Siirry sisältöön

John Henry Newman

Wikipediasta
John Henry Newman
Henkilötiedot
Syntynyt1801
Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta
Kuollut1890 (88–89 vuotta)
Kansalaisuus Yhdistynyt kuningaskunta
Ammatti runoilija, pappi, historioitsija
Arvonimikardinaali
kirkonopettaja
Uskonnollinen kanta Englannin kirkko (1824–1845)
katolinen kirkko
Kirjailija
Äidinkielienglanti
Tuotannon kielienglanti
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

John Henry Newman C.O. (21. helmikuuta 1801 – 11. elokuuta 1890) oli englantilainen anglikaanipappi, historioitsija ja runoilija. Newman oli John Keblen alkuun paneman korkeakirkollisen oxfordilaisen liikkeen innokkaimpia kannattajia ja johtohahmoja.[1] Hän oli tärkeä henkilö Englannin uskonnollisessa historiassa 1800-luvulla ja tuli tunnetuksi koko maassa 1830-luvun puoliväliin mennessä. Vähitellen Newman lähestyi roomalaiskatolista kirkkoa, johon liittyi 44-vuotiaana. Vuonna 1879 hänelle myönnettiin kardinaalin arvo.[1][2]

Paavi Benedictus XVI julisti Newmanin autuaaksi vuonna 2010. Franciscus kanonisoi Newmanin pyhimykseksi vuonna 2019.[3] Paavi Leo XIV julisti Newmanin kirkon 38. kirkonopettajaksi 1 marraskuuta 2025. Hänet nimitettiin myös kirkon koulutustyön suojelijaksi yhdessä pyhän Tuomas Akvinolaisen kanssa.[4][5]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kardinaali Newmanin vaakuna. Latinankielinen motto ”cor ad cor loquitur” on lainattu pyhän Frans Salesilaisen kirjoituksista ja tarkoittaa ”sydän sydämelle puhuu”[6]

Newman oli lontoolaisen pankkiirin poika. Hän oli kuulemassa Keblen Oxfordissa 1833 pitämää saarnaa, jonka aiheena oli ”kansakunnan uskosta luopuminen”, ja aloitti sen johdosta sarjajulkaisun Tracts for the Times. Sarjan julkaisujen tarkoituksena oli tukea anglikaanisen kirkon auktoriteettia, vaatia sen piispoille apostolisen perimyksen oikeutta, korostaa ankaran siveellisen kurin, oikean opin ja sakramenttien merkitystä ja suojella kirkon jumalallista rituaalia. Sarjan mukaan liikettä on myös sanottu ”traktaattiliikkeeksi”. Newman kääntyi 1845 roomalaiskatolisuuteen. Rooman kirkko antoi hänelle vuonna 1879 kardinaalin arvon.[1]

Newman oli lahjakas runoilija ja julkaisi 1834 runokokoelman Lyra Apostolica, johon sisältyy hänen tunnettu virtensä ”Lead Kindly Light” , ja 1865 runoelman ”The Dream of Gerontius”. Uskonnollisen sielunelämän kuvauksena on huomattava hänen Apologia pro vita sua (1864, 'Elämän puolustuskirjoitus', suom. Tilinteko uskostani, Kirjaneliö 1990).

Tutkielmassaan "An Essay on the Development of Christian Doctrine" (1845) Newman pyrki osoittamaan, että teologisten opinkappaleiden sananmukainen etsintä yksin Raamatusta ei ollut riittävä lähtökohta ymmärtämään jumalallista ilmoitusta. Newmanin mukaan Raamattu pikemmin ennakoi kristinuskon kehittymistä niin yhteisönä kuin oppijärjestelmänä esimerkiksi vertauksessa sinapinsiemenestä. Newmanin esittämä teoria opin kehittymisestä (engl. Development of doctrine) sisälsi seitsemän mittapuutta erottamaan oikeat opilliset kehitysaskeleet vääristä: uskollisuus alkuperäiselle ajatukselle, periaatteiden jatkuvuus, kyky omaksua ulkopuolisia ajatuksia, myöhemmän opetuksen varhainen ennakointi, kehitystä tarkasteltaessa havaittava looginen jatkuvuus, aikaisemman opetuksen säilyttäminen ja elinvoimaisuuden tilan jatkuminen.[7]

