Julkinen tila
Julkinen tila tai julkinen paikka on kaikille avoin tila, johon kuka tahansa voi mennä lupaa kysymättä. Valtion virastot tai kaupunkien ylläpitämät kirjastot, puistot ja aukiot ovat julkisia tiloja. Myös kadut ovat julkista tilaa.[1] Järjestyslaissa julkisesta tilasta käytetään sanaa yleinen paikka.[2]
Yksityisiä tiloja ovat asunnot ja niihin liittyvät parvekkeet ja pihat.[1]
Julkinen tila liittää yhteen kaupunkirakenteen eri osat ja se yhdistää kaupungin toiminnot toisiinsa. Julkisen ja yksityisen tilan välille muodostuu puolijulkisia tiloja, joita voivat olla asuntoryhmän piha tai kerrostalon sisäpiha.[3]
Julkinen ja puolijulkinen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Julkisten ja yksityisten tilojen välillä on osittain julkisia eli puolijulkisia tiloja, joita kutsutaan myös nimityksillä yksityinen julkinen tila tai julkinen yksityinen tila. Ne ovat yksityisen ja julkisen tilan välimaastoon sijoittuvia paikkoja.[4] Näitä ovat esimerkiksi kauppakeskukset ja kahvilat. Niihin voi mennä periaatteessa kuka tahansa, mutta ne ovat kuitenkin yksityisessä omistuksessa. Puolijulkisten tilojen omistajat voivat asettaa rajoituksia tilojen käytölle, esimerkiksi kieltää joitakin ihmisiä tulemasta sisään. Julkisen ja puolijulkisen tilan ero on siis se, kuka tilan omistaa ja kuka sen säännöistä määrää.[2]
Kun tutkittiin puolijulkisen tilan kontrollia kauppakeskuksessa, selvisi että puolijulkisen tilan tärkein kontrollin lähde on vartijoiden yhteisö. Puolijulkisen tilan normeja säätelevät myös kauppakeskuksen johto, kauppakeskuksen henkilökunta ja osittain myös asiakkaat.[4]
Tilan julkisuuden aste saattaa vaihdella. Jos kotipihalla järjestetään kirpputori, yksityisestä tilasta tulee julkinen tietyksi aikaa.[1] Julkinen katu voidaan sulkea aidoilla esimerkiksi ravintolaksi, jolloin se muuttuu yksityiseksi tilaksi.[1]
Yleinen paikka Suomen järjestyslaissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen järjestyslain määräykset koskevat yleisesti käytettäviä paikkoja riippumatta siitä, kuka paikat omistaa.[5] Yleinen paikka tarkoittaa tietä, katua, jalkakäytävää, toria, puistoa, uimarantaa, urheilukenttää, vesialuetta, hautausmaata tai muuta vastaavaa aluetta. Yleinen paikka tarkoittaa myös rakennusta, joukkoliikenteen kulkuneuvoa ja muuta vastaavaa paikkaa, kuten virastoa, toimistoa, liikenneasemaa, kauppakeskusta, liikehuoneistoa tai ravintolaa, joka on yleisön käytettävissä joko jonkin tilaisuuden aikana tai muutoin. koskee yleisesti käytettäviä paikkoja riippumatta siitä, kuka paikat omistaa.[6]
Muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Julkisen ja puolijulkisen tilan käsitettä on pohdittu kaupunkisuunnittelussa. Esimerkiksi New Yorkin kaupungin kaavoitussäännöksissä on vuodesta 1961 alkaen mainittu yksityisomistuksessa olevat julkiset tilat, jotka tunnetaan lyhenteellä POPS. Ne ovat julkiseen käyttöön ja viihtymiseen tarkoitettuja tiloja, jotka ovat yksityisten kiinteistönomistajien omistamia ja ylläpitämiä. Kaupunki luetteloi ja julkaisee verkkosivullaan 590 POPSia Manhattanin hallintoalueella, jotka tarjoavat yleisölle mahdollisuuksia istua, rentoutua, katsella, syödä, tavata muita. POPSeja on monenkokoisia, niitä on sekä ulkona että sisällä, ja ne tarjoavat erilaisia mukavuuksia.[7]
The Guardianin artikkelissa todettiin vuonna 2017, että: "Pseudojulkinen tila – julkiselta näyttävät aukiot ja puistot, jotka tosiasiassa ovat yritysten omistamia – on hiljaa levinnyt kaupunkeihin ympäri maailmaa." Artikkelissa kartoitettiin puolijulkisia tiloja Lontoossa ja raportoitiin uudesta salailu- ja valvontakulttuurista, jossa yksityiset vartijat voivat poistaa henkilön protestin, valokuvaamisen, tai vain pörröisen näköisenä olemisen takia.[8]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Kaikille avoin julkinen tila Lähellä kaupungissa. Arkistoitu 10.2.2016. Viitattu 25.2.2020.
- ↑ a b Kaupunki kaikille Diakonissalaitos. Viitattu 19.3.2024.
- ↑ Ulkotilojen ominaisuudet | Opetushallitus www.oph.fi. Viitattu 20.3.2024.
- ↑ a b Mäkinen, Esa Oskari: Puolijulkisen tilan kontrolli kauppakeskuksessa Pro gradu -tutkielma. 2007. Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta.
- ↑ Järjestyslaki Poliisi. Viitattu 25.2.2020.
- ↑ Järjestyslain mukainen julkinen paikka Minilex. Viitattu 25.2.2020.
- ↑ Privately Owned Public Space Overview - DCP www.nyc.gov. Viitattu 19.3.2024.
- ↑ Jack Shenker: Revealed: the insidious creep of pseudo-public space in London The Guardian. 24.7.2017. Viitattu 19.3.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Seija Ridell, Päivi Kymäläinen ja Timo Nyyssönen: Julkisen tilan poetiikkaa ja politiikkaa. Tampere University Press, 2009. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.2.2020).