Euroopan oikeusasiamies

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Euroopan oikeusasiamies
Emily O’Reilly Senate of Poland.JPG
Nykyinen
2013 lähtien

Euroopan oikeusasiamies valvoo hallinnon laillisuutta Euroopan unionissa eli käsittelee kanteluja yhteisön toimielinten ja laitosten toiminnassa ilmenneistä epäkohdista, lukuun ottamatta unionin tuomioistuimen ja yhteisön ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen lainkäyttötoimintaa.Euroopan parlamentti nimittää oikeusasiamiehen parlamentin toimikaudeksi.[1]

Oikeusasiamies suorittaa kantelun perusteella perusteltuina pitämänsä tutkimukset. Oikeusasiamies pyrkii sovintoratkaisuun, mutta mikäli sovinta ei synny jo tutkimusvaiheessa, oikeusasiamies voi ryhtyä toimenpiteisiin ja esittää suosituksia asianomaiselle toimielimelle. Toimielimen on annettava oikeusasiamiehelle lausuntonsa kolmen kuukauden kuluessa, minkä jälkeen oikeusasiamies voi antaa asiasta kertomuksen Euroopan parlamentille ja asianosaiselle toimielimelle.[1]

Kanteluoikeus on unionin kansalaisen perusoikeus. Kanteluoikeus on lisäksi kaikilla niillä luonnollisilla henkilöillä, yrityksillä, yhdistyksillä ja muilla elimillä, joiden asuin- tai kotipaikka on jossakin unionin jäsenvaltiossa. Oikeusasiamies voit ottaa asioita käsiteltäväkseen myös omasta aloitteestaan, ja oikeusasiamiehen tehtävänä on puuttua yhteisössä ilmenevään huonoon hallintoon.[1]

Oikeusasiamiehen toimisto perustettiin Maastrichtin sopimuksella vuonna 1992. Euroopan oikeusasiamiehen tehtävänä on tutkia Euroopan unionin toimielimiä, elimiä ja laitoksia vastaan tehtyjä kanteluita. Oikeusasiamies ottaa vastaan kanteluja kaikilla EU:n virallisilla kielillä. Oikeusasiamiehenä toimii irlantilainen Emily O'Reilly. Ensimmäinen Euroopan oikeusasiamies oli suomalainen Jacob Söderman vuosina 1995–2003.

Euroopan oikeusasiamiehet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Erkkilä, Tero & Tiilikainen, Teija: Avain EU-käsitteisiin, s. 20. UM:n Eurooppatiedotus, 2012. ISBN 978-952-281-017-5.
Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.