Marine Le Pen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Marine Le Pen
Marine Le Pen. Kuva vuodelta 2014.
Marine Le Pen. Kuva vuodelta 2014.
Syntynyt 5. elokuuta 1968 (ikä 48)
Neuilly-sur-Seine, Hauts-de-Seine
Puolue Kansallinen rintama
Asema Kansallisen rintaman puheenjohtaja (vuodesta 16. tammikuuta 2011)
Euroopan parlamentin jäsen (vuodesta 20. heinäkuuta 2004)
Vaalipiiri Île-de-France (2004-2009)
Luoteis (vuodesta 2009)
Uskonto roomalaiskatolinen
Allekirjoitus Marine Le Pen Signature.svg
Kotisivu www.marinelepen2017.fr

Marine Le Pen (oik. Marion Anne Perrine Le Pen, s. 5. elokuuta 1968 Neuilly-sur-Seine, Hauts-de-Seine, Ranska) on Ranskan Kansallisen rintaman puheenjohtaja vuodesta 2011 ja europarlamentaarikko vuodesta 2004. Hän on yksi Euroopan näkyvimmistä Euroopan unionin arvostelijoista. Le Pen on ehdokkaana huhtikuussa 2017 pidettävässä Ranskan presidentinvaalissa.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marine Le Pen syntyi vuonna 1968 perheen kolmesta tyttärestä nuorimpana. Hänen isänsä on Kansallisen rintaman perustaja Jean-Marie Le Pen. Äiti jätti perheen kun Marine oli 16-vuotias. Samalla hänen suhteensa isäänsä kuitenkin läheni, ja hän seurasi usein isäänsä tämän poliittisiin tilaisuuksiin jo nuorena. Le Pen valmistui asianajajaksi ja toimi vähävaraisten, joskus laittomien maahanmuuttajien puolustusasianajajana.[1]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Le Pen lopetti asianajajan työt vuonna 1998 ja aloitti Kansallisen rintaman lakiosaston johtajana.[1]

Le Pen on istunut Île-de-Francen valtuustossa vuodesta 2004. Sitä ennen hän oli Nord-Pas-de-Calais'n 1998–2004 valtuustossa. Vuodesta 2008 hän on ollut Hénin-Beaumont'n kunnanvaltuuston jäsen.

Le Pen valittiin Euroopan parlamenttiin ensi kerran 2004, ja hän on istunut parlamentissa siitä lähtien.[1]

Vuonna 2010 Le Pen herätti polemiikkia vertaamalla julkista tilaa katusaarnoilla ja -rukouksilla haltuun ottavia muslimeja toisen maailmansodan saksalaismiehittäjiin.[2][3] Kadulla rukoileminen kiellettiin Ranskassa syyskuussa 2011.[4]

Le Pen nousi kevään 2010 aluevaaleissa puolueensa johtohahmoksi.[5] Hänet valittiin Kansallisen rintaman puheenjohtajaksi isänsä Jean-Marie Le Penin seuraajaksi tammikuussa 2011.[6]

Le Pen oli puolueensa ehdokas vuoden 2012 Ranskan presidentinvaaleissa. Hän sai ensimmäisellä kierroksella 17,9 prosenttia äänistä ja sijoittui kolmanneksi. Hän ei suostunut tukemaan toisella kierroksella kumpaakaan ehdokasta, Nicolas Sarkozya tai François Hollandea.[7]

Toukokuun 2014 europarlamenttivaaleissa Kansallinen rintama nousi Ranskan suurimmaksi europuolueeksi, ja Le Penistä tuli vaalivoiton myötä Euroopan huomattavin euroskeptikko.[8]

Le Pen oli joulukuussa 2015 ehdolla Nord-Pas-de-Calais’n alueneuvoston puheenjohtajan vaaleissa. Hän voitti ensimmäisen kierroksen mutta hävisi toisella kierroksella keskustaoikeiston ehdokkaalle.[8]

Maaliskuun 2017 alussa Euroopan parlamentti poisti Le Peniltä parlamentaarisen koskemattomuuden koskien epäilyä väkivaltaisen materiaalin julkaisemisesta. Kyseessä on Le Penin vuonna 2015 kirjoittama Twitter-viesti, jossa oli Isis-terroristijärjestön murhaaman yhdysvaltalaisen toimittajan, James Foleyn, kuva. Ranskan lain mukaan teosta voi saada jopa kolmen vuoden vankeusrangaistuksen.[9]

Presidentinvaali 2017[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Le Pen on Kansallisen rintaman presidenttiehdokas vuoden 2017 presidentinvaalissa.[10] Vielä helmikuussa 2017 näytti siltä, että hän saisi eniten ääniä ensimmäisellä kierroksella, mutta häviäisi toisella kierroksella selvästi sekä En Marche! -puolueen perustaneelle Emmanuel Macronille että keskustaoikeiston François Fillonille.[11][12] Hän sai kuitenkin toiseksi eniten ääniä Macronin jälkeen. Siten hänet valittiin toiselle kierrokselle Macronin kanssa. Mielipidetiedustelujen mukaan hänen ja Macronin saamat äänet jakautuisivat Macronin hyväksi suunnilleen prosenttiosuuksilla 60–40.[13][14]

