Kristillisdemokraatit (Tanska)
Kristillisdemokraatit | |
---|---|
Kristendemokraterne | |
Perustettu | 13. huhtikuuta 1970 |
Puheenjohtaja | Marianne Karlsmose |
Ideologia | |
Poliittinen kirjo | keskusta, keskusta-oikeisto |
Toimisto |
Vermlandsgade 51 2300 København S |
Kansankäräjät[1] |
0 / 179 |
Euroopan parlamentti |
0 / 14 |
Alueet |
1 / 205 |
Kunnat |
11 / 2 436 |
Kansainväliset jäsenyydet |
– EPP – CDI |
Nuorisojärjestö | Cura Ungdom |
Kotisivu |
kd |
Osa artikkelisarjaa |
Kristillisdemokratia |
---|
![]() |
Käsitteet |
Teokset |
Kristillisdemokraatit (tansk. Kristendemokraterne) on tanskalainen poliittinen puolue.[2] Puolue perustettiin huhtikuussa 1970 kristillisenä kansanpuolueena (Kristeligt Folkeparti) vastustamaan pornografian rajoitusten vapauttamista ja abortin laillistamista. Puolueen nimi vaihdettiin nykyiseen vuonna 2003. Kristillisdemokraatit ovat Euroopan kansanpuolueen (EPP) ja Centrist Democrat Internationalin jäseniä.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tanskan Kristillisdemokraatit perustettiin vuonna 1970 nimellä kristillinen kansanpuolue. Vuonna 2003 puolue muutti nimensä nykyiseen muotoonsa. Vuosina 1973–1994 ja 1998–2005 puolueella oli useimmiten neljästä viiteen kansanedustajaa, mutta alkuaikoina jopa seitsemästä yhdeksään. Menestykseikkäimpinä vuosina kristillisdemokraattien ministereinä ovat toimineet Christian Christensen (1982–1988), Flemming Kofod-Svendsen (1987–1988) ja Jann Sjursen (1993–1994).[3]
Puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jacob Christensen: 1970–1973
- Jens Møller: 1973–1979
- Flemming Kofod-Svendsen: 1979–1990
- Jann Sjursen: 1990–2002
- Marianne Karlsmose: 2002–2005
- Bodil Kornbek: 2005–2008
- Bjarne Hartung Kirkegaard: 2008–2011
- Per Ørum Jørgensen: 2011–2012
- Egon Jakobsen: 2012
- Stig Grenov: 2012–2019
- Isabella Arendt: 2019–2022
- Marianne Karlsmose: 2022–
Vaalitulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ajankohta | Äänet | Paikat | |||
---|---|---|---|---|---|
# | % | ± pp | # | ± | |
1971 | 57 072 | 1,9% | +1,9 | 0 / 179 |
Uusi |
1973 | 123 573 | 4,0 | +2,1 | 7 / 179 |
![]() |
1975 | 162 734 | 5,3 | +1,3 | 9 / 179 |
![]() |
1977 | 106 082 | 3,4 | −1,9 | 6 / 179 |
![]() |
1979 | 82 133 | 2,6 | −0,8 | 5 / 179 |
![]() |
1981 | 72 174 | 2,3 | −0,3 | 4 / 179 |
![]() |
1984 | 91 623 | 2,7 | +0,4 | 5 / 179 |
![]() |
1987 | 79 664 | 2,4 | −0,3 | 4 / 179 |
![]() |
1988 | 68 047 | 2,0 | −0,4 | 4 / 179 |
![]() |
1990 | 74 174 | 2,3 | +0,3 | 4 / 179 |
![]() |
1994 | 61 507 | 1,9 | −0,4 | 0 / 179 |
![]() |
1998 | 85 656 | 2,5 | +0,6 | 4 / 179 |
![]() |
2001 | 78 793 | 2,3 | −0,2 | 4 / 179 |
![]() |
2005 | 58 071 | 1,7 | −0,6 | 0 / 179 |
![]() |
2007 | 30 013 | 0,9 | −0,8 | 0 / 179 |
![]() |
2011 | 28 070 | 0,8 | −0,1 | 0 / 179 |
![]() |
2015 | 29 077 | 0,8 | 0,0 | 0 / 179 |
![]() |
2019 | 61 215 | 1,7 | +0,9 | 0 / 179 |
![]() |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Esa Erävalo: Yhteinen hyvä - Johdatus kristillisdemokratiaan. Helsinki: Ajatuspaja Kompassi ry, 2018. ISBN 978-952-7289-03-7.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Valgresultater 2022 Danmarks Radio. Viitattu 2.11.2022. (tanskaksi)
- ↑ Parties and Elections in Europe www.parties-and-elections.eu. Viitattu 4.5.2021.
- ↑ Erävalo 2018, s. 56
|
|