Franciscus (paavi)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Franciscus
Pope Francis Korea Haemi Castle 19 (cropped).jpg
Syntymänimi Jorge Mario Bergoglio
Paavius alkoi 13. maaliskuuta 2013
Edeltäjä Benedictus XVI
Syntynyt 17. joulukuuta 1936 (ikä 80)
Buenos Aires, Argentiina
Allekirjoitus FirmaPapaFrancisco.svg
Paavi Franciscuksen vaakuna. Latinankielinen motto tarkoittaa "Armahtaen ja valiten" ja viittaa apostoli Matteuksen kutsumiseen.[1][2]

Franciscus[3] (alkup. Jorge Mario Bergoglio, esp. [ˈxorxe ˈmaɾjo βerˈɣoɣljo], s. 17. joulukuuta 1936 Buenos Aires) on argentiinalainen katolisen kirkon paavi. Hänet valittiin paavi Benedictus XVI:n seuraajaksi 13. maaliskuuta 2013. Bergoglio toimi Buenos Airesin arkkipiispana vuodesta 1998 paaviksi valitsemiseensa asti. Kardinaalin arvon hän sai vuonna 2001. Franciscus on Vatikaanin virallisten luetteloiden mukaan 266. paavi. Hän on paavina sekä ensimmäinen jesuiitta ja eteläamerikkalainen että ensimmäinen ei-eurooppalainen 700-luvulla eläneen Gregorius III:n jälkeen.

Perhetausta ja varhaiset työkokemukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Franciscus syntyi viisilapsiseen perheeseen, jonka isä oli rautatietyöläinen Mario José Bergoglio (ital. [berˈgɔʎʎo]) ja äiti Regina María Sivori. He olivat italialaisia lähtöisin Piemontesta, Luoteis-Italiasta.[4][5][6][7] Paavi Franciscuksen perheen Argentiinaan-muuton taustalla oli italialaisen fasismin nousu.[8][9]

Nuorena Franciscus työskenteli muun muassa yökerhon ovivahtina.[10][11]

Kirkollinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kahden jesuiittapapin tapaus Argentiinan sotilasjuntan aikana (1976–1983)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjassaan Hiljaisuus argentiinalainen vasemmistoaktivisti ja tutkiva journalisti Horacio Verbitsky väitti silloisen Argentiinan jesuiittojen johtajan Bergoglion vetäneen suojelunsa pois, kun papit Francisco Jalics ja Orlando Yorioky kieltäytyivät lopettamasta slummeissa vierailemistaan.[12][13] Viranomaiset vangitsivat heidät sittemmin. Bergoglio kirjoitti samoihin aikoihin Francisco Jalicsin veljelle: "Olen lobannut hallitusta monta kertaa, jotta he vapauttaisivat veljesi. Toistaiseksi meillä ei ole ollut menestystä. En ole kuitenkaan vielä menettänyt toivoa siitä, että veljesi vapautettaisiin pian".[14] Heidät vapautettiin viiden kuukauden kuluttua.

Bergoglion elämäkerran kirjoittaja Serge Rubin kirjoittaa tämän tehneen paljon ihmisten suojelemiseksi juntan aikana.[15] Toimittaja Horacio Verbitsky on tunnetusti lähellä Argentiinan presidentti Cristina Fernandez de Kirchneria, joka on taistellut silloisen kardinaali Bergoglion kanssa homoliittoista ja sosiaalipolitiikasta.[16][17] Syytöksiä on myös väitetty olevan osa vasemmiston mustamaalauskampanjaa.[18][19]

Sotilasjuntan 1970-luvulla sieppaama ja kiduttama pappi Francisco Jalics kertoi 15. maaliskuuta 2013, että hän on vuosia sitten tehnyt sovinnon kardinaali Bergoglion kanssa. Hän on sittemmin myös toi­vot­tanut paavi Fran­cis­cuk­sel­le "Ju­ma­lan siu­naus­ta vi­ras­saan".[20]

Vuoden 2005 konklaavi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bergoglio ei ollut vuoden 2005 konklaavissa ennakkosuosikki, eli niin kutsuttu papabile, vaikkakin hänet oli mainittu mahdollisena vaihtoehtona uudeksi paaviksi. Konklaavin jälkeen julkisuuteen ilmestyi kuitenkin muistikirja, jonka sanottiin olevan yhden konklaavin osallistuneen kardinaalin laatima.[21] Kirjan sisältämäksi väitettyä tekstiä julkaistiin italialaisessa Limes-lehdessä 23. syyskuuta 2005. Muistikirjan sanotaan sisältävän tietoja konklaavin kulusta ja äänestysmääristä. Mikäli kirja on aito, on sen laatinut kardinaali rikkonut konklaavin sääntöjä, jotka ankarasti kieltävät vastaavanlaiset muistiinpanot. Toisaalta tilanne ei olisi ainutlaatuinen, sillä vastaavanlaisia muistiinpanoja tunnetaan muun muassa vuoden 1914 konklaavista.[22]