Newman tekee selkoa kääntymyksestään roomalaiskatolisuuteen omaelämäkerrallisessa teoksessaan Apologia pro vita sua (1864).[8]

Vaikutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

John Henry Newmanilla oli monitahoinen elämäntyö sekä anglikaanisessa että roomalaiskatolisessa kirkossa. Hänen ajattelunsa on vaikuttanut syvällisesti erityisesti näiden kirkkokuntien teologisiin ajatuksiin uskon asemasta, Jumalan ilmoituksesta, uskon kehittymisestä, Raamatusta ja varhaisesta kirkosta.[2] Roomalaiskatolinen kirkko pitää Newmania yhtenä merkittävimmistä modernin ajan teologeista.[3] Newman muistetaan myös kuuluisasta lauseestaan: "To be deep in history is to cease to be a Protestant."[9]

Virsissä ja runoudessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Newmanin 16, kesäkuuta 1864 Sisilasta Marseihin matkalla olleella laivalla [10] kirjoittama runo ”Lead, kindly Light, amid the encircling gloom” on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa virsi numero ”Valkeus kirkas päällä synkän maan” ja Ruotsin kirkon virsikirjassa virsi 275 (suom. Hilja Haahti 1915, Anna-Maija Raittila 1984). Se on myös Hengellisen laulukirjan laulu 482 ja Seurakunta laulaa -kirjan laulu 345. Helsingin katolisen hiippakunnan laulukirjassa Cantemus on siitä toinen suomennos, ”Oi valo kirjas yössä maailman” (suom. Outi Kecskeméti 2001). Newmanin kirjoittama runo, jota hän ei itse pitänyt virtenä, on vuonna 1097 ilmestyneessä sanakirjassa ”A Dictionary of Hymnology” arvioitu 1800-luvun hienoimpaan lyriikkaan kuuluvaksi runoksi.[10]

Toivo Lyyn suomentama Newmanin runo Lead, kindly Light, (”Mua johtaos”) sisältyy antologiaan Englantilaisen kirjallisuuden kultainen kirja.[1]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Eino Railo (toim.): Englantilaisen kirjallisuuden kultainen kirja, s. 518. WSOY, 1933. Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ a b Dessain, C. S.: John Henry Newman. Suomentanut Kaarlo Kyröhonka. Katolinen tiedotuskeskus, 1984. ISBN 951-9386-20-3
  3. ↑ a b St John Henry Newman set to become newest Doctor of the Church - Vatican News www.vaticannews.va. 31.7.2025. Viitattu 31.10.2025. (englanniksi)
  4. ↑ Pope Leo XIV: Newman, Doctor of the Church - A light for the new generations - Vatican News www.vaticannews.va. 1.11.2025. Viitattu 10.12.2025. (englanniksi)
  5. ↑ Rantala, Niilo: Oxford-liikkeen vaikuttaja John Henry Newman on nimetty kirkonopettajaksi Kotimaa. 1.8.2025. Viitattu 10.12.2025.
  6. ↑ Cor ad cor loquitur: "heart speaks to heart" - in blessed John Henry Newman's words oratory.co.uk. Viitattu 11.12.2025.
  7. ↑ Dessain 1984, s. 93-95.
  8. ↑ 508 Valkeus kirkas päällä synkän maan. virsikirja.fi. Viitattu 31.1.2022.
  9. ↑ Newman Reader - Development of Christian Doctrine - Introduction www.newmanreader.org. Viitattu 31.10.2025.
  10. ↑ a b Per Olof Nisser, Inger Selander, Hans Bernskiöld: Psalmernas väg Kommentaren till text och musik i Den svenska psalmboken Band 2 Psalmerna 205-429, s. 188. Wessmans musikförlag AB Visby, 2017. ISBN 978-91-877-1052-0 (ruotsiksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=John_Henry_Newman&oldid=23765243”