Le Pen ilmoitti vaalien ensimmäisen kierroksen jälkeisenä päivänä 24. huhtikuuta 2017 luopuvansa tilapäisesti Kansallisen rintaman puheenjohtajuudesta keskittyäkseen kampanjaan.[15][16]

Poliittiset kannat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marine Le Pen suhtautuu kielteisesti Euroopan unioniin ja haluaa Ranskan eroavan siitä. Hän on sanonut haluavansa purkaa koko Euroopan unionin ja korvata sen "kansakuntien Euroopalla". Le Penin mukaan kansallisen ja jälkikansallisen näkökulman edustajien välinen näkökulma on korvannut oikeiston ja vasemmiston välisen jakolinjan.[10] Hän on korostanut puolueensa kielteistä kantaa euroon ja puolustanut protektionismia.[1] Hän suhtautuu kielteisesti laittomaan maahanmuuttoon ja Ranskan islamisaatioon.[1]

Le Pen on pyrkinyt etääntymään laitaoikeistolaisuuden tai äärioikeistolaisuuden leimasta, joka puolueella oli hänen isänsä johtokaudella.[10][1] Vuoden 2015 elokuussa Jean-Marie Le Pen erotettiin puolueesta muun muassa natsien tekoja vähättelevien kommenttien takia.[17]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Le Penillä on kolme lasta. Hän on ollut kahdesti naimisissa.[1] Hänen nykyinen kumppaninsa on puolueen varapuheenjohtaja Louis Aliot, joka ei ole ollut näkyvästi mukana vuoden 2017 presidentinvaalikampanjassa.[18]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • À contre flots, Jacques Grancher, 2006 ISBN 2733909576 (ranskaksi) (omaelämäkerta)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Profile: Marine Le Pen 24.4.2014. BBC News. Viitattu 8.1.2015.
  2. Islam et Occupation : Marine Le Pen provoque un tollé Le Figaro. 11.12.2010. (ranskaksi)
  3. Occupation: Le Pen 'persiste et signe' Le Figaro. 13.12.2010. (ranskaksi)
  4. Kadulla rukoilemisesta laitonta Ranskassa Iltalehti.fi. 16.9.2011.
  5. Heli Suominen: Ranskan äärioikeisto yrittää nousta Marine Le Penin johdolla. Helsingin Sanomat, 13.3.2010, s. B 7. Artikkelin verkkoversio (maksumuuri) Viitattu 13.3.2010.
  6. Marine Le Pen seuraa isäänsä Ranskan äärioikeiston johtajana 15.1.2011. Yle.fi/uutiset. Viitattu 15.1.2011.
  7. France election: Le Pen 'to cast blank vote' in run-off 1.5.2012. BBC. Viitattu 8.1.2015. (englanniksi)
  8. a b Michael Ray: Marine Le Pen Encyclopædia Britannica. 23.1.2017. Viitattu 1.2.2017. (englanniksi)
  9. McAuley, James: European Parliament lifts Marine Le Pen’s immunity for tweeting gruesome images of violence Washington Post. 2.3.2017. Viitattu 13.3.2017. (englanniksi)
  10. a b c Tommi Hannula: Marine Le Pen ruotsalaislehden haastattelussa: ”EU on Euroopan pahin vihollinen” Helsingin Sanomat. 19.11.2016. Viitattu 1.2.2017.
  11. Tapiola, Paula: Le Pen pitää kaulaa muihin Ranskan presidentinvaalien mielipidemittauksissa Yle Uutiset. 23.2.2017. Viitattu 13.3.2017.
  12. Eloranta,Ville: Mielipidemittaus: Marine Le Pen häviäisi Ranskan presidentinvaalien toisella kierroksella sekä Emmanuel Macronille että François Fillonille Helsingin Sanomat. 13.2.2017. Viitattu 13.3.2017.
  13. Pääkirjoitus, Keskisuomalainen viitattu 25.4.2017
  14. The Guardian viitattu 25.4.2017
  15. Le Peniltä yllättävä ilmoitus: luopuu kansallisen rintaman puheenjohtajuudesta Ilta-Sanomat. 24.4.2017. Viitattu 24.4.2017.
  16. Independent viitattu 25.4.2017
  17. Jean-Marie Le Pen potkaistiin lopullisesti puolueestaan 20.8.2015. Yle. Viitattu 23.4.2017.
  18. Ranskan presidenttiehdokkaiden puolisot Yle viitattu 25.4.2017

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]