Muistikirjan mukaan Joseph Ratzingerin päävastustaja konklaavissa ei ollut yleisten tietojen mukaisesti kardinaali Carlo Maria Martini, vaan Buenos Airesista konklaaviin saapunut kardinaali, jesuiittoihin kuuluva Bergoglio.[21] Muutenkin muistikirja on konklaavista esitettyjä yleisiä arvoita vastaan, sillä monien tahojen mukaan kolmannesta maailmasta tuleva kardinaali ei ollut missään vaiheessa lähelläkään paaviksi nousemista.[21] Lisäksi muistikirjassa ainakin väitetään, ettei Bergoglio olisi halunnut paavinvirkaa ja olisi ehkä saattanut kieltäytyä siitä voittaessaan konklaavin.[21]

Paavina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bergoglio valittiin paaviksi vuoden 2013 konklaavissa 13. maaliskuuta 2013.[23] Hän otti paavinimekseen Franciscus kunnioittaakseen Franciscus Assisilaista, keskiajalla elänyttä italialaista munkkia, joka tunnettiin erityisesti köyhien auttajana.[24] Franciscus onkin paavina puolustanut voimakkaasti heikompiosaisia. Hän on myös ottanut kantaa kansainväliseen politiikkaan, ja syyskuussa 2015 hänestä tuli ensimmäinen paavi, joka on pitänyt puheen Yhdysvaltain kongressille.[25]

Vierailullaan Yhdysvalloissa syyskuussa 2015 Franciscus ilmoitti julkaisevansa pop-rock-albumin, joka sisältää hänen puheitaan.[26] Paavi Franciscus on Twitterissä ja Instagramissa.

Opetukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavi Franciscus on tullut tunnetuksi yhteiskunnan hylkiöiden ja köyhien auttajana.[27] Kun hänet nimitettiin kardinaaliksi, Bergoglio sai satoja argentiinalaisia antamaan lentolippuihin tarkoitetut rahansa köyhille sen sijaan, että olisivat matkustaneet Roomaan juhlistamaan nimitystä.[28] Vuonna 2001 Bergoglio muun muassa kävi AIDS-potilaiden hoitokodissa ja suuteli ja pesi heidän jalkojaan kiirastorstai-perinteen mukaisesti. Muina vuosina hän on käynyt muun muassa vankiloissa ja sairaaloissa. [29][30][31]

Franciscus on varoittanut globalisaatiosta, joka ei kunnioita kulttuureja: "Sellainen globalisaatio, joka yhdenmukaistaa, on pohjimmiltaan imperialistinen". Hän lisäsi vielä, että kulttuurinen monimuotoisuus on säilytettävä. "[Globalisaatio] on lopultakin tapa orjuuttaa ihmisiä."[16]

Franciscus on arvostellut kapitalismia ja tuominnut Néstor Kirchnerin hallinnon "moraalittomaksi ja laittomaksi", koska se salli tuloerojen kasvaa.[32] Paaviksi tulonsa jälkeen Franciscus jatkoi kritiikkiä sanomalla vapaiden markkinoiden luoneen tyrannian, jossa ihmisiä arvostetaan heidän kulutuskykynsä mukaan. Paavin mukaan rahan tulee "palvella, ei hallita".[33]

