Donald Tusk

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Donald Tusk
Tusk vierailulla Tallinnassa 2017
Tusk vierailulla Tallinnassa 2017
Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja
1.12.2014–
Edeltäjä Herman Van Rompuy
Puolan pääministeri
16.11.2007–22.9.2014
Varapääministeri Waldemar Pawlak
Grzegorz Schetyna
Janusz Piechociński
Jacek Rostowski
Elżbieta Bieńkowska
Edeltäjä Jarosław Kaczyński
Seuraaja Ewa Kopacz
Tiedot
Syntynyt 22. huhtikuuta 1957 (ikä 61)
Gdańsk
Puolue Kansalaisfoorumi
Puoliso Małgorzata Tusk
Allekirjoitus
Allekirjoitus

Donald Franciszek Tusk (s. 22. huhtikuuta 1957 Gdańsk) on puolalainen poliitikko. Tusk aloitti joulukuussa 2014 Eurooppa-neuvoston puheenjohtajana.[1] Ennen nimitystään Eurooppa-neuvoston johtoon Tusk oli perustamansa keskusta-oikeistolaisen Kansalaisfoorumin (puol. Platforma Obywatelska, lyh. PO) puheenjohtajana vuosina 2003–2014 ja toimi Puolan pääministerinä vuosina 2007–2014.

Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Donald Tuskin molemmat vanhemmat ovat syntyisin Danzigin vapaakaupungista (nyk. Gdańsk) ja perhe kuuluu Puolan vähemmistökansaan kašubeihin. Tuskin isä oli kirvesmies ja äiti työskenteli sairaanhoitajana. Hänen rautatieläisenä toiminut isoisänsä joutui toisen maailmansodan aikana ensin keskitysleirille ja myöhemmin sodan loppuvaiheessa hänet pakkovärvättiin Saksan armeijaan.[1]

Tusk päätti Gdańskin Kopernikus-lukion vuonna 1976[2] ja opiskeli historiaa Gdańskin yliopistossa. Hän valmistui vuonna 1980 tehtyään päätöstyönsä Józef Piłsudskista.[3] Opiskeluaikoinaan Tusk oli mukana luomassa opiskelijoiden Solidaarisuus-komiteaa, joka syntyi turvallisuuspalvelun murhattua opiskelija-aktivisti Stanisław Pyjasin. Valmistuttuaan yliopistosta Tusk liittyi Solidaarisuus-ammattiliittoon.[4]

Aktiivisuus Solidaarisuus-liikkeessä merkitsi, että Tusk sai elantonsa lähinnä työskentelemällä toimittajana ja vapaiden kansalaisjärjestöjen palveluksessa.[1] Puolan kommunistihallinnon julistettua sotatilan 1981 Tusk jatkoi hallinnon vastaista toimintaa maan alla kirjoittaen pamfletteja muun muassa Friedrich von Hayekin ajatuksista ja yksityisomistuksesta. Hän piti tuolloin sankareinaan Ronald Reagania ja Margaret Thatcheria.[4]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Solidaarisuus-liike hajosi kommunistihallinnon päätyttyä vuonna 1989, jolloin Tusk päätyi perustamaan Liberaalidemokraattista kongressipuoluetta (KLD). Puolueen tavoitteissa korostuivat vapaa markkinatalous, yksityistäminen, kansalaisvapaudet sekä Puolan EU-jäsenyyden tavoittelu. Tusk johti puoluetta vuodesta 1991 ja saman vuoden parlamenttivaaleissa se sai 37 paikkaa Sejmiin. Seuraavissa vuoden 1993 vaaleissa KLD ei kyennyt samanlaiseen menestykseen ja päätyi yhdistymään suuremman Demokraattinen liitto -puolueen (UD) kanssa Vapausliitoksi (UW). Tusk valittiin Vapausliiton varapuheenjohtajaksi ja vuoden 1997 vaaleissa hän tuli valituksi senaattiin.[4][5]

