Carlo Azeglio Ciampi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Carlo Azeglio Ciampi
Ciampi ritratto.jpg
Carlo Azeglio Ciampi vuonna 1999.
Italian 10. presidentti
13. toukokuuta 199915. toukokuuta 2006
Pääministeri Massimo D’Alema
Giuliano Amato
Silvio Berlusconi
Edeltäjä Oscar Luigi Scalfaro
Seuraaja Giorgio Napolitano
Italian pääministeri
28. huhtikuuta 199310. toukokuuta 1994
Presidentti Oscar Luigi Scalfaro
Edeltäjä Giuliano Amato
Seuraaja Silvio Berlusconi
Tiedot
Syntynyt 9. joulukuuta 1920
Italian lippu Livorno, Italia
Kuollut 16. syyskuuta 2016 (95 vuotta)
Puolue Demokraattinen puolue
Puoliso Franca Pilla
Uskonto roomalaiskatolinen

Carlo Azeglio Ciampi Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys? (9. joulukuuta 1920 Livorno16. syyskuuta 2016[1]) oli italialainen pankkiiri ja poliitikko, joka oli Italian presidenttinä 13. toukokuuta 1999 – 15. toukokuuta 2006. Sen jälkeen hän oli elinikäinen senaattori.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ciampi suoritti vuonna 1941 tutkinnon pääaineenaan kirjallisuus Scuola Normale di Pisassa, joka on yksi Italian maineikkaimmista yliopistoista. Meneillään oli toinen maailmansota, ja hänet kutsuttiin sotimaan Albaniaan. Italian antautuessa liittoutuneille Ciampi pakeni Salòn tasavallan joukoista ja liittyi vastarintaliikkeeseen. Vuonna 1946 hän suoritti lainopillisen tutkinnon Pisan yliopistossa (Università di Pisa) ja aloitti 47-vuotisen uransa Italian keskuspankissa.[2]

Vuonna 1960 Ciampi kutsuttiin työskentelemään pankin keskushallinnossa. Hänestä tuli pankin pääsihteeri 1973, varapääjohtaja 1976 ja pääjohtaja 1978. Lokakuussa 1979 hänet nimitettiin keskuspankin kuvernööriksi ja Italian rajat ylittävää rahaliikennettä valvovan viraston (Ufficio Italiano Cambi) johtajaksi, jona hän toimi vuoteen 1993.

Huhtikuusta 1993 toukokuuhun 1994 Ciampi oli Italian pääministeri virkamieshallituksessa ja huhtikuusta 1996 toukokuuhun 1999 valtiovarainministeri Romano Prodin ja Massimo D’Aleman hallituksissa. Italian valtiontalouden kurinalaistamista euroalueeseen liittymiskriteerit täyttäväksi pidetään hänen saavutuksenaan. Hän valitsi Leonardo da VincinVitruviuksen miehen” Italian yhden euron kolikkoon.

Ciampi valittiin presidentiksi suurella enemmistöllä, ja hän oli ensimmäinen, joka valittiin ensimmäisellä äänestyksellä vaadittavalla ⅔ enemmistöllä edustajainhuoneen ja senaatin yhteisistunnossa. Ciampi ei asettunut ehdolle toiselle kaudelle.

Ciampi ei ottanut suoraan kantaan politiikkaan, mutta kommentoi usein yleisesti asioita. Hänen kantansa eivät olleet lähellä paavin tai katolisen kirkon kantoja, kuten edeltäjänsä Oscar Luigi Scalfaron. Hän ylisti usein isänmaallisuutta, jota Italiassa ei pidetä fasistimenneisyyden vuoksi arvossa. Ciampi sanoi kuitenkin haluavansa korostaa itseluottamusta nationalismin sijaan.

5. toukokuuta 2005 hän sai Aachenin kaupungin myöntämän Kaarle Suuren palkinnon Euroopan idean edistämisestä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]