Brexit

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Brexit on yhdistelmä sanoista ”Britain” ja ”exit” (suom. ”Britannia” ja ”poistua”). Se tarkoittaa prosessia, jonka odotetaan johtavan Britannian eroamiseen Euroopan unionista viimeistään vuonna 2019.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Britannian pääministeri David Cameron lupasi vuonna 2013, että hän tulisi järjestämään kansanäänestyksen Britannian EU-jäsenyydestä. Cameron uskoi, että hän pystyisi eroamisella uhkaamalla neuvottelemaan Britannialle paremman aseman Euroopan unionissa. Voitettuaan parlamenttivaalit 2015 Cameron toteutti lupauksensa ja sopi kansanäänestyksen järjestämisestä. Samalla hän neuvotteli Britannialle tiettyjä erityisoikeuksia, joiden toivottiin pitävän maan edelleen EU:n jäsenenä.[1]

Kansanäänestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskustelu Britannian mahdollisesta eroamisesta Euroopan unionista huipentui 23. kesäkuuta 2016, kun Britanniassa järjestettiin asiasta neuvoa-antava kansanäänestys. Siinä 51,89 prosenttia annetuista äänistä oli jäsenyydestä luopumisen ja 48,11 prosenttia unionissa pysymisen kannalla.[2]

Eroprosessi käynnistetään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa 2017 Britannian parlamentti hyväksyi lain, joka valtuutti maan hallituksen aloittamaan toimet eron toteuttamiseksi. Kuningatar Elisabet II allekirjoitti lain 16. maaliskuuta 2017.[3] Eroneuvottelut käynnistyivät virallisesti 29. maaliskuuta 2017, kun pääministeri Theresa Mayn johtama hallitus aktivoi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen artiklan 50, mistä lähetetyn ilmoituksen vastaanotti Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk. Tämä Lissabonin sopimuksessa 2009 hyväksytty artikla tekee mahdolliseksi eroamisen unionista, mikäli tämä ei ole ristiriidassa jäsenvaltion omien perustuslakien kanssa.[2][4] Neuvottelujen odotetaan kestävän noin kaksi vuotta.[5][6]

Britannian pääneuvottelija oli David Davis 9. heinäkuuta 2018 asti, jolloin hän erosi tehtävästä. Euroopan unionin pääneuvottelija on Michel Barnier.[7][8]

Syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syitä äänestystulokseen on arvioitu narsismin, oikeistolaisuuden ja maahanmuuttajien tuoman uhan kautta ja löydetty korrelaatiota usein eri ryhmien kesken.[9]

PricewaterhouseCoopersin raportti arvioi, että jopa 100 000 rahoitusalan työpaikkaa voi lähteä maasta Brexitin seurauksena.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Everything to Know About Britain’s E.U. Referendum Time.com. 22.2.2016. Viitattu 28.5.2016. (englanniksi)
  2. a b Brexit-tietopaketti Eduskunta. Viitattu 2.4.2017.
  3. Kuningatar Elisabet allekirjoitti brexit-lain: Britannian eroneuvottelut alkavat pian Aamulehti. 16.03.2017. Viitattu 2.4.2017.
  4. Lissabonin sopimus Eurooppatiedotus.fi. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 2.4.2017.
  5. Brexit: Article 50 has been triggered - what now? BBC News. 29.3.2017. Viitattu 2.4.2017. (englanniksi)
  6. Britannia antoi erokirjeen EU:lle Talouselämä. 29.3.2017. Viitattu 2.4.2017.
  7. Annamari Sipilä: David Davis pääsi brexitin valokeilaan. Helsingin Sanomat, 17.7.2017, s. A 22.
  8. Raivio, Petri: Analyysi: Brexit-ministerin ero uhkaa suistaa Britannian EU-eron raiteiltaan Yle Uutiset. 9.7.2018. Viitattu 9.7.2018.
  9. The Relationship between the Brexit Vote and Individual Predictors of Prejudice: Collective Narcissism, Right Wing Authoritarianism, Social Dominance Orientation 27.11.2017. doi:10.3389/fpsyg.2017.02023. Viitattu 28.11.2017.
  10. Toptal - Brexitin vaikutus rahoituspalvelualaan

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]