Brexit

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Brexit (yhdistelmä engl. sanoista British exit,[1] ’Britannian lähtö’) on prosessi, joka johtanee Britannian eroamiseen Euroopan unionista (EU). 23. kesäkuuta 2016 pidetyssä kansanäänestyksessä enemmistö (52 prosenttia) äänesti EU-eron puolesta. 29. maaliskuuta 2017 Britannian hallitus aktivoi EU:n perussopimuksen 50. artiklan ja täten aloitti eroprosessin. Britannian on määrä erota EU:sta 29. maaliskuuta 2019 kello 23.00 (UTC), jolloin erosopimuksen neuvottelun määräaika päättyy, ellei jatkoajasta sovita.[2]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Britannian pääministeri David Cameron lupasi vuonna 2013, että hän tulisi järjestämään kansanäänestyksen Britannian EU-jäsenyydestä. Cameron uskoi, että hän pystyisi eroamisella uhkaamalla neuvottelemaan Britannialle paremman aseman Euroopan unionissa. Voitettuaan parlamenttivaalit 2015 Cameron toteutti lupauksensa ja sopi kansanäänestyksen järjestämisestä. Samalla hän neuvotteli Britannialle tiettyjä erityisoikeuksia, joiden toivottiin pitävän maan edelleen EU:n jäsenenä.[3]

Kansanäänestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskustelu Britannian mahdollisesta eroamisesta Euroopan unionista huipentui 23. kesäkuuta 2016, kun Britanniassa järjestettiin asiasta neuvoa-antava kansanäänestys. Siinä 51,89 prosenttia annetuista äänistä oli jäsenyydestä luopumisen ja 48,11 prosenttia unionissa pysymisen kannalla.[4]

Eroprosessi käynnistyy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa 2017 Britannian parlamentti hyväksyi lain, joka valtuutti maan hallituksen aloittamaan toimet eron toteuttamiseksi. Kuningatar Elisabet II allekirjoitti lain 16. maaliskuuta 2017.[5] Eroneuvottelut käynnistyivät virallisesti 29. maaliskuuta 2017, kun pääministeri Theresa Mayn johtama hallitus aktivoi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen artiklan 50, mistä lähetetyn ilmoituksen vastaanotti Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk. Tämä Lissabonin sopimuksessa 2009 hyväksytty artikla tekee mahdolliseksi eroamisen unionista, mikäli tämä ei ole ristiriidassa jäsenvaltion omien perustuslakien kanssa.[4][6] Neuvottelujen odotetaan kestävän noin kaksi vuotta.[7][8]

Britannian pääneuvottelija oli David Davis 9. heinäkuuta 2018 asti, jolloin hän erosi tehtävästä. Euroopan unionin pääneuvottelija on Michel Barnier.[9][10]

Britannian parlamentti hylkäsi neuvotellun sopimuksen 15. tammikuuta 2019 äänestyksessä luvuin 432–202.[11] Britannian pääministeri Theresa May ilmoitti 29. tammikuuta 2019 että britit aikovat hakea EU:lta joitakin muutoksia jo neuvottelemaansa brexit-sopimukseen.[12]

Syitä ja seurauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syitä kansanäänestyksen tulokseen on arvioitu narsismin, oikeistolaisuuden ja maahanmuuttajien tuoman uhan kautta ja löydetty korrelaatiota eri ryhmienkin kesken.[13]

PricewaterhouseCoopersin raportti arvioi, että brexitin seurauksena maasta voi lähteä jopa 100 000 rahoitusalan työpaikkaa.[14]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Oxford Living Dictionaries (Brexit) Oxford University Press. Viitattu 14.2.2019. (englanniksi)
  2. UK government's preparations for a 'no deal' scenario gov.uk. 24.8.2018. Viitattu 10.10.2018. (englanniksi)
  3. Everything to Know About Britain’s E.U. Referendum Time.com. 22.2.2016. Viitattu 28.5.2016. (englanniksi)
  4. a b Brexit-tietopaketti Eduskunta. Viitattu 2.4.2017.
  5. Kuningatar Elisabet allekirjoitti brexit-lain: Britannian eroneuvottelut alkavat pian Aamulehti. 16.3.2017. Viitattu 2.4.2017.
  6. Lissabonin sopimus Eurooppatiedotus.fi. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 2.4.2017.
  7. Brexit: Article 50 has been triggered - what now? BBC News. 29.3.2017. Viitattu 2.4.2017. (englanniksi)
  8. Britannia antoi erokirjeen EU:lle Talouselämä. 29.3.2017. Viitattu 2.4.2017.
  9. Annamari Sipilä: David Davis pääsi brexitin valokeilaan. Helsingin Sanomat, 17.7.2017, s. A 22.
  10. Petri Raivio: Analyysi: Brexit-ministerin ero uhkaa suistaa Britannian EU-eron raiteiltaan Yle Uutiset. 9.7.2018. Viitattu 9.7.2018.
  11. Ei sopimukselle! Britannian parlamentti hylkäsi neuvottelutuloksen EU:n kanssa ja syöksi brexitin täyteen kaaokseen - Corbyn yrittää kaataa hallituksen www.iltalehti.fi. Viitattu 15.1.2019.
  12. May aikoo yrittää saada muutoksia brexit-sopimukseen Ilta-Sanomat. 29.1.2019. Viitattu 29.1.2019.
  13. The Relationship between the Brexit Vote and Individual Predictors of Prejudice: Collective Narcissism, Right Wing Authoritarianism, Social Dominance Orientation frontiersin.org. 27.11.2017. doi:10.3389/fpsyg.2017.02023. Viitattu 28.11.2017. (englanniksi)
  14. Toby Clarence-Smith, The Impact of Brexit on the Financial Services Sector, Toptal (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]