Yksityistie Suomessa

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ulponlahden yksityistien viitat Parikkalassa. Taustalla yleisen tien päättymisen varoitusmerkki.

Yksityistiet eli yksityiset tiet ovat Suomessa yksityisten kiinteistönomistajien ja muiden tieosakkaiden ylläpitämiä teitä.[1] Yksityisteitä ovat ne tiet, jotka eivät ole yleisiä teitä, katuja tai kaavateitä. Yksityistietä hoidetaan tieosakkaiden kesken sopien tai perustamalla hoitoa varten tiekunta.

Yksityisteiden jaottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallinnollisesti yksityistiet voidaan jakaa kolmeen ryhmään:[1]

  1. Maanomistajan omat tiet.
  2. Sopimustiet. Niitä ovat ne yksityistiet, joihin on muillakin henkilöillä kuin maanomistajalla käyttöoikeus. Oikeus perustuu osapuolten väliseen sopimukseen.
  3. Toimitustiet (viranomaisen perustamat tiet). Toimitustiehen on muillakin kuin maanomistajalla pysyvä käyttöoikeus (tieoikeus). Oikeus on syntynyt viranomaisten tekemässä toimituksessa esimerkiksi yksityistietoimituksessa ja se on merkitty kiinteistörekisteriin.

Yksityisteitä koskee Yksityistielaki (YksTL). Se ei kuitenkaan koske teitä, joita vain asianomaisen kiinteistön omistajalla tai haltijalla on oikeus käyttää.

Yksityistieverkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksityistieverkon pituutta on vaikea määritellä tarkasti. Liikenneviraston mukaan yksityisteitä on 359 703 kilometriä.[2] Määrä vastaa noin 80 % Suomen tieverkosta.[3]

Suomen Tieyhdistys ry:n mukaan yksityisteiden ja metsäautoteiden yhteispituus taas on arviolta noin 330 000 kilometriä. Tästä pysyvän asutuksen käytössä olevia teitä noin 100 000 kilometriä, rakennettuja metsäautoteitä 120 000 kilometriä ja muita autolla ajettavia metsä- ja mökkiteitä noin 110 000 kilometriä.[4]

Vaikka yksittäisten yksityisteiden liikennemäärät ovatkin pieniä, ne ovat hyvin merkittäviä haja-asutusalueiden liikenteen ja esimerkiksi metsäteollisuuden puukuljetusten kannalta. Yksityistieverkosta käytetäänkin usein nimitystä tieverkon hiussuonisto.

Tieosakas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tieosakas on henkilö, jonka omistamalla kiinteistöllä on tieoikeus yksityistiehen tai elinkeinonharjoittaja, jolle on myönnetty tienkäyttöoikeus.[5]

Tiekunta ja tiemaksut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tiekunta

Tiekunta on tieosakkainen virallinen yhteenliittymä, joka päättää yksityistien kunnossapidosta osakkaiden puolesta. Tiekunnan perustaminen ei ole pakollista, vaan yksityistietä voidaan hoitaa myös ilman tiekuntaa sopimalla asioista tieosakkaiden kesken. Näin voidaan toimia esimerkiksi silloin, kun tie on hyvin lyhyt tai sen käyttäjiä on vain kaksi. Tiekunnan perustaminen kannattaa mm. silloin, kun osakkaat käyttävät tietä eri tavoin, tie on muutamaa kymmentä metriä pidempi tai sen varrella on useita tontteja.[3]

Tiekunta rahoittaa toimintansa tiemaksuilla. Tiemaksuja voidaan periä tieosakkailta ja ulkopuolisilta tien käyttäjiltä.

Tien käytön luvanvaraisuus ja kieltäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksityistien käyttöön on saatava tiekunnan lupa, jos käyttö lisää tien kunnossapitokustannuksia tai kun kyseessä ovat kuljetukset jonkun muun kuin tieosakkaan hyväksi. Työhevosella tosin saa liikkua ilman lupaa.[3]

Tiekunta voi halutessaan ja kunnan suostumuksella kieltää tien käytön muilta kuin tiekunnan osakkailta. Kielto voidaan toteuttaa esimerkiksi asettamalla puomi tien poikki.[3] Jos tiekunta on saanut kunnan avustusta kunnossapitoon, ulkopuolisten tienkäyttöä ei voida kieltää avustuksen saantivuonna. Jos tiekunta on saanut valtion tai kunnan avustusta tien rakentamiseen, ulkopuolisten tien käyttöä ei saa kieltää 10 vuoteen.[6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Majamaa, Markkula: "Kiinteistönmuodostamislaki” Edita, 2001
  2. {{{Nimike}}}, s. 3. Digiroad tietokannan laatudokumentti. Liikennevirasto, 2012. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 19.1.2012).
  3. a b c d Sovijärvi, Matti: Omalla tiellä. Taloustaito, 2014, nro 9.
  4. Yleistä yksityistieasiaa Suomen Tieyhdistys ry. Viitattu 20.1.2008.
  5. Tiekunta.fi: Sanasto
  6. Yksityistielaki 560/2018, 85 § finlex.fi. 13.7.2018. Viitattu 17.7.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]