EU-kriittisyys

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sotkettu kyltti Puolassa 2003
Euvostoliiton” lippu.

EU-kriittisyys (myös EU-vastaisuus, euroskeptisismi tai euroskeptismi)[1] on Euroopassa ilmenevää epäilyä tai vastustusta Euroopan unionia, siihen liittymistä tai jäsenenä oloa tai EU-yhteistyön tiivistämistä kohtaan.

Euroopan unionin maiden kansalaisista 48 % vastasi kevään 2006 eurobarometrissa myöntävästi kysymykseen ”luotatko EU:hun?” Keskimääräistä matalampi luottamus oli jäsenvaltiossa Alankomaissa (48 %), Itävallassa (48 %), Latviassa (43 %), Saksassa (41 %), Ranskassa (41 %), Suomessa (41 %), Ruotsissa (39 %) ja Isossa-Britanniassa (31 %). EU:n ulkopuolisista maista Kroatiassa luottamus oli 38 % ja Turkissa 35 %.[2]

EU-kriittisyyden historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luvulla Britannian pääministeri Margaret Thatcher vastusti voimakkaasti Eurooppalaista Unionia, jota kuvaili ”mantereen uudeksi isoksi sosialistiseksi supervallaksi” ja halusi säilyttää Euroopan valtiot itsenäisinä ja vapaina yhteisessä vapaamarkkina-alueessa. Thatcher varoitti tanskalaisia liittymästä ”virkavaltaiseen ja epädemokraattisen Euroopan liittoon”.

EU-kritiikin sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EU-kritiikkiin kuuluu useita osa-alueita, muun muassa:

  • Itsenäisyyden ja kansallisen päätösvallan menettäminen. Euroopan unionin perussopimuksilla on siirretty valtaa EU:n toimielimille ja direktiivit ohjeistavat kansallista lainsäädäntöä. ”Tällöin valtio on menettänyt kansallisen itsemääräämisoikeutensa ja valtiollisen itsenäisyytensä. Suurin osa päätöksistä tehdään ulkomailla.”
  • Demokratiavaje ja byrokratia. Euroopan komissio ei ole demokraattisesti valittu elin ja Euroopan parlamentin valta on kansallisia edustuslaitoksia vähäisempi. Europarlamentin vaaleissa äänestysaktiivisuus on jäänyt yleensä alhaiseksi. Parlamentin vastuuttomuus kenellekään[3]
  • Euroopan unionin uusliberalistiseksi mielletty talouspolitiikka.[4][5]
  • Kritiikki yhteistä maatalouspolitiikkaa (CAP) ja kalastuspolitiikkaa (CFP) kohtaan.

Daily Express julkaisi tammikuussa 2011 erikoisnumeron, jossa vaadittiin Britannian eroa Euroopan unionista. Päätoimittaja kirjoitti EU-poliitikkojen ja -byrokraattien pilkkaavan demokratiaa, mikä käy ilmi esimerkiksi siinä, että Lissabonin sopimuksesta järjestettiin Irlannissa toinen kansanäänestys, kun ensimmäisen tulos oli kielteinen. Toinen esimerkki on se, että EU-tuomioistuin on kumonnut jäsenmaiden kansallista lainsäädäntöä. Päätoimittajan mukaan EU hallitsee ihmisiä säännöksillä, jotka vähentävät ihmisten vapauksia.[6]

EU-kriittisyys Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuun 1994 kansanäänestyksessä EU-jäsenyydestä jäsenyyden vastustajien osuus oli yli puolet Suomen Kristillisen Liiton (90 % vastusti), SMP:n (80 %), Vasemmistoliiton (76 %) ja Keskustan (64 %) kannattajien parissa. Maanviljelijöistä peräti 94 % vastusti Suomen EU-jäsenyyttä. Myös Pohjois-Suomessa asuvista sekä pelkän kansakoulun käyneistä yli puolet vastusti Suomen EU-jäsenyyttä.[7]

Suomessa EU-kriittisiä puolueita tai liikkeitä ovat olleet muun muassa Muutos 99 -liike, Vapaan Suomen liitto ja Vaihtoehto EU:lle eli VEU. EU-vastainen Vapaan Suomen liiton puheenjohtaja Ilkka Hakalehto oli presidenttiehdokkaana vuonna 2000.

Suomessa on useita, enimmäkseen pieniä, euroskeptisiä ja -kriittisiä puolueita, joiden tavoitteena on estää integraation syventäminen tai unionin laajeneminen tai jopa aikaansaada maan kokonaan eroaminen unionista. Nämä ovat IPU, SKP, KTP ja STP. Täysin EU-vastaisia ovat Kommunistinen Työväenpuolue ja Itsenäisyyspuolue, joista vain ensin mainittu on EU-parlamentin vaaleja boikotoiva puolue.

Vuoden 2009 EU-vaalien alla Tampereen yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan kriittisimmin EU:hun suhtautuvat SKP, Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit.[8]

Europarlamentin suomalaisjäsenistä erityisen kovaa EU-kritiikkiä on esittänyt Perussuomalaisten entinen europarlamentaarikko Timo Soini sekä Vasemmistoliiton entinen europarlamentaarikko Esko Seppänen.[9] Myös keskustan Paavo Väyrynen suhtautuu unioniin kriittisesti.[10]

Ilkka Hakalehdon mukaan päätös EU-jäsenyydestä oli laiton, koska sitä ei hyväksytty eduskunnassa perustuslain säätämisjärjestyksessä. Suomen perustuslain 2 § voidaan tulkita siten, että se kieltää lainsäädäntövallan epäsuorankin luovuttamisen muulle instituutiolle kuin eduskunnalle.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. EU-kriittisyys YSA – Yleinen suomalainen asiasanasto. Finto. Viitattu 29.6.2016.
  2. Eurobarometri 65 kevät 2006, sivu 18
  3. Esimerkiksi Tuomiojan kommentit 2005, myös Alexander Stubb on arvostellut parlamenttia samasta aiheesta.[1]
  4. SKP:n edustajakokouksen teesit
  5. Suomalainen tupo on EU:ssa harvinaisuus Unionin työlainsäädäntö on lapsen kengissä, KD, 25.8.2005 [2]
  6. Hill, Peter W.: Why we must break free from the EU dictatorship. Daily Express, 8.1.2011, s. 2. Special edition. [/pdfs/GetBritainOutoftheEU.pdf Lehti verkossa] (PDF) Viitattu 31.1.2011. (englanniksi)
  7. Tapio Raunio: EU:n vaikutus Suomen poliittiseen järjestelmään Viitattu 13.4.2012.
  8. Vihreiden ja kommunistien eurovaaliehdokkailla samoja näkemyksiä YLE Uutiset / Eurovaalit 2009 (katso etenkin kaaviokuva)
  9. EU-kritiikin 13 epäonnen vuotta Ylioppilaslehti 2008
  10. Vitaalit Väyryset tulevat taas (kirjan Paavo Väyrynen: Eemeli Väyrysen vuosisata. Maahenki Oy 2009 esittely) 15.1.2010 Talouselämä [vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta EU-kriittisyys.