Franciscus vastustaa aborttia,[32] eutanasiaa,[32] samaa sukupuolta koskevaa avioliittoa[32] sekä naispappeutta[34] ja kannattaa latinalaiseen riitukseen kuuluvien katolisten pappien naimattomuutta.[34] Heinäkuussa 2013 Franciscus julisti merkittävän kannanoton toteamalla hyväksyvänsä homopapit katolisen kirkon työntekijöiksi. Paavin mukaan homoseksuaaliset teot ovat synti, ei homoseksuaalisuus itsessään. Naispappeutta hän ei kuitenkaan hyväksy.[35]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Katolinen.fi
  2. Radio Vaticana
  3. Uuden paavin nimi Viikon vinkki. 2013. Kotimaisten kielten keskus.
  4. Bergoglio Card. Jorge Mario, S.I. Cenni biografici, Il Collegio Cardinalizio, Sala Stampa della Santa Sede (italiaksi)
  5. Rice-Oxley, Mark: Pope Francis: the humble pontiff with practical approach to poverty The Guardian. 13.3.2013. (englanniksi)
  6. Francis Ventures Out of Vatican on First Day as Pope News, Bloomberg (englanniksi)
  7. Henderson, Barney: Pope Francis elected leader of Catholic Church: as it happened The Telegraph. 14.3.2013. (englanniksi)
  8. Jorge is against regimes. It is because of fascism that our father emigrated La Stampa. 17.3.2013. Viitattu 21.3.2013. (englanniksi)
  9. Squires, Nick: Pope Francis's family 'fled Italy to escape Mussolini' The Telegraph. 17.3.2013. Viitattu 21.3.2013. (englanniksi)
  10. Pope Francis Was Once A Nightclub Bouncer Sky News. 3.12.2013. ”The Pope has revealed he once worked as a nightclub bouncer in his native Argentina.” Viitattu 19.7.2017. (englanniksi)
  11. Similä, Ville: Paavi tunnetaan nöyryydestä ja laupeudesta – mutta hänen menneisyydessään on tahra Helsingin Sanomat. 2.7.2016 (päivitetty 4.7.2016). Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ”Hän opiskeli teknisessä opistossa ja valmistui laborantiksi, mutta työskenteli nuorena myös yökerhon portsarina.” Viitattu 19.7.2017.
  12. Did Pope Francis Do Enough To Fight Torture In Argentina? Forbes. 15.3.2013. Viitattu 22.3.2013. (englanniksi)
  13. The awkward couple The Daily Telegraph. 22.3.2013. Viitattu 22.3.2013. (englanniksi)
  14. Vasagar, Jeevan: Pope Francis pledged to fight for priest kidnapped by junta, 1976 letter reveals The Telegraph. 18.3.2013. Viitattu 19.3.2013. (englanniksi)
  15. Vatican: Pope Francis Blameless on Alleged Military Era Crimes Viitattu 16.3.2013 [vanhentunut linkki]
  16. a b Tremlett, Giles: Pope Francis's book reveals a radical progressive in the making The Guardian. 15.3.2013. (englanniksi)
  17. Francisco Jalics, Argentine Priest Kidnapped By Junta, Reconciled With Pope Francis [vanhentunut linkki]
  18. Vatican denies Dirty War allegations against Pope BBC News. 15.3.2013. (englanniksi)
  19. Davies, Lizzy: Vatican condemns 'anti-clerical, leftwing' critics of Pope Francis The Guardian. 15.3.2013. (englanniksi)
  20. Siepattu pappi kertoi sovinnosta paavin kanssa Helsingin Sanomat. 16.3.2013.
  21. a b c d Cardinal diary details papal conclave USA Today. 23.9.2005. (englanniksi)
  22. Heininen, Simo: Ihmistä suurempi: paaviuden historia, s. 128. Edita, 2004. ISBN 951-37-4184-2.
  23. Mehtonen, Jenni: Valkoinen savu nousi Vatikaanissa - argentiinalainen Jorge Mario Bergoglio on uusi paavi Yle Uutiset. 13.3.2013 (päivitetty 17.3.2013). Yleisradio Oy. Viitattu 26.9.2015.
  24. Pope Francis explains decision to take St Francis of Assisi's name The Guardian. 16.3.2013. Viitattu 26.9.2015.
  25. Pope Francis implores Congress to accept immigrants as their own The Washington Post. 24.9.2015. Viitattu 26.9.2015. (englanniksi)
  26. Kreps, Daniel: Pope Francis to Release Pop-Rock Album 'Wake Up!' Rolling Stone. 25.9.2015. Viitattu 26.9.2015. (englanniksi)
  27. Moon, Ruth: Why Pope Francis Excites (Most) Evangelical Leaders Christianity Today. 14.3.2013. Viitattu 21.3.2013. (englanniksi)
  28. Forsberg, Tiina: Kuka on Franciscus? Yle Uutiset. 13.3.2013 (päivitetty 14.3.2013).
  29. Pope Francis' sympathy to drug addicts, AIDS victims CBS News. 13.3.2013. (englanniksi)
  30. Francis: 13 key facts about the new pontiff [vanhentunut linkki]
  31. Pääkirjoitus: Franciscus I, Kainuun Sanomat [vanhentunut linkki]
  32. a b c d Ahola, Suvi & Kettunen, Noora: Paavin profiili: Yhteiskunnassa liberaali, teologiassa vanhoillinen Helsingin Sanomat. 13.3.2013.
  33. Pope Francis hits out at global 'cult of money' BBC News. 16.5.2013. Viitattu 17.5.2013. (englanniksi)
  34. a b Johtaja vaihtui, opin ydin ei (pääkirjoitus) Kaleva. 15.3.2013.
  35. Kokkonen, Yrjö: Paavi: En tuomitse homoseksuaaleja pappeja Yle Uutiset. 29.7.2013. Viitattu 29.7.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Edeltäjä:
Benedictus XVI
Luettelo paaveista

Emblem of the Papacy SE.svg

Seuraaja: