Konservatiivinen kansanpuolue
| Konservatiivinen kansanpuolue | |
|---|---|
| Det Konservative Folkeparti | |
|
|
|
| Perustettu | 1915 |
| Puoluesihteeri | Søren Vandsø |
| Johto | Søren Pape Poulsen (pj.) |
| Ideologia | |
| Poliittinen kirjo | keskusta-oikeisto[2] |
| Kansankäräjät[3] |
13 / 179
(2019) |
| Euroopan parlamentti[4] |
1 / 14
(2019) |
| Alueet |
15 / 205 |
| Kunnat |
228 / 2 432 |
| Kansainväliset jäsenyydet |
– Euroopan kansanpuolue – International Democrat Union |
| Nuorisojärjestö | Konservativ Ungdom |
| Opiskelijajärjestö | Konservative Studerende |
| Kotisivu |
www |
Konservatiivinen kansanpuolue (tansk. Det Konservative Folkeparti, lyh. KF) on tanskalainen keskusta-oikeistolainen konservatiivipuolue, joka on International Democrat Unionin (IDU) ja Euroopan kansanpuolueen (EPP) jäsen. Tanskassa Konservatiivinen kansanpuolue on osa Venstren johtamaa sinistä, eli oikeistolaista blokkia.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Historiallisesti konservatiivit ovat kilpailleet keskusta-oikeiston johtoasemasta ja samasta äänestäjäkunnasta Venstren kanssa. Sosiaalidemokraattien nousun myötä puolueet ovat kuitenkin toimineet yhteistyössä keskenään. Venstreen verrattuna Konservatiivinen kansanpuolue on nähty enemmän urbaanina ja talousliberaalina puolueena.[5]
Konservatiivinen kansanpuolue on perustettu vuonna 1915 Højren (suom. Oikeisto) pohjalle.[6] Puolueen nuorisojärjestöä, vuonna 1905 perustettua Konservativ Ungdomia, pidetään maailman vanhimpana poliittisena nuorisojärjestönä.[5]
Ensimmäisen kerran puolue oli yhdessä Venstren kanssa hallituksessa vuosina 1950–1953.[6] Konservatiivinen kansanpuolue on osallistunut useisiin hallituksiin ja se on ollut viimeksi Venstren johtamassa hallituksessa vuosina 2001–2011. Konservatiivien ainoa oma pääministeri on ollut Poul Schlüter vuosina 1982–1993.[5] Schlüterin aikaisen 1980-luvun ja 1990-luvun alun kukoistuskautensa jälkeen Konservatiivinen kansanpuolue kuihtui 2000-luvun aikana pienpuolueeksi. Konservatiivisen kansanpuolueen ongelmana on yleisesti pidetty sitä, ettei se ole kyennyt erottautumaan tarpeeksi muista sinisen blokin puolueista.[7]
Lars Barfoed nousi konservatiivien puheenjohtajaksi tammikuussa 2011 Lene Espersenin jätettyä tehtävän. Barfoedin johdolla puolue menestyi kuitenkin heikosti niin vaaleissa kuin mielipidemittauksissa: vuoden 2011 vaaleissa konservatiivit saivat vain 4,9 prosenttia äänistä ja kahdeksan paikkaa kansankäräjille. Barfoed jätti yllättäen paikkansa puheenjohtajana elokuussa 2014, minkä jälkeen hänen tilalleen nousi Viborgin pormestari Søren Pape Poulsen. Eronsa taustalla Barfoed kertoi olevan puolueen tarve sukupolvenvaihdokselle.[8]
Vaalimenestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Tulokset [9] | |||
| Kansankäräjävaalit | |||
| Vuosi | Edustajat | Äänet | |
| 1979 | 22 / 179
|
395 653 | 12,5 % |
| 1981 | 26 / 179
|
451 478 | 14,5 % |
| 1984 | 42 / 179
|
788 224 | 23,4 % |
| 1987 | 38 / 179
|
700 886 | 20,8 % |
| 1988 | 35 / 179
|
642 048 | 19,3 % |
| 1990 | 30 / 179
|
517 293 | 16,0 % |
| 1994 | 27 / 179
|
499 845 | 15,0 % |
| 1998 | 16 / 179
|
303 965 | 8,9 % |
| 2001 | 16 / 179
|
312 770 | 9,1 % |
| 2005 | 18 / 179
|
344 886 | 10,3 % |
| 2007 | 18 / 179
|
359 404 | 10,4 % |
| 2011 | 8 / 179
|
175 047 | 4,9 % |
| 2015 | 6 / 179
|
118 003 | 3,4 % |
| 2019 | 12 / 179
|
233 865 | 6,6 % |
Puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Emil Piper 1916–1928
- Charles Tvede 1928–1932
- John Christmas Møller 1932–1939
- Vilhelm Fibiger 1939–1948
- Halfdan Hendriksen 1948–1957
- Einar Foss 1957–1965
- Knud Thestrup 1965–1972
- Erik Haunstrup Clemmensen 1972–1974
- Poul Schlüter 1974–1977
- Ib Stetter 1977–1981
- Poul Schlüter 1981–1993
- Torben Rechendorff 1993–1995
- Hans Engell 1995–1997
- Per Stig Møller 1997–1998
- Poul Andreassen 1998–2000
- Bendt Bendtsen 2000–2008
- Lene Espersen 2008–2011
- Finn Poulsen 2011–2011
- Lars Barfoed 2011–2014
- Søren Pape Poulsen 2014→
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Denmark elections 2011 Parties and elections in Europe. 2011. Viitattu 12.6.2012. (englanniksi)
- ↑ Åsa Bengtsson; Kasper Hansen; Ólafur Þ Harõarson; Hanne Marthe Narud, Henrik Oscarsson: The Nordic Voter: Myths of Exceptionalism, s. 205. ECPR Press. ISBN 978-1-907301-50-6. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Antal folketingsmedlemmer i partierne ft.dk. Kansankäräjät. Viitattu 2.8.2020. (tanskaksi)
- ↑ MEPs: Denmark europarl.europa.eu. Euroopan parlamentti. Viitattu 2.8.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c Terry, Chris: Conservative People's Party demsoc.org. 24.2.2014. The Democratic Society. Viitattu 26.7.2015. (englanniksi)
- ↑ a b Kjærgaard Larsen, Line: Det Konservative Folkepartis historie dr.dk. DR. Viitattu 31.10.2015. (tanskaksi)
- ↑ The Local’s party guide: Conservatives The Local. 14.6.2015. Viitattu 15.8.2015. (englanniksi)
- ↑ Conservative party leader unexpectedly steps down The Local. 7.8.2014. Viitattu 21.12.2019. (englanniksi)
- ↑ Folketingsvalgene 1953–2019 ft.dk. Tanskan kansankäräjät. Viitattu 22.12.2019. (tanskaksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Konservatiivinen kansanpuolue (tanskaksi)
- Konservativ Ungdom (tanskaksi)
| ||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||
