Euroopan pankkiunioni
Euroopan pankkiunioni on pankkikriisien ehkäisemiseksi ja niiden vaikutusten lieventämiseksi Euroopan unionissa (EU) perustettu järjestely, joka koostuu yhteisestä pankkivalvonnasta, kriisinratkaisumekanismista ja talletussuojasta.[1] Sen tavoitteena on vahvistaa pankkien ja rahoitusmarkkinoiden vakautta, ratkaista pankkikriisejä niiden sattuessa ilman veronmaksajien maksettavaksi jääviä pelastuspaketteja (engl. bailout) sekä vähentää EU:n pankki- ja rahoitusmarkkinoiden frakmentoituneisuutta.[2]
Pankkiunioni koostuu kolmesta ”pilarista”, joista kaksi ensimmäistä on otettu käyttöön ja kolmas on toistaiseksi ehdotusvaiheessa:[2]
- yhteinen pankkien valvontamekanismi (jota johtaa Euroopan keskuspankki)
- yhteinen kriisinratkaisumekanismi (jota johtaa yhteinen kriisinratkaisuneuvosto)
- eurooppalainen talletussuojajärjestelmä.
Pankkiunioniin kuuluvat kaikki euroalueen valtiot, joiden lisäksi muiden EU:n jäsenvaltioiden on mahdollista liittyä siihen. Pankkiunioniin kuuluu 21 jäsenvaltiota sen jälkeen, kun Kroatia ja Bulgaria liityivät siihen vuonna 2021.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2013 uutisoitiin euroalueen maiden suunnitelmasta yhteisestä pankkien valvonnasta, jonka suunniteltiin käynnistyvän vuonna 2014.[3][4] Pankkiunioni tiivistyisi sääntökirjaan, joka sisältää EU:n vaatimukset pankkien pääomasta, yhdenmukaisesta talletussuojasta sekä uusista elvytys- ja kriisinratkaisusäännöistä.[5]
Euroopan komission mukaan pankkiunioni tarvittiin, jotta vältytään euroalueen velkakriisin kaltaisilta ongelmilta. Sen tavoitteena on vakauttaa euroalueen taloutta ja rahoitusoloja muun muassa seuraavin perustein:
- Pankkiunioni edistää euroalueen rahoitusmarkkinoiden integraatiota eli helpottaa pankkien toimimista koko euroalueella eikä vain kotimaassaan.
- Pankkiunioni katkaisee pankkien ja valtioiden keskinäisen kohtalonyhteyden eli estää valtioiden rahoitusongelmia ajamasta pankkeja pulaan tai pankkien rahoitusongelmia ajamasta valtioita pulaan. Komission esityksessä pankkiunionin toinen osa oli pankkikriisien taltuttamiseen ja kriisipankkien pelastamiseen tarkoitettu kriisinhallintavirasto.[6]
Kriitikot arvostelivat pankkiunionin perustamista askeleeksi kohti liittovaltiota. Sen mahdollisuuksia talouskuplan tai -kriisin havaitsemiseen ajoissa epäiltiin.[6] Ajatuksen puolustajat katsovat, että pankkiunioni riittää ilman liittovaltiotakin.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Satuli, Heli: EU-perusteos. (2. painos) Helsinki: Eurooppatiedotus, 2020. ISBN 978-952-281-621-4 Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- 1 2 3 Pankkiunioni 19.6.2024. Euroopan unionin neuvosto. Viitattu 13.3.2026.
- ↑ Rahaministerit hakevat sopua pankkiunionista Berliinissä tänään 6.12.2013. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 12.12.2013. Viitattu 6.12.2013.
- 1 2 Teittinen, Paavo: Korkman: Vain pankkiunioni pelastaa Euroopan 23.9.2013. Taloussanomat. Viitattu 6.12.2013.
- ↑ Komissio ehdottaa pankkiunionia 7.10.2013. Euroopan komissio. Viitattu 6.12.2013.
- 1 2 Hurri, Jan: Näin pankkiunioni höynäyttää meitä kohti liittovaltiota 27.10.2013. Helsingin Sanomat. Viitattu 6.12.2013.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Etenemissuunnitelma kohti pankkiunionia Euroopan komissio (PDF)
- Pankkiunioni ja Euroopan finanssivalvojien järjestelmä Euroopan keskuspankki
| Auktoriteettitunnisteet: Kansalliset |
|---|
