Euroopan unionin historia
Euroopan unionin historia voidaan jakaa kahteen osaan: Euroopan unionia (EU) edeltäneeseen kehitykseen ja varsinaiseen EU:n historiaan. Euroopan unionin perustaminen on osa suurempaa, toisen maailmansodan jälkeistä Euroopan yhdentymiskehitystä, mutta sen aatteellisia ja historiallisia juuria voi hakea keskiajalta asti.
Aatteellinen perusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Euroopan yhdentymisellä on pitkät aatteelliset ja historialliset juuret. Ensimmäinen maininta eurooppalaisista, ”Europeenses”, löytyy kronikasta, jossa kuvataan Poitiers’n taistelua vuonna 733. Paavi Pius II käytti 1400-luvulla Euroopan käsitettä propagandanomaisesti osoittaakseen turkkilaisille, että islamilainen Turkki ei voi voittaa mahtavien valtioiden Eurooppaa, vaikka olikin onnistunut valloittamaan Konstantinopolin.
Pasifistinen kirjailija Victor Hugo esitti vuonna 1851, että Euroopan pitäisi yhdistyä rauhanomaisesti, yhteistyön ja yhdenvertaisen jäsenyyden avulla. Nobelisti Aristide Briand puhui ”moraalisesta unionista” kuvatessaan Euroopan integraatiohanketta 1920-luvulla. Euroopan komission puhemies José Manuel Barroso on korostanut, ettei eurooppalaisten tule unohtaa myöskään arabilais-islamilaisia, slaavilaisia ja kelttiläisiä juuriaan. Paneurooppalaisen liikkeen perustaja, herttua Richard Coudenhove-Kalergi julisti vuoden 1948 Eurooppa-kongressissa, että menneisyyden jaloin perusta on kreikkalaisen individualismi ja kristillinen sosialismi.[1]
Euroopan unionia voidaan pitää pohjimmiltaan rauhanomaisen kansainvälisen konfliktinratkaisun mallina. Se yhdisti valtiot, jotka olivat vuosisatojen ajan taistelleet keskenään. Karl Deutsch on luonnehtinut EU:ta turvallisuusyhteisöksi. Rosemary Footin mukaan sekä Yhdysvallat että Euroopan unioni ovat maailman kaksi suurinta normiyrittäjää: ne luovat ja vievät normeja.[1]
Euroopan yhdentymisessä voidaan erottaa kaksi eri kehityssuuntaa: yhtäältä yhteistyön syveneminen, kun jäsenmaat siirtävät uusilla perussopimuksilla toimivaltaa keskuselimille, ja toisaalta laajeneminen uusien maiden liittyessä jäseneksi.
Ennen Euroopan unionia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisen maailmansodan jälkeen oli tarve sitoa vanhat kiistakumppanit Saksa ja Ranska riippuvaisiksi toisistaan, joka osaltaan ehkäisisi tulevia sotia. Tätä varten perustettiin Euroopan hiili- ja teräsyhteisö (EHTY) vuonna 1950, johon liittyivät Alankomaat, Belgia, Luxemburg, Länsi-Saksa, Italia ja Ranska. Nämä kuusi valtiota allekirjoittivat 18. huhtikuuta 1951 Pariisissa perustamissopimuksen, joka tuli voimaan 23. heinäkuuta 1952 ja solmittiin 50 vuoden ajaksi.
Ranskan ulkoministeri Robert Schuman ehdotti 9. toukokuuta 1950 Jean Monnet'n ajatusten innoittamana Saksan liittotasavallan ja Ranskan hiili- ja teräsvarojen yhdistämistä. Uuden järjestelmän oli määrä olla avoin muillekin maanosan valtioille. Tätä päivää on alettu viettää Eurooppa-päivänä, unionin syntymäpäivänä.
Kuuden valtion ulkoministerit päättivät Messinan kokouksessa 1. ja 2. kesäkuuta 1955 laajentaa Euroopan yhdentymisen koskemaan taloutta kokonaisuudessaan. Kuusi jäsenvaltiota allekirjoittivat 25. maaliskuuta 1957 Roomassa Euroopan talousyhteisön (ETY) ja Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) perustamissopimukset, jotka tulivat voimaan vuoden 1958 alusta.
Vuonna 1957 maat allekirjoittivat Rooman sopimuksen, jonka myötä perustettiin Euroopan talousyhteisö (engl. European economic community, EEC) ja Euroopan atomienergiayhteisö (Euratom). Vuonna 1967 astui voimaan sulautumissopimus, jolla EHTY, EEC ja Euratom yhdistettiin Euroopan yhteisöiksi (EY).[2]
Vuonna 1973 EY:hyn liittyi Iso-Britannia, Irlanti ja Tanska, ja tämän jälkeen yhteisö alkoi hiljalleen laajeta nykyisiin mittoihinsa.
Unionin perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maastrichtin sopimus (virallisemmin Sopimus Euroopan unionista) allekirjoitettiin 7. helmikuuta 1992 Euroopan yhteisön jäsenien kesken Alankomaiden Maastrichtissa ja astui voimaan 1. marraskuuta 1993. Se syntyi talous- ja rahaliittoa ja poliittista yhteistyötä koskevien erillisten neuvottelujen tuloksena.
Sopimus johti Euroopan unionin syntyyn, euron luomiseen, ja siinä esiteltiin kolme peruspilaria: yhteisö, yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja yhteistyö oikeus- ja sisäasioissa.[3]
Unionin historia 1993 –[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosina 1993–2009 Euroopan unionin toiminta perustui nk. kolmeen peruspilariin:
|
|
|
 |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Ulkopolitiikka 1/2006, Timothy Garton Ash: Eurooppalaisen vallan juurilla
- ↑ http://europa.eu/abc/history/index_fi.htm , haettu 28.9.2008
- ↑ http://europa.eu/abc/treaties/index_fi.htm (Arkistoitu – Internet Archive) , haettu 28.9.2008
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sopimus Euroopan unionista (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
