkulauseen kirjoittanut Vilho Suomi. (Uusi laitos: Kensington, 1993). , 1944. ISBN 951-96800-0-4.
  • Valitut teokset. johdannon kirj. Vilho Suomi, sisältää teokset Bathseba, Pitäjän pienempiä ja Albatrossin tarina, 2. painos. Otava, 1954.
  • Albatrossin tarina: kolmastoista luku romaanista Alastalon salissa. Otava, 1965.

Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Frenssen, Gustaf: Jörn Uhl. sivut 1–99 suom. Suomalainen, K. Suom. tekijän luvalla Kilpi, Volter. Otava, 1903.
  • Frenssen, Gustaf: Kolme toverusta. Suom. Kilpi, Volter. Otava, 1904.
  • von Goethe, Johann WolfgangNuoren Wertherin kärsimykset. Suom. Kilpi, Volter. Otava, 1904.
  • Frenssen, Gustaf: Hilligenlei: Pyhä maa. Suom. Kilpi, Volter. Otava, 1906.
  • Wernle, Paul: Jeesuksen elämän lähdekirjat. Suom. Kilpi, Volter. Otava, 1907.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomi, Vilho: Nuori Volter Kilpi. Vuosisadanvaihteen romantikko. Otava, 1952.
  • toim. Tarkka, Pekka: Kirjailija ja hänen kustantajansa: Volter Kilven ja Alvar Renqvistin kirjeenvaihto 1931–1938. Otava, 1990.
  • Varhaiset kertomukset. Alkuperäiset kertomukset julkaistu vuosina 1901–1903 eri aikakauslehdissä ja albumeissa. Helsinki: Volter Kilven seura, 1990.
  • Lyytikäinen, Pirjo: Mielen meri, elämän pidot: Volter Kilven Alastalon salissa. SKS, 1992.
  • toim. Lyytikäinen, Pirjo: Vieras, vieras minä olen kaikille: Volter Kilven ja Vilho Suomen kirjeenvaihto 1937–1939 ja muita kirjeitä. Helsinki: SKS, 1993.
  • Rojola, Lea: Varmuuden vuoksi: modernin representaatio Volter Kilven Saaristosarjassa. SKS, 1995.
  • toim. Assmann, Dietrich & Assmann, Eeva-Liisa: Vaan väkevää olemista: Volter Kilven kirjeet Anto Säynäslahdelle. Helsinki: SKS, 1999.
  • toim. Kokko, Laura: Volter ja Hilja: ”Ovat sanasi niinkuin valoa minulle”. Volter Kilven ja Hilja Vanhakartanon kirjeenvaihtoa. Helsinki: Kirjapaja, 2013.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Assmann, Dietrich: Kansallisbiografia (Vapaasti luettava) Kansallisbiografia. 20.8.1999 (päivitetty 9.8.2013). Biografiakeskus. Viitattu 19.7.2013.
  2. Grönholm, Jouko: ”Ovat sanasi niin kuin valoa minulle” Turun Sanomat. 9.4.2013. Turku: TS-Yhtymä.
  3. Facta2001. 8. osa, palsta 426, 427. WSOY, 1981.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]