Tusk erosi Vapausliitosta vuonna 2000 hävittyään kamppailun puolueen puheenjohtajuudesta Bronisław Geremekille,[5] minkä jälkeen hän oli mukana perustamassa Kansalaisfoorumia (Platforma Obywatelska, lyh. PO) vuonna 2001. Kansalaisfoorumi nousi parlamenttiin jo samana vuonna pidetyissä vaaleissa, ja Tusk toimi Sejmin varapuhemiehenä 2001–2005.[4][6] Tuskista tuli Kansalaisfoorumin puheenjohtaja vuonna 2003.[5]

Vuonna 2005 Tusk kärsi kaksi tappiota. Hän hävisi ensin presidentinvaalissa Lech Kaczyńskille ja myöhemmin pidetyissä parlamenttivaaleissa Kansalaisfoorumi kärsi tappion Jarosław Kaczyńskin, Lech Kaczyńskin kaksoisveljen, johtamalle Laki ja oikeus -puolueelle. Jarosław Kaczyński nousi voiton myötä Puolan pääministeriksi.[7]

Pääministerinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentti Lech Kaczyński ja pääministeri Tusk kuvattuna helmikuussa 2008

Vuoden 2007 parlamenttivaaleissa Tusk kampanjoi aggressiivisemmin. Jarosław Kaczyńskin ja Tuskin ainoassa yhteisessä väittelyssä hän hyökkäsi hallituksen ulkopolitiikkaa vastaan syyttäen Kaczyńskia Saksan-suhteiden kiristymisestä. Tusk puhui veronkevennysten ja byrokratian vähentämisen puolesta, ja syytti Kaczyńskia puolalaisten ajamisesta etsimään töitä Britanniasta.[7] Kansalaisfoorumin muihin vaaliteemoihin lukeutuivat muun muassa suhteiden lähentäminen Euroopan unionin kanssa sekä puolalaisjoukkojen vetäytyminen Irakin sodasta.[8]

Donald Tuskista tuli parlamenttivaalien voittaja 21. lokakuuta 2007 Kansalaisfoorumin ja maanviljelijöiden tukeman keskustalaisen Puolan kansanpuolueen saatua yhdessä vaaleissa enemmistön parlamenttiin. Presidentti Lech Kaczyński nimitti Tuskin uudeksi pääministeriksi 9. marraskuuta 2007.[8] Jarosław Kaczyńskin pääministerikaudella vahingoittuneet suhteet Saksan kanssa paranivat Tuskin ollessa pääministerinä ja hänellä itsellään oli hyvät henkilökohtaiset välit Saksan liittokanslerin Angela Merkelin kanssa.[9] Hallitus vahvisti kesäkuussa 2008 puolalaisjoukkojen vetäytymisen Irakista lokakuun loppuun mennessä.[10]

Tuskin hallitus allekirjoitti esisopimuksen Yhdysvaltain kanssa Puolaan sijoitettavasta ohjuspuolustuksen ohjustukikohdasta elokuussa 2008, mitä Venäjä vastusti voimakkaasti.[11] Yhdysvaltain presidentti Barack Obama veti suunnitelman takaisin syyskuussa 2009, minkä jälkeen lokakuussa julkistettiin uusi suunnitelma SM3-ohjustentorjuntajärjestelmän sijoittamisesta Puolaan. Tusk kertoi Puolan hyväksyvän uuden SM3-konseptin ja sanoi maan olevan valmis ottamaan järjestelmän osia tarpeellisessa määrin alueelleen.[12]

Puolan talous pysyi kasvussa Tuskin pääministerikauden aikana ainoana EU-maana maailmanlaajuisen finanssikriisin aikana. Pääministerinä hän myös oli avainasemassa Puolan vakauden säilyttämisessä, kun presidentti Lech Kaczyński ja useat Puolan korkea-arvoiset viranomaiset menehtyivät lento-onnettomuudessa Venäjällä huhtikuussa 2010.[13]

Vuoden 2011 parlamenttivaaleissa Tuskin johtama Kansalaisfoorumi säilytti asemansa ja Tuskista tuli kommunismin jälkeisen Puolan ensimmäinen pääministeri, joka valittiin toiselle kaudelle. Vaalivoittoa varjosti kuitenkin alhaiseksi jäänyt äänestysaktiivisuus. Tuskin pääministerikautta arvosteltiin uudistusten puutteesta. Puolan talouskasvusta huolimatta esimerkiksi maan julkisen sektorin arvioitiin olevan yhä liian suuri ja kallis, teiden kunto huono ja rautatieliikenteen toimivan huonosti.[14]

Eurooppa-neuvoston puheenjohtajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuskia pidettiin yhtenä ennakkosuosikeista Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan virkaan Herman Van Rompuyn seuraajaksi. Tusk valittiin Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaksi 30. elokuuta 2014 ja hän aloitti tehtävässä 1. joulukuuta.[15] Maaliskuussa 2017 hänet valittiin jatkokaudelle EU-maiden päämiehistä ainoastaan Puolan pääministerin Beata Szydłon äänestäessä valintaa vastaan. Erikoisen tilanteen arvioitiin johtuvan Puolan sisäpoliittisista kiistoista Szydłon edustaessa Kansalaisfoorumia kilpailevaa Laki ja oikeus -puoluetta.[16]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Donald Tusk on naimisissa historioitsija Małgorzata Tuskin kanssa. Pariskunta meni naimisiin Tuskin vielä opiskellessa historiaa Gdańskin yliopistossa.[7] Heillä on kaksi aikuista lasta, joista toinen on tunnettu muotibloggari.[13][17]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Palmen, Jukka: Tällainen on EU:n nokkamiesten uusi puheenjohtaja Tusk yle.fi. 1.12.2014. Yle Uutiset. Viitattu 1.12.2014.
  2. Znani kibice – Donald Tusk Lechia Gdańsk. Viitattu 8.12.2014. (puolaksi)
  3. Paweł Kusiak: Legenda i kult Józefa Piłsudskiego. Jak w Polsce doby integracji europejskiej interpretować postać marszałka?. Colloquium Wydziału Nauk Humanistycznych i Społecznych, 2010, s. 249. Gdynia: Akademia Marynarki Wojennej. ISSN 2081-3813. Artikkelin verkkoversio. (puolaksi)
  4. a b c d Introducing Poland's prime minister: Donald Tusk edition.cnn.com. 6.10.2008. CNN. Viitattu 25.11.2018. (englanniksi)
  5. a b c Bobinski, Krzysztof: Donald Tusk – Low-key liberal politico.eu. 20.8.2014. Politico Europe. Viitattu 26.11.2018. (englanniksi)
  6. Wybory prezydenckie 2005 – Wyniki ponownego głosowania pkw.gov.pl. 2005. Viitattu 7.12.2014. (puolaksi)
  7. a b c Tran, Mark: Profile: Donald Tusk 22.10.2007. The Guardian. Viitattu 25.11.2018. (englanniksi)
  8. a b Puola sai uuden pääministerin ts.fi. 9.11.2007. Turun Sanomat. Viitattu 1.12.2014.
  9. Szułdrński, Michał: The big Polish-German chill politico.eu. 31.7.2015. Politico. Viitattu 7.1.2016. (englanniksi)
  10. Puola vahvisti vetäytymisensä Irakista yle.fi. 7.6.2008. Yle Uutiset. Viitattu 24.11.2018.
  11. US and Poland sign defence deal 15.8.2008. BBC. Viitattu 7.12.2014. (englanniksi)
  12. Puola hyväksyy USA:n uudet torjuntaohjukset yle.fi. 21.10.2009. Yle Uutiset. Viitattu 24.11.2018.
  13. a b Tusk on kannatellut kriisistä toiseen ajautunutta Puolaa yle.fi. 30.8.2014. Yle Uutiset. Viitattu 19.4.2015.
  14. Puhl, Jan: Elections in Poland: Tusk Wins Historic Second Term as Prime Minister Spiegel Online. 10.10.2011. Spiegel. Viitattu 11.1.2016. (englanniksi)
  15. Länkinen, Tiina: Donald Tusk valittu Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaksi yle.fi. 30.8.2014. Yle Uutiset. Viitattu 30.8.2014.
  16. Tusk valittu Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaksi – Puolan vastustuksesta huolimatta Iltalehti. 9.3.2017. Viitattu 1.3.2018.
  17. Małgorzata Tusk – żona, matka, babcia wp.pl. 25.2.2011. Viitattu 7.12.2014. (puolaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]